Lappareiden toilailuja

Pistetääs tähän ketjuun näiden meidän "vili vilperttien" toilailuja.

Itse olin ostanut valkoiset karhutossut. Tulin kotiin ja tossut olivat ostoskassin päällä ja kummatkin lappalaiseni Paavo ja Elmeri huomasivat nuo tossut. No annoin haistella et kattokaa ny mitä Mami on itselleen ostanut.

Rupesin purkamaan kauppakassia ja laskin tossut harmonikkakotelon päälle. Käänsin selkäni ja kohta alkoi kuulua ihan hirveä ärinä ja murina. Käännyin ympäri ja kummallakin oli hampaat iskettynä yhtene ja samaan tossuun. Aviomieskin näki tämän ja vihelsi pelin poikki.

No onneksi vahinkoa ei päässyt tapahtumaan mutta kuulemma meidän "jänkhän jätkillä" oli sellainen ilme silmissä et nyt tää revitään palasiksi, täähän on meidän uusi lelu. Onneks on siks verran tottelevaisia koiria että tossut ovat jääneet rauhaan.

Toinen tapaus joka herättää hilpeyttä on se kun hankin Elmerille nutun tai siis topatun viitan. Ihan eka ajatukseni oli et: hei haloo, lappalaiselle nuttu? No syy löytyy noista talven kovista pakkasista. Elmeri on jäänyt pienikokoiseksi kun pentuna sattui toi kasvurusto murtumaan. Ja lisäksi kun koira on vähän huono syömään niin on vielä niin laiha luikku.

Ulkona oli pakkasta noin 13 astetta ja koira löi lössit pohjaan eikä suostunut liikkumaan mihinkään. Aikamme ihmeteltyämme tajusimme että sehän palelee kun ikääkin on jo 12 vuotta. No ei muuta kuin eläinkauppaan ja ostettin tuo nuttu. Ensireaktio oli ravistelua mutta ei mennyt kauan kun koira hiffas mikä tuon nutun tarkoitus oli ja taas alkoi ulkolenkitkin maistua oli lämpötila vähän kylmempikin.

Laitetaan nyt samantien kolmaskin hilpeä tarina. Paavo poika oli just siinä pahimmassa raggiri-iässä eli kun jotain kivaa sai tassuihinsa niin siitähän piti tehdä selvää.

Erään kerran tassuihin oli osunut nilkkurit. Kantoja oli vähän järsitty ja onneksi suutari sai ne pelastetuksi. Sattuivat vaan olemaan mun suosikkikengät. No alettiin etsiä ratkaisua ja lainasin serkulta jolla on belkkareita niin häkin. Toin häkin kotiin ja pistin sen pystyy ja laitoin Paavon häkkiin.

Mä en voinut katsella koiran niin surumielistä ilmettä et miks sä mut tänne pistit. Se oli aivan liian sydäntä särkevää...No hätä keinot keksii...koira ulos häkistä ja pistetään ne kengät sinne häkkiin. Alkuperäinen ongelmahan oli ollut saada nuo kengät turvaan. Ja nyt ne oli turvassa ja koira tyytyväinen ja emäntä tyytyväinen.

Tosin aina kun tätä tarinaa kerron niin se herättää vähän hilpeyttä et: eiks sen koiran pitänyt olla siellä häkissä. No piti piti mut ei niitä anovia suklaasilmiä voinut välttää ja sit se pieni surumielinen vinkuna vielä siihen päälle.