Olen nykyisin kuntoutustuella oleva vähän alta 40vee nainen. Oli vuosia etten muistanut mitään menneitä oikeastaan, mutta nyt kun olen alkanut 'muistaa pätkittäin' niin olen huomannut, että olen aina ollut porukan 'kolmas pyörä ja musta lammas'. Minua on kiusattu lapsuudesta lähtien; harrastusten parissa, koulussa, kaveriyhteisöissä, työyhteisöissä jne. On vieritetty 'syitä ja seurauksia' niskaani, puhuttu paljon pahaa, haukuttu selän takana, puukotettu selkään jne.
Tuntuu etten milloinkaan ole kelvannut kenellekkään.... Penkkaripäivänkin laulettiin pilkkalaulua, että joulupukki on olemassa, enkä minä.
En ole aina toiminut elämässäni oikein. On tullut tehtyä virheitä jne. Kavereista olen välttänyt puhumasta pahaa ja yrittänyt olla 'tasapuolinen'. Työssä ahkera ja sinnikäs. Olen kokenut karmaisevan lapsuuden ja paljon menetyksiä elämässäni. Kaikki läheiset on kuolleet jne.
Mikä minussa on vikana, etten kelpaa kenellekkään? Miksi aina vain haukutaan, aletaan lyödä jo lyötyä??
En luota enää ihmisiin ja käperryn yksin kotiin. Luonto on ystäväni ja sen eläimet.
Olenko todella niin 'sieltä' ??
Tuntuu etten milloinkaan ole kelvannut kenellekkään.... Penkkaripäivänkin laulettiin pilkkalaulua, että joulupukki on olemassa, enkä minä.
En ole aina toiminut elämässäni oikein. On tullut tehtyä virheitä jne. Kavereista olen välttänyt puhumasta pahaa ja yrittänyt olla 'tasapuolinen'. Työssä ahkera ja sinnikäs. Olen kokenut karmaisevan lapsuuden ja paljon menetyksiä elämässäni. Kaikki läheiset on kuolleet jne.
Mikä minussa on vikana, etten kelpaa kenellekkään? Miksi aina vain haukutaan, aletaan lyödä jo lyötyä??
En luota enää ihmisiin ja käperryn yksin kotiin. Luonto on ystäväni ja sen eläimet.
Olenko todella niin 'sieltä' ??
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmaan kokemus on sinulle aito. Ja ihminen muistaa helposti hyvät ja myös ikävät asiat. Pettynyt alkaa helposti itsekkin käyttäytyä että hänet on helppo unohtaa ja hylätä ja lopulla eristätyy, On helpompi hyltä ensin itse kuin joutua hylätyksi. Kun on joutunut kokemaan syrjntää, niin tulee helposti haavoittuvaksi. Tuttava piirissäni on eräs mies, joka ylireogoi kaikkeen jos pikalla alkaa kaksi väittemään ja riitelemään, mies loukkaantuu alka pyytämään anteeksi, vaikka ei ole mitenkään osapuolinen noiden kahden riitelyyn. Hän kokee olevansa aina tiellä, nöyristelee, antaa istumapaikkansa toiselle vaikka vapaita tuoleja on riittämiin, pyytää anteeksi olemassaoloaan.
Kun en tunne sinua ja kuvauksesi on suppea niin ei voi kukaan sanoa, onko väitteesi todellisuudessa paikkansa pitävä, Aina voi sosiaalisuutta, itsetuntoa kehittää. itsekkin voi opiskella ihmisudekirjallisuuden avulla. Rohkaisen sinua kaikesta huolimatta rikastuttamaan elämääsi myös ihmisten kautta. Et ole takuulla ´sieltä`.
Palaa tilanteeseen jossa sinua kiusattiin häpeällä ja voita se.
Muistot ovat tuskallisia mutta kannattaa kertoa kaikki - vaikka kirjoita paperille.
Minäkin olin aina vähätelty, kyllä silti ajattelen näin etteivät kaikki ihmiset ole minun ystävyyteni arvoisia.
Kärsin aikani mutta itsetuntoa se ei vienyt.