Hiljaista.......

Meillä toisen lapsen biomummu ja -vaari pitävät hyvin yhteyttä ja lapsi vierailee heidän luonaan, jossa tapaa myös muita sen puolen sukulaisia.
Toisen lapsen suku ei pidä mitään yhteyttä, vaikka fyysisesti ovat lähietäisyydellä.
Lapsista kyllä huomaa, että mummoa ja vaaria tapaava on ylpeä, siitä että hänellä on ihan omat isovanhemmat ja toinen kadehtii kaikkea, vaikka nämä isovanhemmat ovat erittäin korrekteja ja huomiovat erityisesti tätä nuorinta lastamme, jolla ei ole kontaktia biosukuun.
Aina, kun asia konkretisoituu käydään keskustelua siitä, että elämä ei ole alkuunkaan oikeudenmukaista ja että jokaisen tulee rakentaa elämänsä niiden korttien varaan, jotka on saanut, eikä kateus paranna kenenkään elämänlaatua - tämä siis on viesti, sanat sitten aina tilanteen mukaan.

Meidän lapset tapasivat sukuaan kesän mittaan normaalisti. Poikkeus oli, että esikoinen oli ensimmäistä kertaa yökylässä mummon luona. Oli peräti 2 yötä. Toinen lapsi oli samaan aikaan yötä äidin luona, joten meillä oli miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa pitkästä aikaa.

Meillä on sellainen ihana tilanne, että molempien lasten suvut pitävät yhteyttä ja lapset tapaavat sukuaan. Lahjoja yms. saavat molemmat ja esikoisen suku on aivan uskomaton, sillä he antavat lahjoja myös toiselle lapselle. Varsinkin lapsen isä tuo tullessaan aina tuliaiset molemmille lapsille, vaikka nuorimmainen on hänelle täysin "vieras". Myös nuorimmaisen sukulaiset muistavat esikoista hänen synttäreinään ja jouluna. Nuorimmainen saa paljon lahjoja ja tavaraa, mutta suurimman osan hän jättää äidin luokse ja leikkii niillä siellä. Esikoinen tuo kaiken kotiin, minkä saa.

Meidän elämä on taas ihmeen seesteistä. Hallinto-oikeuden päätös tuli heinäkuussa ja se eräällä tavalla "puhdisti ilmaa". Yhteistyö on sujunut prosessista huolimatta ihmeen hyvin, mutta nyt se sujuu vielä paremmin.

Uusia lapsia ei ole tarjottu, vaikka olemme valmiita perhettä kasvattamaan. Aktiivisesti en ole ollut yhteydessä mihinkään kuntaan. Minä uskon siihen, että meille tarkoitetut lapset löytävät kyllä tiensä meille. Olemme ilmoittautuneet oman yhdistyksemme nettirekisteriin ja sieltä sos.työntekijät saavat käydä vapaita perhehoitopaikkoja katsomassa. Uskon kyllä, että meidän perhe kasvaa vielä.