En kestä tätä tunnetta enää... Oon aivan sanoinkuvaamattoman ihastunut ja pahinta tästä tekee sen että elän parisuhteessa jo 5. vuotta. Kaikki tuntuu ihan täysin merkityksettömältä, kolmatta päivää olen lähestulkoon syömättä kun ruoka ei vaan mene alas! Mietin tätä miestä 24/7 ja päiväunilla näin hänestä jopa unta. Joka kerta kun katseet kohtaa sulan sisältä ja tunnen kuinka sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Mies katsoo minua takaisin pitkään ja hymyilee. Se hymy on jotain ihan uskomatonta ja tuntuu että jalat lähtee alta. En tiedä mitä teen, toisaalta toivon tilanteen etenevän, sillä olen koukussa tähän huumaavaan olotilaan. Tilanteen edetessä joudun itse erittäin vaikeaan tilanteeseen, mutta pettää en aio missään nimessä. En kuitenkaan haluaisi heittää monen vuoden parisuhdetta romukoppaan jonkun satunnaisen ihastumisen takia... Mutta onko tämä sittenkään satunnaista? Mistä sen voi tietää! Voi, kun olisi joku kristallipallo niin voisi olla vähän rohkeampi päätöksissä :) Rakastan miestäni, mutta suhteen muuttuessa arkisemmaksi sitä alkaa kai hakea jännitystä oman suhteen ulkopuolelta. Korostan vielä, että pettää en aio, sillä kunnioitan kumppaniani suunnattomasti ja pettäminen on alhaisinta mitä toiselle voi tehdä. Ei kai tässä auta kun odottaa... Jos ihastus menee ohi, niin hyvä kai sitten. Jos ei mene, niin katsotaan tilanteen mukaan. Kai tästä olotilasta saa varatutkin nauttia! Kertokaa parisuhteessa olevat kokemuksia ihastumisesta!
PS. Tämä ihastus on periaatteessa täysin vastakohta nykyiselle miehelleni... ulkonäöllisesti "paha poika", joihin olen aina ollut salaa lääpällään... Voi kamala tätä tunnetta...
PS. Tämä ihastus on periaatteessa täysin vastakohta nykyiselle miehelleni... ulkonäöllisesti "paha poika", joihin olen aina ollut salaa lääpällään... Voi kamala tätä tunnetta...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuttu tunne :)
Olen 10 v kestäneessä parisuhteessa oleva mies. Olen täysin koukussa ihastumisen tunteeseen. Rakastan vaimoani, mutta ajan myötä rakkaus muuttuu arkiseksi ja siltä saa eri asioita kuin aiemmin. Se kumppanuus, turvallisuus, hellyys ja ystävyys on arvokkaampaa kuin ihastuminen, mutta järjellähän tätä ei voi selittää.
Ihastun usein lähipiirissä oleviin naisiin, erityisesti pari vuotta minua nuorempiin työkavereihini. Olen arvostettu ja pidetty, joten saan myös vastakaikua. Flirttailu on minulle luonnollista. Saan aivan älytöntä kiksiä siitä kun huomaan, ja itse asiassa tiedän että minuun ollaan ihastuttu. Tästä on vähän jo ollut ongelmia työpaikalla, kun toinen haluaisikin enemmän kuin voin antaa. Se tuntuu pahalta ja aiheuttaa huonoa omatuntoa.
Pettänyt en ole, mutta kovin kaukana ei ole käynyt. Elämä on lyhyt.
Hei, mä oon se nainen, joka siellä töissä on suhun kallellaan. Mutta toisin kuin kuvittelet, en ole ihastunut, vain kuumottunut. Tunnen sua kohtaan seksuaalista vetoa, en mitään muuta. Oot hot. Ja huomaan kyllä, että mun riisuva katse tuntuu susta mielettömän hyvältä.
joo tuttu tunne täälläkin..katse ja hymy tuntemattoman..niin kaunis,,tekis mieli sanoa jotain kertoa jotain jostakin..eos..hämmentävää..happy but so so sad..
kai purkan ostaminen kauniilta jo lasketaan .näillä mennään
missä tämmöstä tapahtuu ?
Helsingissä. Maanantaina taas ;-)
Minulla ihan samanlainen tilanne :-) Olisin voinut hyvin kirjoittaa tuon! Päivä kerrallaan
onko sullaki "pahis" ihastuksen kohteena ?
Hei, tosi kiva saada vertaistukea tätä kautta. On tää vaan aika rankkaa aikaa. Miten ootte selvittänyt tilannetta kumppanin kanssa, vai oletteko mitenkään? En oikein tiedä miten tätä asiaa hoitaisi... En halua loukata toista, mutta tuntuu epäreilulta toista kohtaan haaveilla vaan kolmannesta osapuolesta... Samaan aikaan huono omatunto ja älytön ihastusfiilis, huh!
samat tunteet itsellä päällä. Ihastuminen on vaan niiiiin syvällä ja tuntuu, että rakastuminen ei ole kaukana. Toinen on vaan ilmeinen pelimies ja historiaa paljon... mitä ihmettä tässä pitäs tehdä. Omaa puolisoa ei haluaisi loukata kun kunnon mies on. mutta ei sytytä enää millään tasolla. apua. kannattaako jatkaa tätä sotkua, ja miten saisin sen toisen pois mielestä ja omaa kohti samanlaisen kuumeen.
Minä olen myös varattu ja ihastunut aivan ihanaan mieheen, joka on myös varattu. Nykyisen puolisoni kanssa olen ollut noin kymmenen vuotta. Suhde on väljähtänyt jo aikoja sitten. Olemme kuitenkin kumppaneita ja mieheni on hyvä ja rakastava aviomies.
Tämä ihastukseni on täysin erilainen kuin vakaa ja vakava mieheni. Hän on ihana hauskuuttaja ja saa minut aina hyvälle mielelle. Olen astunut jo jonkin rajan yli, koska olen kertonut tuolle miehelle ihastuksestani. Yllättäen sain häneltä vastakaikua tunteilleni. En ole kuitenkaan pettänyt omaa miestäni fyysisesti. Henkisesti kylläkin. Haaveilen tuon toisen miehen kosketuksesta. Lisäksi meille on kehittynyt paljon parempi henkinen yhteys kuin mitä minulla ja miehelläni on ollut koskaan. En usko kuitenkaan, että tämä lopulta johtaa minnekään kuin vain haaveissani.
Minulle on käynyt niin, että parin vuoden olen viihtynyt erään työpaikallani olevan naisen kanssa valtavan hyvin, olemme aina välittömästä samalla aaltopituudella ja jäämme helposti pitkiksi ajoiksi juttelemaan - työaikanakin. Hiukan on ollut myös viestittelyä yms työajan ulkopuolella, sellaista viatonta. Molemmat kun ovat olleet varattuja tahollaan, ei siitä sen ihmeempää ole kehkeytynyt.
Nyt kuulin kuukausi takaperin että hänen parisuhteensa on päättynyt, ja se oli menoa. En ole sen jälkeen oikein pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin häntä, yötä päivää. Unissa, valveilla, töissä, kotona. Vaikea keskittyä mihinkään, ja vielä vaikeampi olla töissä kun tekisi mieli vartin välein käydä iskemässä jutun juurta. Välillä mietin, että onko tämä jo jotain pakkomielteistä, mutta taitaa kyllä silti kyse olla perinpohjaisesta ja perinteisestä ihastumisesta. Valtavan yrittämisen tuloksena pystyn keskustelun pitämään kepeänä, enkä tiedä vaistoaako hän minusta tätä tunnetta. Jolalin tasolla se on molemminpuolinen, koska ei hänelläkään ole kiire pois seurastani, ja ihastuksen merkkejä on ollut aiemminkin ilmassa.
Kotona on vaimo jonka kanssa on pidetty yhtä jo kohta 15 vuotta, lapsetkin, kaikki periaatteessa kohdallaan. Suhde vain on väljähtänyt, en kohtaa häntä tunnetasolla vaikka hän aivan ihana ihminen onkin, enkä kyllä totta puhuen kokenut tällaista huumaa hänen kanssaan. Suhde siis menee ok eteenpäin, mutta ilman sellaista kipinää, jota tarvittaisiin.
Tämä on ihan sietämätön tilanne, koko ajan yritän keksiä, että millä verukkeella pääsisin juttelemaan rauhassa hänen kanssaan, kutsumaan vaikka kahville tai oluelle, viettämään aikaa, mitä vain. Ja kuinka väärin se on - ja kuinka siitä ei voi puhua kenenkään kanssa, kaikki ovat liian lähellä.
Minäkään en halua kuulla moraalisaarnoja, en voi tälle mitään. Tunteitaan ei voi kontrolloida, tekoja voi, mutta ei kai niitäkään loputtomasti.
Tuttu tilanne. Omituisen jakautunut olo, oma kumppani tuntuu etäiseltä ja yhdentekevältä, vaikka siinä ei ole mitään vikaa. En tiedä mitä tehdä, valheelliselta ja ahdistavalta tuntuu odotellakin? Meneekö tämä ikinä ohi? Ihastukseni on vapaa, minä varattu, luulen että hänkin olisi kiinnostunut minusta. Hän on tavattoman söpö ja tunsin heti oloni äärimmäisen kotoisaksi hänen seurassaan.
Lapsia tai avioliittoakaan minulla ei ole, mutta silti hirvittää laittaa kaikki sileäksi ja satuttaa toista. Ehkäpä odotan,näivetyn ja elän turvallisesti niin kuin aikuiset tekevät?
Hauskaa nähdä että kohtalontovereitakin on siellä jossain. Voimia ja rohkeutta valintoihinne. Sen verran uskallan neuvoa, että pettää ei kannata missään tapauksessa, eikä muutenkaan laskea kaikkea sen varaan että uudesta jutusta tulisi mitään. Jos eroat, tee se sillä oletuksella, että pärjäät yksin ja olet valmis ottamaan sen riskin.
Muuten uuden suhteen aloittamisesta tuskin tulee mitään, takerrut vaan turvallisuushakuisesti siihen ihastukseesi, ja ahdistat sen pois.
Hei. Minä olen ollut naimisissa melkei 10 vuotta nyt ja olen huomannut olevani ihan umpirakastunut yhtee hyvään ystävääni. Tämä mies oli joskus ensirakkauteni. Mikä saattaa tehdä asiasta vielä pahempaa. En vaan saa häntä mielestäni, edes unissani. Olen aika varma, että hänelläkin on jonkin asteisia tunteita minua kohtaa. Tai siis, varmasti on, mutta tulkitsenko nyt itse hyvän ystäväni ystävälliset halaukset ja sanat romanttisimmiksi, kuin todellisuudessa ovat. Haluaisin niin suudella häntä. Olemme tunteneet n.15 vuotta, mutta halauksia tai poskisuudelmia pidemmälle ei ole koskaan edennyt. Ahdistavaa :/