En halunnut jakaa tarinaani abortti -palstalle, koska en koe tämän sellainen olevan. Raskaus tuli mulle shokkina, tosin parin viikon päästä osasin jo iloita asiasta. Kävin neuvolassa ja viikolle 12 oltiin varattu niskapoimu-ultra. Siellä huomattiin, ettei kaikki ole välttämättä kunnossa, niskaturvotus oli 4.5mm. Pyrin kuitenkin olemaan optimistinen, vaikka huoli oli kova, eikä itkuilta vältytty. Jouduin odottelemaan kolme viikkoa, että pääsisin lapsivesipunktioon. Vihdoin pari päivää sitten pääsin, tosin punktio ei onnistunut, vettä oli niin niukasti. Varasimme ajan istukkabiopsiaan parin päivän päähän. Yritin yhä pysyä toiveikkaana, tosin tunsin, ettei kaikki ole kohdallaan. Ajattelin, etten keskeytä raskautta, vaikka vauvalla olisikin esim kromosomipoikkeama, kunhan vauva ei kärsi. Tänään oli vihdoin aika istukkabiopsiaan, heti ultrassa huomattiin jotain hälyttävä, jota tutkittiin kauan, sikiön virtsarakko oli niin suuri, että ylettyi palleaan saakka. Vauvalla on virtsarakossa tukos, eikä pääse tyhjenemään, tämän vuoksi myös vettä oli niukasti, eikä keuhkot päässyt kehittymään. Oli niin hirveää katsella, kun oma pikkuiseni kärsi tästä niin, ettei kyennyt liikkumaan. Tämä löydös selitti kuitenkin jo paljon, myös niskaturvotuksen, varmuuden vuoksi teimme kuitenkin myös istukkabiopsia, joka oli omalla kohdallani ainakin erittäin kivulias. Toimenpiteen jälkeen alkoi myös tosi kovat supistukset. Pääsin kuitenkin sairaalalta kotiin, erittäin murtuneena, eikä itkulle tunnu tulevan loppua. Raskauden keskeytys on ensi viikolla, mutta itse ajattelen sen pikemminkin armokuolemana, vauva ei olisi pärjännyt kohdussa enää kuukautta pidempään. Onko muita, joilla vastaavia kokemuksia? Suru on pohjaton..
raskauden keskeytys rv 17
safiaana
22668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet käymässä läpi suurta surua, kun joudut abortoimaan tämän erittäin sairaan elämän alun. On julmaa, kun on nähnyt uä.ssä sydämen sykkeen ja sikiön muodot, jotka alkavat muistuttaa ihmistä. On suuri järkytys, kun kaikki ei olekaan niin kuin pitää ja joutuu ikään kuin itse lopettamaan tämän ihmisen alun elämän tekemällä abortin, mutta näin on varmasti paras. Se, että joutuu odottamaan noin monta viikkoa istukkabiopsiaa ja lapsivesipunktiota on viheliäistä, jos ajattelee, että np-ultra tehdään noin 12.lla viikolla.
Tosi paljon voimia tulevaan, luultavasti olet käynyt jo sairaalassa.
Nyt ei auta kuin aika.
En osaa kuvitellakaan kuinka pahalta tuntuu, mutta voin aavistaa, sillä itse olen läpikäynyt keskenmenon ja sekin on rankkaa, kun sitä kerkeää iloita ja riemuita ja sitten yhtäkkiä ei olekaan mitään.
Muilla palstoilla on tullut vastaan näitä raskaita kokemuksia, vauva.fi, kaksplus, pitäisi löytää sopiva hakusana
Oikein paljon voimia, ja jaksamista. Ei tuo aborttipalstalle kuulu, todellakaan. Toivotaan että natsaa ensikerralla nopsaan ja paremmalla onnella.
Meillä saatiin terve lapsi yhden keskenmenon jälkeen, ja sitten ihan kirkkaalta taivaalta isä jättikin perheen. = yhtä suuri suru.
Tuntuukin että surun kiintiö on vakio.