koko elämä kiusattuna

ahdistunut... kirjoitti:

Niin, siis olen koko elämäni ollut kiusattu, päiväkodin alkuajoista asti. Muistan hyvin, että olin aina yksin päiväkodissa. En ymmärtänyt mitään niin nuorena, mutta kun joku tyttö tuli ja vetäisi turpaan, niin äitini vaihtoi päiväkotia. Siellä löysin kaverin tapaisia ihmisiä. En ollut niin yksin, olin heittosäkki. Välissä minut hyväksyttiin, välissä ei. Koulun aloitettuani, olin taas yksin. Sitten tapasin entisen parhaan kaverini. 1-3 luokat olivat helppoja ja kiusaaminen tasoittui, muttei loppunut. Nelosella, tämä samainen "päiväkotikaveri" tuli minun ja entisen parhaan kaverini kanssa, ja aiheutti VALTAVAT riidat. Hän puhui molemmista pahaa, laittoi sanat suuhun, kertoili valheita ja kertoi toiselle mitä pahaa joku toinen on sanonut. Vitosella tilanne vaihtui, minua kiusasi luokan pissis, joka aina haukkui, syrji ja kaikin puolin dissasi. Opettaja joutui jopa kutsumaan koulukuraattorin selvittelemään asiaa. Kutosella ongelmat jatkuivat, kaksi "ystävääni" alkoivat olla enemmän kahdestaan ja jättivät minut ulos. Ylä-asteelle päästyäni kuitenkin, oikeat ongelmat alkoivat. Pikkuhiljaa huomasin, että olin enemmän ja enemmän yksin. Kunnes he alkoivat käyttäytyä kuin olisin haamu. Minua haukutaan selän takana (aina ei edes viitsitä haukkua selän takana), mulkoillaan ilkeästi, vältellään, ei vastata Viesteihini, eikä minulle puhuta. Lisäksi kukaan ryhmästäni (johon kuuluu kolme ihmistä jos minua ei lasketa, niin kuin ei varmaan lasketakkaan)ei halua olla kanssani missään tekemisissä, parina, kylällä, kylässä tai missään. Minua ei kutsuta minnekään ja minua on jopa juostu pakoon ja kulutettu ulkopuolelle vessasta(kun kaikki muut ovat sinne menneet). Yritin vaihtaa ryhmää, mutta kiusaus paheni. Kerroin luokanvalvojalle, joka puhutti tyttöjä. He pyysivät anteksi, ja tosissani luulin että he myös tarkoittivat sitä. Nyt tilanne on samanlainen, ellei jopa pahempi, sillä tytöt tahtovat aina valita pöydän, jossa on vain kolme paikka... Kaikille ihmisille, joista olisi voinut tulla ystäviäni, he ovat puhuneet minusta pahaa. Jotenkin he ovat saaneet kaikki suuttumaan minulle. Nyt tein vielä sen virheen, että kysyin mistä he ovat vihaisia yritin pyytää anteeksi. Sen jälkeen sain kuulla pätkän keskustelusta, joka koski minua: "ei sille kukaan halua puhua" ja "lie vihaan sitä". En ymmärrä miksi minua ei jätetä rauhaan, jos minusta ei pidetä. Olen äärimmäisen lähellä masentua, perheneuvolassa teetetyssä testissä sai 11/16. 16 on äärimmäinen masennustila. Perheelläni on paljon vaikeuksia muutenkin, siskoni on juuri masennuksen(16/16) takia suljetulla osastolla kahden itsemurhayrityksen jälkeen. Ensimmäisellä kerralla itse löysin hänet, muistan sen vieläkin. Minulle ei jää paljoa aikaa, kun kaiken lisäksi eronnut tätini ja minun serkku tuli meille asumaan. Serkkuni lintsaa koulusta joka päivä, hänellä on minun tapaani paniikkihäiriö ja hän saa kokeista nelosia. Sain todistuksestani keskiarvoksi vain 8,4 joka on huomattavasti alempi kuin kutosluokalla(8,9) juuri vaikeuksieni takia. Tämän kaikki näkyy myös ranteissani huoltojen muodossa. Ehkä minä valitan,mutta minulla ei ole ketään kaveria, enkä jaksa enää sitä, etten pysty syömään aamulla, hytisen paniikissa ennen kouluun menoa ja joka päivä minulla ahdistaa seuraava päivä niin ettei meinaa edes henki kulkea. Äitini on alkanut huolestua entistäkin enemmän, koska nyt painonikin on alkanut laskea, koska en vain PYSTY syömään. Auttakaa mitä minä voin tehdä, kun opettajalle puhuminenkin vain pahentaa asiaa?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä