On vanha letukan merkki ja tarkoittaen hyvää ilmaa. Aurinko porottaa täydeltä taivaal´ta ja onkin kirjaimellisesti ponkaistava ladulle. Vieläkö teidän suksi luistaa.
Bel Air.....
voiteet kohdallaan..
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä luistaa kelilläkään ei ole merkitystä. Joka kelille löytyy voiteet. Niin kauan hiihdetään, kun pystyssä pysytään.
Nyt ei malta suksia ulos survaista, tässä kun voi samalla opiskella uusia kieliä rupatuksen lomassa. Kuka olisi arvannut tuotakaan Bel Air sanaparin todellista merkitystä, mikäli et olisi sitä meille kertonut. Upea sivistynyt ilmaus!
Eilen oli mitä aurinkoisin ilma. Silmät sirrillään ajelin töihin, kun en huomannut ottaa aurinkolaseja naamalleni. Tänään en taida noita aurinkolaseja tarvita, aurinko on pujahtanut yhtenäisen pilviharson taa.
Suhteellisen lämmintä on kuitenkin, istuin taas pitkään tuola parvekkeella Mustarastaita ja muita lintuja katsellen.
Mitä hiihtämiseen tulee, niin vihaan hiihtämistä. Onhan sitä tullut joskus muinoin kokeiltua, ihan mieheni iloksi ja seuraksi oon kinttuihin vetässyt sukset. Enemmän tai vähemmän mönkään on ne reissut menneet.
Olen ohuilla suksilla painunut pehmoisen ja paksun lumen sisälle, laduttomassa metsässä (ryteikössä) mieheni hiihteli hirvimäisellä vauhdilla, lähes vesisuksimaisilla suksillaan. Hyvähän hänen. Minä takerrutin sukseni lumen alla piilossa olleisiin kaatuneisiin mitä-lie-runkoihin, paksuihin risuihin ja sitä rataa. Peppuni putosi lumen sekaan. Suoritin erinäköisiä voimisteluliikkeitä nostaakseni peppuni taas ylähä ja ketarani suoraksi, vaakatasosta ylös-alas-suuntaiseksi. Miten vaikeaa. Hirvi ei tullut edes apuun, koska oli pinkaissut jo ties minne kauas kauas kauas.
Kun vaivoin sain peppuni ylös, useita kertoja tietysti muutaman metrin välein, niin tämä nainen suutahti kovasti. Oikein suuresti pihisin. Kiskasin sukset pois ja pistin kainaloon, lähdin umpihangessa sitten ryömimään takaisin kohti navettaa, joka puiden välistä pilkisti.
Entäs sitten, kun päätin mennä hiihtäen saareen.
Aurinko paistoi hienosti, jää oli valtaisan kirkas ja täysin lumeton. Se oli NIIN liukas, että siellä olisi voinut hyvin luistella luistelun paritansseja tai jääkiekkopeliä pelata. Hieno jää, hieno jää.
Vaan kun pistää kinttuihin sukset ja lähtee muka hiihtämään, niin minä ainakin muutuin Bambiksi. Piirroskuvan Bambimaisesti suoritin jäällä erinäisiä taitotemppuja, piruetteja kääntäen ja vääntäen ja spakaatteja tiuhaan tahtiin. Oliko tavattoman mukavaa, oliko. Olikohan? En vastaa, en.
Muutamia muitakin suksittelutapahtumia on sattunut.
En ymmärrä, miksi joku tekee mäkeen ladun ja sitten käännätyttää sen ladun mäen alla joko vasemmalle tai oikealle. Latu lähtee kaartamaan. Hyi. Minusta typerää, sillä enhän kykene käännätyttämään suksiani, vaan jatkan matkaa suoraa, mikä toki olisi se loogisin vaihtoehto :)
Eli hiihtäkää te muut riemurinnoin. Iloitsen puolestanne ja olen kiitollinen, kun voin itse päättää, että en hiihtele.
Ehkä tunnetuin Bel Air on kuitenkin:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Bel_Air