Olen saanut hyvin kauniin sormuksen perinnöksi ja v.1860 painetun rukouskirjan, se kuului isoisän äidille.
Pelastin 1920 luvulla tehdyn verkon, joka on kokonaan käsin tehty, painot tuohesta kivet sisällä ja kohot myös tuohesta. Siinä on puikkari johon verkko on pujotettu. Ostin Pentikistä korkean maljan ja asettelin sen siihen - oikein hieno muisto veveenrakentajasta ja käsityöläisestä. Onneksi ehdin tuntea hänet yli 10 vuotta s.1896. Hän oli x-ni isoisä. (verkko olisi mennyt purkukuormassa roskiin)
Minulle merkityksellisiä, lapseni arvottavat itse aikanaan, mikä jatkaa kulkua suvussa ja mikä katoaa lopullisesti.
Pelastin 1920 luvulla tehdyn verkon, joka on kokonaan käsin tehty, painot tuohesta kivet sisällä ja kohot myös tuohesta. Siinä on puikkari johon verkko on pujotettu. Ostin Pentikistä korkean maljan ja asettelin sen siihen - oikein hieno muisto veveenrakentajasta ja käsityöläisestä. Onneksi ehdin tuntea hänet yli 10 vuotta s.1896. Hän oli x-ni isoisä. (verkko olisi mennyt purkukuormassa roskiin)
Minulle merkityksellisiä, lapseni arvottavat itse aikanaan, mikä jatkaa kulkua suvussa ja mikä katoaa lopullisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lihoiksi vaan. ei ne nuoremmille polville ole kuin rahatavaraa. Ne menee myyntiin kuitenkin, jollekin kuolinpesiä tyhjentävälle kirpputoriyrittäjälle. Sormus romukultaa, piruntorjuntaopas ei edes vanha, muu rihkamaa.
=DW=
Nyt, kun tällä päällä asiaa ajattelen, en oikeastaan muista menneitä ihmisiäni mistään esineesta, aineellisesta muustakaan.
Muistan heidät kyllä, muistelen.
Eipä silti, kaapit ovat täynnään perittyä, miksen ole hävittänyt lähes kaikkea, laiskuuttani kai, tai kuvitelmasta, että niiden mukana häviää muistikuvatkin?
Myymään en viitsi, vaikka ihmeen kalliilla ihmiset tuntuvat huutokaupoissa ostavan 60-, 70- luvun astioita ja lasia. Telkkarissa näin, en itse niissä käy.
No, onpahan kaapeissa kokoelmia uusioantiikkia.
Voisihan astioita alkaa mökillä ampumaan impparilla. = vitsi. :))
On liinaa, lanttia, kirjaa, todistusta, vaikka mitä. Pappani työtodistukset 1800-luvulta hävitän viimeisenä, kunhan jaksan, ja lakkaa laiskuttamasta. Enkä kyllä hävitä äitini koristelemia, ihania, kukkaliinojakaan. Enkä isän tulitikuilla koritelemaa rasiaa sota-ajalta.
.
Voi kultaseni DW, sormus on vanha ja kevyesti arvioitu aiemman omistajan toimesta1500E hintaiseksi - siis aito on. Muut on enemminkin kuten sanoit, ehkä, mutta tää sormus on *kaunis myös. Minulla muutaman kuukauden .............
tätä juuri tarkoitan "papanpaijattu"
Sinulla on tavaroita joita museot ottavat mielellään kokelmiinsa, eli älä nyt ainakaan roaskiin vie ja muista kysyä lapsilta tai lähisuvulta myös. Sinulla on sekä historiallisesti arvokasta että retrokamaa hoteissasi - toki tiedät kyllä itsekin sen.
Noko, noko, siinäpä se, kun "meidän jälkeemme vedenpaisumus". ;))
Purkillinen etikkakurkkuja vuodelta 1934.
Säilömisen arvoinen asia.
*Kuli naristi
Oliko pakko nirhata, no anyway ......
Ne oli suolattu vaarallisella suolalla kuitenkin, olis pitäny olla merisuolaa.
Olisitte syöneet ajoissa, nyt ne on museokamaa
p-paijattu
vedenpaisumus voi muuten tullakin, mutta ei tänne Bangladesh on listoilla joidenkin alavienmaiden kanssa