Prinsessasyndrooma

"Narsistilla on prinsessasyndrooma"

Niin...nimityksiä keksitään jos jonkinlaisia...vastaavaa ilmiötä miehissä nimitetään Peter Pan syndroomaksi...

mutta joo...Peter Pan, prinsessa ja Narkissoss nimitykset pohjautuvat satu ja taruolentoihin...ovat peräisin ajalta...jolloin sadut oli tarkoitettu aikuisille...kun psykologia oli vielä tuntematon tieteen ala...

mutta noihiin kaikkiin löytyy kyllä yhdistävä tekijä...

"Prinsessasyndrooma on miesten Peter Pan -oireyhtymän vastakohta. Nämä miehet eivät halua koskaan kasvaa aikuisiksi, ja sisimmässään prinsessa ei halua kantaa vastuuta. Hän siirtää vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan toisille. Suurin vika on aina toisessa ihmisessä.

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/nainen/hyva_olo/miten_parjaat_prinsessan_kanssa

"Puer aeternus (lat. Ikuinen lapsi) tai Peter Pan -syndrooma on psykologinen sairaus joka ilmenee aikuisen (yleensä miehen) haluttomuutena tai kykenemättömyytenä kehittyä aikuiseksi henkisellä tasolla

Syndrooman tunnusmerkit

1. Tunteiden lamaantuminen: viha ilmenee raivona, ilo hysteriana ja pettymys itsesäälinä.
2. Vitkastelu: asioita lykätään siihen asti kunnes ne on pakko hoitaa.
3. Sosiaalinen kyvyttömyys: mielijohteet määräävät ja toverit johdattelevat.
4. Maaginen ajattelu: 'Jos en ajattele sitä, se menee pois.' 'Jos ajattelen sen muuttuvan, se muuttuu.'
5. Äitisidonnaisuus: halu vapautua äidin vaikutusvallasta aiheuttaa syyllisyyttä.
6. Isäsidonnaisuus: tunne ettei isän rakkautta ja hyväksyntää voi koskaan saavuttaa.
7. Seksuaalinen sidonnaisuus: torjutuksi tulemisen pelko johtaa tunteiden tukahduttamiseen. ."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Puer_aeternus

noh...kun narsismi palstalla kun ollaan...
ei liene tarpeellista ny siitä laittaa linkkiä...että kyllä joo...narsistikin on henkisesti osittain lapsen tasolla...

ettei se ny sen kummempaa ole...oli ny mies tai nainen...jos kyse samasta ongelmasta ja oli nimitys ny mikä tahansa...

Sä olet sitä mieltä että Prinsessa Ruusunen kuuluu tähän kastiin vai ?

En oo koskaan kuulukaan prinsessasyndroomasta... ja miten se liittyy narsismiin? Voiko syy olla ennemminkin defenssi.

Mieleeni tulee monenlaisia rooleja, joilla paetaan tosielämän kummitukset, mutta mitään järkevää yhtäläisyyttä en tiedä... Jos oletetaan että joku tunnistaa tällaisen aikuisen joka käyttäytyy prinsessamaisesti, niin tietysti hänellä ei lue otsassaan prinsessa... ja voi verhota itsekkyytensä jumalattomalla meikkauksella, tekotukalla ja lukuisilla mänikyyri pedikyyri hieronta ja joogatunneilla

Jostain kumman syystä minulle tulee vain mieleen kehitysvamma.
Autismi...

"Pidä minua arvokkaana" -kuulostaa lähinnä hätähuudolta. tällainen ihminen metsässä juomassa nokipannusta kahvia voisi olla aika hiljainen pieni tyttö.
Mutta jotenkin NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN tämän päivän nuorisoa kuvaava.

Prinsessalla on hovi, prinsessa odottaa palvelua. Kaikki naisnarsistit elävät prinsessasyndrooman huumassa (negatiivinen merkitys). Vuonna 2013 tavisprinsessat ovat ikiteinejä odotuksineen ja pilalle kasvatettuja oikkupusseja, jotka halveksivat lähes kaikkia hovinsa ulkopuolelle jätettyjä, jättäytyjiä tai kuulumattomia.
Prinsessa osoittaa näkymättömällä sormella alaisilleen
ketä hovinsa jäsenten tulee halveksia.

Oikeat kuninkaallisten perheiden prinsessat eivät ole narsisteja. Oikeat prinsessat ovat sydämellisiä naisia, kuten prinsessa Victoria. Siskonsa on pinnallisempi ja hieman neuroottisen oloinen, juuri sellainen, joka helposti joutuu narsistin uhriksi.

Englannin kuningatar on sitä itseään, mutta hän ei olekaan prinsessa.

Prinsessa termi sopii todella hyvin narsistinaiseen.

- hän odottaa muiden palvelevan häntä
- muiden tehtävä on pitää huolta hänen hyvinvoinnistaan
- hän saa käyttäytyä miten vain ja muiden tehtävä on sietää sitä
- hän ei ikinä ole väärässä
- vika on aina toisissa
- kun hän tekee jotain, niin aina joku on käskenyt häntä tekemään niin... oli kyse sitten avioeron hakemisesta, katteettoman etuuden hakemisesta... aina joku toinen on käskenyt, syyllinen tapahtuneeseen.
- hän on todella suuri hyväntekijä, sankaritar (siis puheissa tai varastettuaan toisten teot omiksi)
- Hänen elämänsä on yhtä suurta satua, isoja tekoja, outoja sattumuksia, joissa hän on sankarina.
- hän on väärinymmärretty ja kaikki on kohdelleet häntä kaltoin
- häntä suurempaa kärsijää ei ole olemassakaan
- Hän raukka on joutunut kärsimää aina niin hirveästi...
- sinä uusi puoliso, olet ensimmäinen, jota hän on koskaan rakastanut, te elätte elämää suurempaa rakkaustarinaa...

Sellaisia ne prinsessat on

"Sellaisia ne prinsessat on "

Tuo kaikki sopii myös moneen prinssiin...

Siinä kuin narsistiinkin...
joka taas voi olla kumpaa sukupuolta tahansa...sekä mies, että nainen...

aika ihanaa jos narsismi yhdistetään tuossa valossa... siis jännä oivallus. autismia on monenlaista, niin on luonnehäiriötäkin...

tapauskohtaista

Mä en jaksa vastata

Kodin Kuvalehden juttu on juttu narsismista, mutta prinsessasyndroomaksi esitelty.

Me ihmiset mielletään maailmankuvaa Jungin mukaan arkkityyppisesti, mutta he jotka pyrkivät ajattelemaan kaiken rationaalisesti, kieltäen tiedostamattoman olemassaolon itsessään, ovat vaarassa jäädä arkkityyppiensä uhriksi. Tämä taas johtaa neurooseihin ja häiriöihin. Häiriö terveessä narsismissa saattaa (painotan; saattaa) johtua esim lapsen arkkityypin kieltämisestä itsessä.

Miehen psyykessä oleva feminiininen kuva on nimeltään Anima, naisen psyykessä oleva maskuliininen kuva on nimeltään Animus. Henkisesti me kaikki olemme siis 50% miehiä ja 50% naisia, huolimatta siitä mitä meillä on jalkojen välissä ;)

Ja mitä enemmän naisen tapaama mies vastaa naisen Animusta, sen todennäköisenpää on rakastuminen. Voisi jopa sanoa että nainen rakastuu ensisijaisesti omaan arkkityyppiinsä, kunhan kohdattu kumppani sopii siihen viitekehykseen. Mutta vuosien mittaan tuo viitekehys ja todellisuus eivät ehkä enää kohtaakaan, ja silloin yleensä alkaa riidat. Koetaan että toinen on jotenkin mennyt muuttumaan, eikä ymmärretä että toinen on oma itsensä, eikä valvastettu olemaan tai muuttumaan kenenkään arkkityyppinäkemyksen kaltaiseksi.

Sama selkokielellä; jos ihannenaiseni, Animani, olisi prinsessa, vaarallinen bond-tyttö, milla magia, ja turvallinen kotiäiti, kaikki yhdelläkertaa..rakastuneena näkisin kumppanini arkkityyppisesti, ruusunpunaisten lasien läpi. Ja siinäpä olisikin kumppanillani vuosien mittaan tekemistä olla haaveitteni kaltainen, ts, täyttää arkkityyppinen näkemykseni. Näkemällä edes hiukan omien arkkityyppiensä läpi, nähdä toinen omana arvokkaana itsenään, hyvänä juuri sellaisena kuin hän on, helpottaa ehkä paljonkin toisen kokemia muutospaineita ja riittämättömyyden tunteita.

Pidämme subjektiivista maailmankuvaamme totuutena. Totuutemme todenperäisyyttä arvioimme samoilla puutteellisilla aivoillamme jolla subjektiivisen näkemyksemme loimme. Eli teemme koulutehtävän, mutta yksikään opettaja ei koskaan kykene tarkastamaan onko se oikein. :D

Saduthan ihan yleisestikin ovat nerokkaita ihmismielen katalysaattoreita. Satuja on kerrottu aina. Ihmisen mielihän on sellainen että jos kuulee jotakin epämieluista niin mieli tekee samantien puolustusreaktion. Itseä on vaikea nähdä suorin keinoin. Saduilla saa viestin perille aivan toisella tavalla. Satu jää alitajuntaan ja alitajunta tekee omaa työtänsä. Kysy ihmiseltä mikä satu kiehtoo tai mistä et erityisesti pidä tai kuinka suhtaudut tiettyyn satuun ........... saat yllättävän paljon tietoa sen henkilön maailmasta. Mitä kukin osaa sillä tiedolla tehdä onkin jo aivan oma tarinansa.