Teinköhän oikein, kun sanoin miehelle että haluan olla tavata häntä, mutta kaverina.
Jotkin asiat yhdistävät meitä ja jotkin taas eivät yhtään. En tiedä jännitikö hän hiljaisia hetkiä, mutta hän puhui aivan kokoajan. Hyvä kun sain omaa suuvuoroa.
Tapasimme muutaman kerran, mutta en halunnut vedättää kyseistä miestä. Se jokin vain puuttui.
Eniten tässä harmittaa, etten saanut perustella miksi halusin olla vain kaveri, sillä mies hävisi paikalta saman tien. Järjen mukaan en tuntenut häntä riittävän hyvin, mutta tunteet puhuivat.
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?
Jotkin asiat yhdistävät meitä ja jotkin taas eivät yhtään. En tiedä jännitikö hän hiljaisia hetkiä, mutta hän puhui aivan kokoajan. Hyvä kun sain omaa suuvuoroa.
Tapasimme muutaman kerran, mutta en halunnut vedättää kyseistä miestä. Se jokin vain puuttui.
Eniten tässä harmittaa, etten saanut perustella miksi halusin olla vain kaveri, sillä mies hävisi paikalta saman tien. Järjen mukaan en tuntenut häntä riittävän hyvin, mutta tunteet puhuivat.
Onko kenelläkään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Joo, että sillälailla. Anteeksi kirjoitusvirheet!
Jos ei ole kipinää, niin silloin ei ole, oikein teit kun et antanut ymmärtää että olisi mahdollisuuksia enempäänkin.
Varmasti löytyy monia samanlaisia kohtaloita ja ainakin itse vastaavan kokeneena haluaisin tietää miksi hän halusi vain ystävyyttä. Ja myös sen että miksi hän halusi minun ystävyyden.
Miehelle on vaikeaa muuttaa tunteet ihastumisesta/rakastumisesta kaveruuteen, jotkut onnistuu siinä, jotkut ei, useimmiten se vaatii joka tapauksessa aikaa.
Olit vain rehellinen ja rehellinen pitääkin tietysti olla. Mies ei kestänyt totuutta, ja tottahan se on, että joskus totuus tekee kipeää.
Kyllä se siitä, joka tapauksessa et ole syyllinen miehen pahaan oloon, joten syyllisyyden voit jättää taaksesi.
Sinusta välittävä mies olisi ennen häipymistään toivotellut sentään hyvät jatkot, eli sinulle varmaan vain hyvä, että poistui elämästäsi lopullisesti.
Mulla oli myös tilanne, jossa sovittiin erään miehen kanssa että ollaan vaan kavereita. Ja se tunne oli kyllä molemminpuolinen, ellei mies sitten myöhemmin ole muuttanut mieltään. Toivottavasti ei ole, sillä minä olen edelleen sillä kannalla. Olisi tosi kiusallista, jos mies nyt tulisi selittelemään, miksi halusi olla vain kaveri. Ei ollenkaan tarvetta sellaiseen ainakaan minun puolelta. Siis tottakai voimme keskustella ja nähdäkin kavereina, mutta se tunnesuhde muuna kuin kaverillisena on puoleltani hiipunut täysin. Olin kyllä häneen syvästi ihastunut joskus puolisen vuotta sitten, enkä sinänsä ole häntä siinä mitenkään vedättänyt (toivottavasti ei luule niin), mutta silloin pitää takoa kun rauta on kuumaa ja kun se välillämme pääsi väljähtymään, niin en usko, että se siitä enää eloon herää. Mutta ota siis yhteyttä siihen kohteeseesi, jos siltä tuntuu. Kyllä se varmasti oloasi kuitenkin helpottaa kun huomaat että kaikki välillänne on hyvin syvempien tunteiden hiipumisesta huolimatta.
Sopiiko kysyä miksi tunteesi miestä kohtaan väljähtivät jos vain puoli vuotta sitten olit kovasti ihastunut? Minusta hieman kummallista että suuret tunteet voivat kadota noinkin lyhyessä ajassa.
"Silloin pitää takoa kun rauta on kuuma" -totta. Mutta miehen "takominen" riippuu paljon siitä miten nainen häneen suhtautuu. Kylmästi käyttäytyen saa miehen kuin miehen kaikkoamaan.
Jos kyse on vain ihastumisesta niin kyllä sellainen saattaa aika nopeastikin väljähtää. Ihastumisia tulee ja menee. Rakastuminen on eri asia.
Joo ihastumisia tulee ja menee mutta se "syvä ihastuminen" ei niin vaan katoakaan! Ja sekin kyllä laimenee mutta kun vaikka ½ vuoden jälkeen "hänet" tapaa niin ihastushan roihahtaa uudelleen liekkeihin.
Naisten tulisi ymmärtää ettei me miehet mihinkään mahdottomiin silti pystytä. Joskus pitää olla vaan rauhassakin, ei se suhde silti kuole. Naiset tuntuvat nykyään haluavan kaiken ja heti.
Ei tunteita voi tahdonalaisesti tai millään "ymmärryksellä" ohjailla. Ajattelen niin, että jos tunteet kuolevat, niin silloin niillä ei mitään todellista pohjaa ollutkaan. Aika nimenomaan testaa sen, mikä on todellista ja millä on onnistumisen mahdollisuutta myös noin pitemmällä tähtäimellä.
Koittelo te suhdetta ollenkaan vai jäikö se vain virittelyasteelle?
Sitten tuon ymmärtäisi jos koitte jotain yhteistä ja tunteet alkoivatkin vain hiipumaan mutta jos ette kokeneet mitään yhdessä niin mistä tiedät mikä oli todellista ja mikä ei??
Kas siinä probleema.
Jos tunnet niin että kaveruus riittää, miksi epäilet ?