Eli alatiesynnnytys vai sektio, kumpaa kannatatte ja miksi? Kummassa pahemmat riskit ja onko sektiolla jokin vaikutus mahdolliseen seuraavaan synnytykseen?
kumpi synnytys?
ppelokf
21486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Alatie synnytys ehdottomasti.Parantuminen on nopeampaa ja vauvankin saa heti rinnalle paidan sisään :) 3 syntyi jopa ilman sitä pientä leikkausta jonka nippasevat välilihaan jos vauva ei muuten mahu,oli vielä nopeampi tervehtyminen kun ei tarvinut tikkejä laittaa!
Yksilöllistä toki.Itse kuitenkin suosittelen synnytystä luonnollisesti.
Ei kai se mikään varsinainen kannatuskysymys ole... Yleensä sektioon päädytään ihan perustellusta syystä. Minulla oli todella pahaksi ehtinyt raskausmyrkytys ja vauva piti saada ulos heti, siis sektiolla mentiin. Olin niin huonossa kunnossa, että alatiesynnytyksestä ei olisi tullut mitään, hyvä kun tajuissa pysyin. Toivuin sektiosta mielestäni aika nopeastikin, ehkä olin ajatellut sen olevan "isompi" juttu. 2 päivää meni kipupumpun kanssa ja sitten ihan buranan voimin vielä pari päivää. Ekana päivänä kävely oli hyvin vaikeaa, samoin sängystä nouseminen ja kaikki vauvan hoitaminen, asennon vaihtaminen jne. ihan yhtä tuskaa. Yllättävän nopeasti se kuitenkin helpotti ja viikon jälkeen ei käytännössä ollut enää kuin kyljellä nukkuminen mikä teki kipeää. Ja tietty housujen rena, joka painoi vielä arpea. Ystäväni oli pitkään kipeä repeämien vuoksi, ei pystynyt useampaan viikkoon kunnolla istumaan ja liikkumaan. Joten puolensa ja puolensa, aina taitaa kipeäksi päätyä.
Sektiossa on isot vuotoriskit, mutta onhan alatiessäkin. Sitä ei oikein voi etukäteen tietää kenen kohdalle se vuototaipumus sattuu (erityisesti ensisynnyttäjistä). Luonto on säätänyt naisen synnyttämään alakautta, joten kaipa se kokonaisuutena paras tapa on. Itse ajattelisin, että vauvalle turvallisempi olisi sektio, kun ei jää kiinni, hapenpuuteongelmat luulisi olevan vähäisempiä jne.
Onneksi näitä ei yleensä tarvitse itse valita, vaan henkilökunta katsoo tilanteen mukaan.
Suomessa ei sektiota "saa" kovin helposti ilman lääketieteellistä tai äidin/lapsen terveydellisestä syystä. Synnytystapa arvioidaan ja päätetään sen mukaan, mikä on sekä lapselle että äidille ennustetusti paras ja turvallisin vaihtoehto. En tiedä miten helposti sektion saa edes äärimmäisen pahan synnytyspelon vuoksi, tuskin kovin helposti silloinkaan eli synnytystapa ei ole Suomessa välttämättä omista toiveista riippuva. Ensisijaisesti kai Suomessa ajatellaan alatiesynnytyksen olevan sekä äidille että lapselle paras vaihtoehto. Lapsen keuhkot esimerkiksi kypsyvät entistä kypsemmiksi alatiesynnytyksessä ja se on hyvä. Myös äidinmaidon eritys lähtee helpommin ja nopeammin käyntiin alatiesynnytyksessä. Ja paljon muitakin hyviä puolia on olemassa. Suunniteltu sektio on toki aivan yhtä hyvä tapa synnyttää, jos siihen on perustellut syyt. Esim. itse olen kesällä menossa suunniteltuun sektioon terveydellisten syiden takia. Lapsella on vain näin suurempi riski joutua joksikin aikaa vastasyntyneiden osastolle mm. valohoitoon ja keuhkojaan kypsyttelemään.
Suunniteltukin leikkaus on aina tilastollisesti suurempi riski kuin hyvin mennyt alatiesynnytys sen komplikaatiomahdollisuuksien takia. Mutta tietysti aina on myös riski, ettei alatiesynnytys menekään niin kuin pitäisi ja joudutaan tekemään esim. hätäsektio (jolloin joudutaan myös nukuttamaan nopeasti). Tai jos lapsi on vaikka kovin suuri, voi olla riski happivajeeseen alatiesynnytyksen aikana.
Joko aloittaja on käynyt synnytystapakeskustelussa? Tai pelkopolilla, jos tuleva synnytys pelottaa? Suosittelen keskustelemaan näistä ja pyytämään vaikka neuvolasta ajan pelkopolille. Onnea odotukseen ja onnistuneeseen synnytykseen myöskin, tavasta riippumatta. :)
Korjaan pari juttua, vaikka itsekin olen ilman muuta alatiesynnytyksen kannalla silloin, kun se terveydellisistä syistä on mahdollista:
Imetys käynnistyy ihan yhtä lailla sektion, kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen, mikäli vauva pääsee mahdollisimman pian äidin rinnalle, mielellään kahden tunnin sisällä leikkauksesta. Aiemmin sektion jälkeen on mennyt tunteja, jopa vuorokausi, ennen kuin vauva on tuotu rinnalle ja silloin maidonnousu voi kyllä viivästyä.
Lisäksi Suomessa sektion saa pelon takia aina, jos sitä vaatii. Ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta, joten jos äiti pysyy kannassaan, hän saa synnyttää sektiolla.
Suunniteltu leikkaus on kyllä suomessa erittäin turvallinen. Tuttavapiiriini kuuluu kymmeniä äitejä ja heistä monelle on tehty suunniteltu sektio. Kellään ei mitään ongelmia. Yhden lapsi joutui valohoitoon, mutta oli veriryhmän vuoksi, ei todellakaan sektion vuoksi.
Sen sijaan alatiesynnytyksissä on mennyt jos jonkinlaista pieleen. Tuntuu, että niistä vain vaietaan ja väkisin tuputetaan ajatusta, että se on aina turvallisempi.
Yksi lapsi sai pysyvän kehitysvamman vaikean happivajeen vuoksi. Painoarvio meni melkein kilolla pieleen, synnytystä ei käynnistetty siksi ajoissa vaikka menikin yliajalle ja lapsi ehti kasvaa entisestään. Syntyi yli 4,7kg painoisena ja jäi kiinni hartioistaan. Tavallinen koulunkäynti täysi mahdottomuus, on ainakin ennuste. Ei vielä kävele, ikää kohta 2 vuotta. Murheellista on, että äiti oli vielä synnytyspelkoinen ja pyysi moneen kertaan sektiota. Todella todella surullista :( Olisi ollut terve lapsi ilman tätä töppäystä.
Myös kummityttöni syntyi sinisenä ja velttona eikä hengittänyt, koska synnytys pitkittyi supistelujen heikettyä ja lapsi juuttui kiinni. Synnytystapa-arvion mukana kaikenpiti olla ok. Elvytys aloitettiin heti ja luojan kiitos hänet saatiin virkoamaan ja ei jäänyt pysyviä vaurioita. Kaikki on nyt hyvin. Kylmää kuitenkin ajatella miten lähellä oli hirvittävä menetys!!!
Yhdelle äidille tuli massiivinen verenvuoto ja jouduttiin antamaan useampi pussi verta. Lapsi syntyi terveenä.
Parille on jäänyt kalvonriekaleita tms. ylimäräistä kohtuun ja siitä on seurannut tulehduksia ja kumpikin päätyi lopulta kaavintaan.
Imukupilla on tullut useampi lapsi ja jälki on ollut sen mukaista. Tikkejä ja pahoja repeämiä, tulehtuneita haavoja, istuminen vaikeaa ties kuinka kauan.
Yhdellä tuli vaikeat repeämät ja leikkurissa vasta saatiin kursittua kokoon. Meni peräsuoleen asti. Alku ainakin oli TODELLA vaikeaa ja kiusallisia ongelmia siitä tietysti seurasi. ei olla enää juurikaan tekemisissä, joten en tiedä mikä on tilanne nykyään. Tuskin siitä ihan entisen veroista sentään saatiin.
Siskoni ja ystäväni synnyttivät molemmat pitkään, toinen 3 ja toinen 4 vuorokautta. Jokainen voi miettiä minkä verran on voimia jäljellä loppumetreillä. Siinä ei paljon pysty vauvasta nauttimaan, imetystä ei meinanneet saada sujumaan kun olivat ihan rättiväsyneitä jne. En ymmärrä miksi annetaan kärvistellä kovissa supistuksissa, kivussa ja itkuisena niin pitkään. Miksei voitu leikata?!
Itselleni on tehty sektio ja toinen tuli alakautta. Vauvat syntyivät molemmilla kerroilla terveinä. Sektioon päädyttiin esikoisen perätilan vuoksi. Kyllä olin tosi paljon nopeammin kunnossa sektion jälkeen. Oli rento tunnelma kun ajankohta oli tiedossa, sitä ennen sai levättyä ja kerättyä voimia, tunnelma oli rauhallinen ja muutaman päivän päästä jo jalkeilla olo oli helppoa. Alakautta synnyttäminen oli kiva kokea, mutta ei se kyllä tunnelmaltaan ollut ollenkaan miellyttävä. Kauheat kivut, pitkä synnytys, voimat ihan loppu kun vihdoin päästiin osastolle, salissa levoton tunnelma kun väki vaihtui ja ramppasi edestakas, repeämiä tuli välilihan leikkaamisesta huolimatta ja haava tulehtui, istuminen yhtä tuskaa haavan ja häntäluun muuskaantumisen vuoksi (oli kipeä melkein vuoden!) ja jälkivuoto kesti ikuisuuden (vrt. sektion jälkeen vain reilun viikon). Että kyllä minulle huomattavasti paremmat muistot jäi sektiosta.
Sektion saa Suomessa ihan pyytämällä jos sen haluaa. Ei täällä ketään pakoteta alakautta synnyttämään jos ei halua. Toki jos alatiesynnytyskin olisi mahdollinen niin fiksu henkilökunta vihjaa myös siitä mahdollisuudesta. Pakko kuitenkaan ei ole punnertaa monta tuntia pää punaisena :D
Ei vielä kokemusta kummastakaan, mutta kuten täällä valtaosa taitaa ajatella, että koska nainen on luotu synnyttämään, alatie vaihtoehdoista paras. Alkuraskaudesta synnytyksen ajatteleminen pelotti, mutta nyt sitä odottaa jo innolla, ehkä mieli jotenkin kypsyy siihen ajatukseen.. Mutta täytyy kyllä todeta että onneksi on tuo sektio vaihtoehtokin. Jos jotakin komplikaatioita tulee, niin vauva saadaan silti hyvillä mahdollisuuksilla vielä pelastetuksi, että siinä mielessä voi lähteä luottavaisin mielin synnytykseen, olipa sitten kumpi tahansa.
ite olen ehottomasti alatie synnytyksen puolella, sellainen myös 1 läpi käyty :) mä toivuin todella nopeaa synnytyksestä, en tarvinnut ees synnytyksen jälkeen mitään kipu lääkkeitä.. jos ite saisin valita, en menis ikinä sektioon.. muutama kaveri sen läpi käyny ja vieläki on sektio haava kipeä ja vaikka mitä muita vaivoja vaikka niistä on jo hyvän aikaa..
Molemmista kokemus: sektio helpompi, alatiesynnytys järkyttävä ja toipuminen siitä kesti ehdottomasti kauemmin. Sektiosta toipuminen nopeaa, ei jäänyt mitään, muuta kuin siisti arpi.
Kaksi alatietsynnytystä ja kaksi sektiota läpikäyneenä nostan peukun sektiolle. Ehdottomasti. vaikka tuskin sillä ap mitään merkitystä on, harva saa sektion vain haluamisen vuoksi. mutta oli kuin yö ja päivä nämä synnytykset ja sano kiihkoilijat mitä tahansa niin kyllä se sektio huomattavasti inhimillisempi äidille on. Ja vähemmän siihen liittyy vauvallakaan riskejä kun ei uuvu tai juutu kesken kaiken, saadaan ahdingon tulle heti ulos jne. En minä ainakaan sen kipeämpi sektioiden jälkeen ollut kuin tavissynnytystenkään, päinvastoin. Ei ollut pimse tuhanne päreinä, ilkesi istua julkisestikin kun ei tarvinnut millään helvatun uimarenkaan päällä kiikkua ja niin kuin joku tässä jo mainitsikin niin jälkivuoto oli paljon siedettävämpää. Ei tosiaan kestänyt kuin alle 2 viikkoa kummallakaan kertaa. Alatiesynnytyksessä kesti molemmilla kerroilla huomattavasti pidempään. Molemmilla kerroilla oli ihan suunniteltu sektio (kaksoset ja kuopuksen sitkeä perätila ja iso koko). Hienosti meni ja oli perheenkin kannalta ihanaa kun ajan tiesi, lapset sai rauhassa viedä hoitoon, kamat sai pakata rauhassa ja synnytys oli ohi muutamassa hassussa minuutissa! Kivut ei olleet sen pahemmat kuin alatiessäkään, vain erilaiset.
Tuo sektio alkaa kyllä kuulostamaan liian hyvältä ollakseen totta.. toisilla synnytys ohi muutamassa hassussa minuutissa sillä välin kun toiset kärsivät ensin useita tunteja jopa vuorokauden kauheista poltoista ja sitten vielä uuvuksissa ponnistusvaiheen imukuppeineen.. kuulostaa suorastaan epäreilulta! Millä perusteella saa suunnitellun sektion?
Miksi täällä puhutaan kahdesta synnytystavasta, kun oikeastaan niitä on neljä: luonnollisesti alkanut alatiesynnytys, suunniteltu sektio, käynnistetty alatiesynnytys sekä hätäsektio.
Keskimäärin on varmaankin niin, että normaalisti sujunut alatiesynnytys on paras vaihtoehto, mutta sen jälkeen sitten ehkä suunniteltu sektio. Käynnistys menee aika usein pieleen ja päätyy hätäsektioon. Itse hätäsektiota ei tietysti kukaan valitse, mutta tietysti olisi hyvä, jos sairaalan puolesta tehtäisiin kaikki mahdollinen, ettei siihen päädytä, esim. mahdolliset riskitapaukset laitettaisiin suoraan sektioon eikä väkisin yritettäisi alatiesynnytystä.
Itsellä on nyt se tilanne, että lapsi uhkaa mennä yliaikaiseksi. Lisätaakkana on pari pitkäaikaissairautta sekä korkeahko ikä. Ajattelin sairaalan yliaikaiskontrollissa kysyä suoraan keisarinleikkauksen mahdollisuutta, sen sijaan että aletaan suunnittelemaan käynnistystä. Pohjasairauksistani johtuen esim. kaikkia käynnistyksessä yleisesti käytettyjä lääkkeitä ei voida antaa minulle, joten operaatio olisi jo lähtökohtaisesti hankalampi kuin normaalitapauksessa.
Kannattaisi vielä varmaan eritellä hätäsektio ja kiireellinen sektio. Nehän ovat aivan eri asia. Käynnistys ei mitenkään usein päädy hätäsektioon, vaan kiireelliseen sektioon. Kiireellinen sektio tehdään, kun synnytys esimerkiksi pysähtyy tai kun vauvan sydänäänissä on lievää laskua tms. Kuten nimi jo kertookin, ei kiireellisessä sektiossa ole suurta hätää, vaan se suoritetaan yleensä puudutuksessa äidin ollessa hereillä. Viilto tehdään vaakasuoraan bikinirajaan. Hätäsektiossa sen sijaan on todellakin hätä ja vauva pitää joko äidin tai vauvan voinnin vuoksi saada ulos mahdollisimman nopeasti. Tällöin äiti yleensä nukutetaan ja viilto tehdään vaakasuoraan, jotta vauva saadaan mahdollisimman nopeasti ulos.
Minusta on kyllä mielenkiintoista, että kukaan täällä ei ole tullut maininneeksi, että sektio on todellisuudessa ISO vatsan alueen leikkausoperaatio. Suurin osa jopa sektion kokeneista tuntuu kuvittelevan, että se on nips vaan, pieni viilto ja homma hoidettu, toivuinkin niin kätevästi, kiva juttu. Kyllähän iso osa toipuukin ilman sen suurempia ongelmia, mutta tosiasia on, että kyllä se sektio on iso leikkaus ja siinä on leikkauksen riskit. Lisäksi se EI ole aivan sama vauvalle, onko hän syntynyt alakautta vai leikattu. Tottakai hapenpuuteongelmat yms. voidaan poislukea silloin, kun tehdään sektio, mutta koitetaan nyt muistaa että vakavia ongelmia on alatiesynnytyksissä kuitenkin vähän. Jokainen tietää kauhutarinoita, mutta pääosa synnytyksistä sujuu aivan mallikkaasti ihan alakauttakin. Alakautta syntyessään vauva saa mm. tärkeitä bakteereita. Sektiolla syntyneiden ja alakautta syntyneiden vauvojen suolistoflooran on todettu poikkeavan toisistaan. Lisäksi suunnitellulla sektiolla syntyneet vauvat ovat usein uneliaita ja velttoja. Eikö teistä joka tilanteessa sektion kannattajista kukaan oikeasti ajattele, että niillä hormoneilla ja tapahtumilla synnytyksen aikana on jokin merkitys vauvalle? Kyllä ne häntä varmasti jollain lailla valmistavat elämään kohdun ulkopuolella, vaikkei asiasta vielä kaikkea tiedetäkään.
Itse olen sitä mieltä, että sektio on ilman muuta paikallaan, jos terveydellisistä syistä siltä näyttää tai jos vauva ei selvästikään mahdu syntymään alakautta. Samoin ylivoimainen synnytyspelko lienee ihan käypä peruste sektiolle. Muuten suosisin kyllä alatiesynnytystä. Ja muistetaan vielä sellainenkin proosallinen seikka, että sektio on KALLIS synnytystapa, joten jos kaikki synnyttäisivät sektiolla, niin kukahan sen maksaisi? Olisi nimittäin melkoinen lisäpaukku terveydenhuollolle.
Mie totesin jo tuolla aiemmin:
"Suunniteltukin leikkaus on aina tilastollisesti suurempi riski kuin hyvin mennyt alatiesynnytys sen komplikaatiomahdollisuuksien takia."
Eli tarkoitin juuri sitä, että sektio on iso operaatio eikä mikään piece of cake. Ja samaa mieltä olen siitä, että suurin osa alatiesynnytyksistä sujuu kuitenkin hyvin. :) Jos oikein synkkiä tilastoja epäonnistumisista haluaa etsiä, todennäköisesti kuolemantapaukset (tarkoitan äidin) liittyvät pääasiassa sektioihin. Leikkaus on leikkaus ja se on aina iso operaatio, on kyseessä sitten suunniteltu, kiireellinen tai hätäsektio.
Mutta aiemmin jo totesin, että se synnytystapa pyritään valitsemaan sekä äidin että lapsen etujen mukaan. Se paras vaihtoehto pyritään valitsemaan. Toki aina voi tulla missä tahansa mutkia matkaan, mutta suurin osa synnytyksistä sujuu kuitenkin hyvin.
Niin ja itse siis olen menossa kesällä sektioon. Terveydellisistä syistä. Ei voida ottaa niin suurta riskiä, että lapsella ei olisikaan syntymänsä jälkeen äitiä lainkaan...tai äiti olisi pahasti vammautunut eikä kykenisi hoitamaan lastaan. Kyllähän tuo sektio minua pelottaa, mutta pitää vain luottaa olevansa hyvissä käsissä. :) Ja että lapsi saa hyvän alun elämälleen. :)
kyllä mä ite alatiesynnytyksen kannalla oon. Ja niin olen synnyttänyt kolme lastani.
Kaikki se kipu ja tuska mitä on ollut, niin todellakin tietää synnytyksen jälkee miksi kaiken kesti !:)
Tuo toipuminen on ollu tosi nopeaa.. Eikä viimesessä tullut ees repeämiä saati tikkejä vaikka kokonaisuudessaa synnytys kesti 45min...
sektiota en haluaisi ellei olisi hyvin perusteltu syy lääkärillä siihen.
Alatiesynnytys on turvallisempi kuin sektio, vaikka Suomessa pienet riskit sektioonkaan liittyy. Vuoto- ja infektioriskit suuremmat sektiossa. Sektio altistaa seuraavaassa raskaudessa istukan kiinnittymishäiriöille ja kohdun repeämisen riskille. Alatiesynnytys "valmistaa" lasta syntymiseen ja alateitse syntyneillä lapsilla on vähemmän hengitysvaikeuksia syntymän jälkeen. Sektiossa suurempi tukosriski (keuhkoembolia, laskimotukokset). Vahingossa voi vaurioitua virtsarakko ja suoli tai skalpelli osua lapseen. Anestesiasta voi aiheutua omat komplikaationsa.
Sektiossa lääkäri tekee työt, mutta alatiesynnytyksessä joutuu itse töihin!
Toki on poikkeustilanteita, jolloin sektio on parempi / ainoa vaihtoehto.
Sektiossa on tosiaan todistetusti moninkertaiset riskit komplikaatioille.
Olen ollut sairaanhoitajaopiskelijana seuraamassa naistentautien leikkurilla 5 viikon ajan, ja kyllä siellä kaikenlaisia sektioita tuli vastaan. Suurin osa meni toivotulla tavalla, mutta osassa verenvuotoa tuli odotettua enemmän, virtsarakko vahingoittui (sijaitsee ihan kohdun vieressä) jne.
Jouduin nappaamaan yhden pyörtyvän isänkin kainaloista kiinni, kun meinasi kaatua streriilille alueelle. Että riskejä on monia leikkaussalissa lähtien pyörtyilevistä isistä! :)
Itselläni on kokemusta molemmista. Alatiesynnytys venyi todella pitkäksi eli ihan helpoimman kautta en sitä kokenut. Sektiokin meni hyvin vaikka hätäsellainen olikin, toivuin siitä verrattain (kavereiden kokemuksia kuunnelleena) nopeasti ja imetyskin lähti heti sujumaan.
Silti olen alatiesynnytyksen kannalla. Karkeasti sanoen alatiesynnyttäjä kärsii ennen lapsen syntymää, sektiolla kivut alkaa vasta syntymän jälkeen. Toki pyrstö on pipi alatiesynnytyksen jälkeen mutta nopeammin siitä toipuu. Eikä ole mitään nostelukieltoja ja muita. Poikkeuksena toki pahat repeämät ja muut mutta jos ajatellaan tilanteita keskinmäärin niin vähemmällä kivulla alatiesynnyttäjä toipumisaikansa viettää. Plus sitten vauva saa bakteeriannoksensa ja stressihormoninsa jotka auttavat vastustuskykyyn ja keuhkojen toimintaan.
Ottaisin itse uudestaan alatiesynnytyksen mielummin kuin leikkauksen.. Vaikka synnytys kesti melkein 2 päivää ponnistus vaihe vain 20min. Synnytyksessä murtui häntäluu joka vieläkin arka ja jouduttiin tekemään episotomia joka on ommeltu jotenkin väärin ja vasta 2 viikonpäästä lääkärin aika ja tyttö jo 1v 6kk.. Eivät ole aikasemmin suostuneet tekemään asialle yhtään mitään..
Suunnitellun sektion saa, jos vauva on iso äidin lantioon nähden, vauva on perätilassa (kuten minulla ensimmäinen ja toistaiseksi vielä ainoa) tai äidillä on kova synnytyspelko. Voi saada muistakin syistä, kuin luettelemistani, ei vaan tullut enempää mieleen :)
Minä en puhu puolesta, enkä vastaan. Oma vauvani syntyi suunnitellulla sektiolla, koska oli perätilasss. Sektiosta jäi ihan hyvä fiilis, en ollut kauhean kipeä, vauvalla ei ollut ongelmia ja toivuin nopeasti. Sektiosta aikaa nyt 2,5kk ja tunnen olevani ihan entiselläni :)