Kun joudun tänne kirjoittamaan ikävästäni, rakkaudestani, ventovieraiden ihmisten luettavaksi.
Ei oikean rakkauden kuuluisi koskaan olla yleisesti kerrottavaa, koko maailmalle jaettavaa.
Sen kuuluisi olla peiton alla kuiskailtuja sanoja, kuumia kosketuksia, kahden ihmisen täysin omaa...Yhteistä arkea.
Tämä ei ole sitä, tämä ei ole rakkautta. Ehkä sitä ei koskaan ollutkaan?
m->n
Ei oikean rakkauden kuuluisi koskaan olla yleisesti kerrottavaa, koko maailmalle jaettavaa.
Sen kuuluisi olla peiton alla kuiskailtuja sanoja, kuumia kosketuksia, kahden ihmisen täysin omaa...Yhteistä arkea.
Tämä ei ole sitä, tämä ei ole rakkautta. Ehkä sitä ei koskaan ollutkaan?
m->n
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mikä siihen on syynä, että täällä joudut kirjoittamaan, etkä hänelle suoraan?
Itse ainakin haluaisin kokea hänen kanssa ihan tavallista arkea, kosketuksia ja läsnäoloa. Mutta jotenkin tuntuu että joku kumma side yhdistää meidät. En tiedä onko se omaa toiveajatteluani.
Rakkaudesta ja ikävästä voi kirjoittaa myös hyvällä, menemättä mauttomuuksiin.
Jos on aihetta inhota niin silloin pitääkin niin tehdä mutta aina on myös mahdollisuus korjata käytöstään jos itse niin haluaa.
Jos tänne joutuu kirjoittamaan niin se on omalla näppäimistöllä mitä tänne laittaa, sen
päättää tasan tarkkaan vain ja ainoastaan itse.
Aikuisen ihmisen pitää tietää ja ymmärtää tänne kirjoittaessaan että ei ainakaan koskaan
loukkaa toisen tunteita / toista omilla kirjoituksillaan.
Siinä mielestäni muutama lähtökohta kun lähtee laittamaan tänne tekstiä.
sitä saa mitä tilaa.
Minä en inhoa. Jotenkin on selviydyttävä. Ei se tee rakkaudesta rumempaa jos joku tunnistaa. Itse en pahaa enkä rumaa ole kirjoittanut. En voisi tehdä niin. Eniten harmittaa se, että kaveri tai ystävä on minut täältä tunnistanut ja ruvennut leikkimään tunteillani. Saaden uskomaan kirjoittajan olevan hän. Aiheuttaen vain lisäharmia jo ennestään vaikeaseen tilanteeseen. Vastuun kannan silti. Enää en kirjoita tunnisteilla jos edes kirjoitan.
Siperiassa sä, et ole käynnykkä, epäilen. Opettele historiaa se opettaa, koska toistaa usein itseään.
Koita sä ny valita puoli kumpaan pelaat jos kerran pelaat. Historia toistaa niin kauan kun pelkää.
Onneksi mulla ei ole tuollaisia "ystäviä". Mielummin yksinkin, kuin huonossa
seurassa.
Historia toistaa itseään sillä tavalla, että aina samoja ihmisiä kusetetaan ja vedätetään. Saaden uskomaan kirjoittajan olevan hän.
En ole tyhmä enkä kuvittele. Uskon ihmisistä hyvään.Etkä sää ole päässy pälkähästä. Syyllinen löytyy aina. Jos ei omatunto paina niin sille en voi mitään. Kukaan ei pakota olemaan minun ystävä.
En ole esittänyt täällä muita ihmisiä, sellainen vedättäminen kuvottaa minua. Hyväuskoisten tunteilla leikkimistä, pyritäänkin siihen, että he eivät pääse eteenpäin vaan vellovat turhissa kuvitelmissaan.
Mutta juurihan Siperia kertoi, että kaverinsa tai ystävänsä on vedättänyt tuolla tavalla. Siinä syyllinen/syylliset.
Enkä ole tehnyt itsestäni mitään uhria tai virheetöntä. Teen ja sanon tyhmiä ihan yhtä paljon tai vähän kuin kuka tahansa muu. Olen kaukana täydellisestä, itsesuojelukin pelaa välillä. Ja eniten harmittaa etten tunnistanut sitä ihmistä joka oikeasti ajatteli mun parasta.
vähän ihmettelee mitä kaikkee ihmiset tänne viitsii kirjoittaa, ei käy kieltäminen.
Pelkuri olet, ei muuta.