Jotkut kertovat rakastuvansa narsistiin toistuvasti, kun yhdestä pääsevät eroon niin toinen on jo haussa.
Kyse ei itseasissa ole rakkaudesta toiseen vaan omaan hurahtamisen tunteeseen rakastumisesta, toinen on vain väline siinä. Ja jos se väline täytyy olla narsisti, niin silloin etsii vaistomaisesti narsistia, koska tavallinen ihminen ei saa ko. tunnetilaa heräämään.
Olin kerran rakkautta tutkivan professorin luennolla jossa hän kertoi joillakin ihmisillä olevan taipumus rakastua omaa hurahtamisen tunteeseen ja kohde on vain väline siihen,
Johonkin tällaiseen luultavasti perustuu myös se että psykopaatti murhaajat saavat vankilaan satoja kosintakirjeitä, mitä pahempi murhaaja sitä sitä suurempi kysyntä.
Kyse ei itseasissa ole rakkaudesta toiseen vaan omaan hurahtamisen tunteeseen rakastumisesta, toinen on vain väline siinä. Ja jos se väline täytyy olla narsisti, niin silloin etsii vaistomaisesti narsistia, koska tavallinen ihminen ei saa ko. tunnetilaa heräämään.
Olin kerran rakkautta tutkivan professorin luennolla jossa hän kertoi joillakin ihmisillä olevan taipumus rakastua omaa hurahtamisen tunteeseen ja kohde on vain väline siihen,
Johonkin tällaiseen luultavasti perustuu myös se että psykopaatti murhaajat saavat vankilaan satoja kosintakirjeitä, mitä pahempi murhaaja sitä sitä suurempi kysyntä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Addiktioitunutta rakkautta tavallaan ja ei varmaan ihan väärin jos vertaa narkomaaniin sellaisen tunteen metsästäjää.
"Kyse ei itseasissa ole rakkaudesta toiseen vaan omaan hurahtamisen tunteeseen rakastumisesta, toinen on vain väline siinä. Ja jos se väline täytyy olla narsisti, niin silloin etsii vaistomaisesti narsistia, koska tavallinen ihminen ei saa ko. tunnetilaa heräämään"
niin...oletan että ny myös puhut itsestäsi...että tavallaan sitte itse etsit ja löysit puolisoksesi naristin...omasta hurahtamisen tarpeesta käsin...
Koska kaiketi sinäkin olit rakastunut naimisiin mennessäsi...
noh...hyvin usein alkoholistien puolisotkin hurahtavat samaan ansaan...mutta syy kaiketi lienee se...
että he kuvittelevat onnistuvansa siinä missä ei ensimmäisen kanssa onnistuneet...puolison raitistamisessa...
tai joissain tapauksissa...se tuttuuskin on turvallisempaa...kuin muutos...että joutuisi ajattelemaan/katsomaan itseään...täytyy olla/löytää joku jota voi syyttää jos ei itse ole onnellinen...
kaiketi siihen kelpaa sitten narsistikin...
Olemme puhuneet tästä aika paljon entisten narsistien uhrien kanssa.
Kun erosta narsistiin on kulunut vasta vähän aikaa (joitain kuukausia), niin "normaalit ihmiset ei tunnu juuri miltään, mutta jos törmäät narsistiin, niin se on kuin huumetta ja olet saman tien ansassa. Se "kaappaus", "sokeutuminen" tapahtuu kymmenissä minuuteissa... jos pääset irti, niin usein saat ihan fyysisiä vieroitusoireita, vaikka kyse olisi ollut yhdestä illasta.
Onko se sitten tuttuus, en tiedä, mutta siinä on jotain, mihin alitajunta iskee ihan mielettömällä voimalla, varmaan samalla, jolla pysyimme sokeina narsistia kohtaan suhteessa?
Ei ole mahdollista etsiä ja etenkään löytää uutta narsistia vanhan narsistin tilalle. Ei teidän tarkoittamat taida olla narsisteja, ehkä korkeintaan narsistisia ihmisiä.
Ei ole mahdollista, ei.
Narsisteja on vain 1% ja siihen pieneen määrään sisältyvät KAIKENLAISET ihmiset.
Mies, nainen, homo, lesbo, kaiken ikäiset jne.
Homoja ja lesboja on Suomessa noin 5-6% + homo ja lesbofeikit. Jos julkkuhomoja ei lasketa , niin ette paljon homoja tunne henkilökohtaisesti
Vertaislukuna narsisteja 1% ja homoja 5-6% , siitä voi päätellä kuinka mitättömän vähän on 1%
Narsisti ei vedä ketään puoleensa, kuin ehkä siinä alkuvaiheessa, kun hän pystyy vielä peittämään narsismin.
Narsisti jouduttaa sinua suljetulle, ei kukaan halua tahallaan suljetulle osastolle.
Faktat uusiksi :)
Narsistien osuus on väestöstä on maakohtaista, ei maailmalaajuista. Sodat (erityisesti sisällissodat), kansanmurhat jne. lisäävät narsitien määrää ja narsismi kulkee matkassa x sukupolvea, kun edellinen sukupolvi aiheuttaa omalla narsismillaan narsismin seuraavan sukupolven vauvalle.
Suomen luku on 2% (arvio) ja poikkeaa esim. Ruotsin luvusta (siellä ei olekkaan ollut samalla tavalla sotia kuin meillä)
Kun tuohon lisätään, että narsistien suhteet eivät kestä, niin heitä on (tässä iässä) vapaana olevista huomattavasti enemmän kuin tuo 2%
8-10% lienee oikea todennäköisyys treffeille lähtijän olevan narsisti.
Kun käyt kymmenen kanssa treffeillä, niin on hyvin todennäköistä, että yksi heistä on tuollainen. Itsellä se oli neljästoista tai viidestoista deitti. Sen jälkioireiden jälkeen profiilini poistui treffeistä, enkä enää hakenut treffien kautta seuraa.
Voisin kuvitella, että seuranhakubaareissa heitä on joka kahdeskymmenes tai jotain... eli niitä löytyy useampi/ravintola.
Ja niin kuin narsistiguru Sam Vaknin sanoi, ne etsiytyvät alitajuisesti läheisriippuvaisten seuraan ja tekevät heidän elämästään helvettiä.
Eli todennäköisyys löytää sellainen on kyllä läheisriippuvaisen puolella.
Voi se noinkin olla. Rakastuminen on positiivinen aivovaurio, ja niin ihana tunne että se lamauttaa montakin toimintoa yhdelläkertaa. Tuohon ihanaan tunteeseen voi jäädä niin koukkuun, että sen haluaa kokea aina vaan uudelleen. Kätevimmin se käy nimeämällä kumppani narsistiksi, ja etsimällä uuden lähteen.
Tällaiset ihmiset eivät ymmärrä riippuvuuttaan, eivätkä sitä että parisuhteessa rakkaus muuttaa jatkuvasti muotoaan, alkaen alkuihastuksesta, jatkuen turvalliseen yhdessäoloon ja toisen kunnioittamiseen. Rakkauden hyväksikäyttäjiä ei varmastikaan tunnisteta narsistiksi, mutta mitä muuta ihastumisen tunteesta ammentaminen on kuin silkkaa itsekkyyttä?
Eräs selitys on oman lapsuudenajan tunnemaailman toisintaminen aikuisiässä. Sekin tapahtuu tiedostamattaan. Eron jälkeen ihmetellään että taasko kävi näin, olenko narskumagneetti. ;)
"Kyse ei itseasissa ole rakkaudesta toiseen vaan omaan hurahtamisen tunteeseen rakastumisesta,"
Niin...asiaa miettiessäni...Ännä suhteeseeni liittyen..
.tuo aloittajan lause kaiketi pitää paikaansa...niinhän se taisi olla...minä hullaannuin siitä kaikesta huomiosta ja imartelusta...jollaista en ollut ennen kokenut...
Mitä taas tuohon tulee...niin aviolittoani ajatellen..."Eräs selitys on oman lapsuudenajan tunnemaailman toisintaminen aikuisiässä.".
niin aviolittoani ajatellen...kyse lie kaiketi tuosta...vaikka olin silloinn olin tosi nuori...kihloihinkin mentiin ollessani vasta 16 vee...
noh...tätä nykyistä suhdettani ajatellen...
en ole ehkä niin hullaantunut ollut missään vaiheessa...enempi se sellaista hiljaista hymyä...tietoisuutta, että minulla on joku...
osana minun koko elämääni, niin työ, kuin vapaa ajallakin, vaikka ei joka hetki läsnä olekkaan...mutta mukana kuitenkin...ajatuksissa ja puheissa...
Toki rajoitetetusta yhdessäoloajasta osa pyritään "pyhittämään" siihen hullaantumiseenkin...luomaan niitä "juhlan" hetkiäkin...
mutta hyvin luontevalta tuntuu se "erilläänkin" olo...silloinkin kun yhdessä olemme...
ei ole tarvetta miellyttää toista kokoaikaisesti...tai pohtia voinks mä ny tehdä sitä kun tuo toinen on tuossa...
noh...kuullosta varmaan tosi tylsältä...
joskus on vaan vaikea löytää sopivia sanoja kuvaamiseen...
Mutta joo...ihan tuohon narskumagneettiinkaaan en hevin usko...jotenkin tuntuu kummalta, että joku on kohdannut niin monia...kun käsittääkseni narsisteja (NPH) on kuitenkin tosiaan prosentuaalisesti suht vähän...
Itseäni ajatellen...voisin ajatella, että minä taisin ainakin oppia kerrasta...
kavahtamaan ihmistä, joka saa minut tuntemaan itseni NIIIIN ihanaksi, että alkaa melkein itsekin uskomaan etten muuta tunnetta tarvitsekkaan ja ettei mussa mitään vikaa olekkaan...