Olen jokin aika sitten eronnut ja parhaillaan keskellä tapaamisneuvotteluja lapsemme suhteen. Huoli ja suru lapsesta on kova ja yritän parhaani mukaan löytää yhdessä exäni kanssa juuri meidän lapsellemme parhaimman vaihtoehdon asumisjärjestelyjen suhteen. Eron jälkeen ei ole varsinaisesti hyviä vaihtoehtoja, jokainen vaihtoehto on ns. huono vaihtoehto. Paras olisi tietysti ollut kun perheemme olisi pysynyt yhdessä, mutta mies päätti omista syistään toisin.
Olen jonkin verran lueskellut näitä suomi24:n keskustelupalstoja ja täytyy sanoa, että täältä sitä "vertaistukea" ei ainakaan tunnu saavan. Enemmänkin täällä vaikuttaa olevan sellainen meininki, että lytätään muut jo alkuunsa ymmärtämättä toisten taustoja tai valintoja. Ylipäätään se, että ollaan erottu on joidenkin mielestä automaattisesti mahdottoman itsekästä eikä lasta ajatella ja blaa blaa. Jotkut ehkä eroaakin "kun ei ole enää kivaa" mutta kaikki eivät ole valinneet eroaan itse kuten minä. Minä yritin parhaani mukaan pitää perheemme yhdessä, mutta kun väkisin ei aikuista miestä voi vierellään pitää niin minkäs teet. Ero on tullut ja sillä mennään.
Toinen on tämä kun ihmiset yrittävät asiallisesti keskustella ja kysellä esim lasten tapaamisjärjestelyistä, alkaa jälleen sama itsekkäistä vanhemmista ja uusikoista meuhkaaminen. Jos lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu, vaahdotaan siitä miten koko arki jää äidin harteille ja etä poimii rusinat pullista eikä edes elatusmaksuja hoideta. Jos lapsi hoidetaan vuoroviikoin ja hoitovastuu jaetaan, se vasta karmeaa on kun lapsi joutuu pakkaamaan kapsäkkinsä joka viikko (outoa muuten jos pakkaa, vanhemman vastuullahan se on huolehtia että lapsella on kotonaan tarvittavat vaatteet ja välineet), sekaisinhan lapsi menee, tiedä missä on koti, kuka on jne jne. Onko teille arvostelijoille tullut mieleen, että lapsella voi olla kaksi kotia joissa kummassakin samat säännöt, kummassakin rakastettu, huolehdittu ja toivottu? Eikä normaali vanhempi takuulla päädy vuoroviikkojärjestelyyn, koska on "kyllästynyt" lapsiinsa ja haluaa jonkun ihme "vapaaviikon". Ero lapsesta sattuu myös vanhempaan, mutta jos kumpikin vanhempi haluaa osallistua aktiivisesti lapsen elämään, on vuoroviikkojärjestely joskus lapsen kannalta se paras vaihtoehto.
Parempiko ihmisten olisi sitten elää onnettomina kuka nyt sitten minkäkinlaisissa olosuhteissa vain ettei lapset kärsi erosta? Lasten takia minun mielestäni ehdottomasti kuuluu yrittää kaikkensa, jotta perhe ei hajoaisi mutta joskus ero on aidosti myös lapsen etu. Itse elin lapsuuteni kahden alkoholistivanhemman kanssa ja repivien riitojen keskellä tuli jo hyvin nuorena mieleen, että parempi olisi kun eroaisivat mutta eivät eronneet. Ehkei ero alkoholisimia olisi lopettanut mutta ainakaan ei olisi tarvinnut pelätä että kuka tänä viikonloppuna käy kenenkin kimppuun... Se siitä ydinperheen onnesta.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kaikilla ei ole samoja taustoja. Jokaisella perheellä on oma tilanteensa ja eroon päädytään millon mistäkin syistä. Se, että ihmiset jatkuvasti arvostelevat ja tuomitsevat ymmärtämättä lainkaan tilanteeseen johtaneita syitä, ei takuulla ainakaan ole lasten etu. Onko tullut mieleen, että "erolapsista" suureen ääneen meuhkaaminen voi olla lapsille paljon haitallisempaa kuin itse vanhempien ero? Lapset elää maailmassa, jossa heidät on jotenkin lokeroitu kuulumaan siihen "surullisten lasten ryhmään", joista kasvaa väistämättä yhteiskuntamme ongelmajätettä. Mitä luulette lasten itse ajattelevan siitä, miten heidän oletetaan jo alkuunsa olevan ongelma yhteiskunnalle sen takia, että vanhemmat ovat päätyneet eroon?
En kiellä etteikö lapset kärsisi erosta. Takuulla kärsii ja jotkut lapset reagoivat hyvinkin voimakkaasti. Lapsia tulee kuunnella ja heistä kuuluu huolehtia olivatpa vanhemmat yhdessä tai erikseen. Jos vanhemmat kuitenkin hoitavat eron tunnemyllerryksistään huolimatta asiallisesti ja pysyvät hyvissä väleissä tai vähintäänkin asiallisissa väleissä, auttaa se lastakin sopeutumaan tilanteeseen ihan eri tavalla kuin jos lapsi joutuu keskelle vanhempiensa kiistoja ja kokee olevansa sitä "ongelmajätettä".
Kiitos kuitenkin kaikille niille, jotka ovat näiden meuhkaajien keskellä jaksaneet antaa asiallisia vastauksia.
Olen jonkin verran lueskellut näitä suomi24:n keskustelupalstoja ja täytyy sanoa, että täältä sitä "vertaistukea" ei ainakaan tunnu saavan. Enemmänkin täällä vaikuttaa olevan sellainen meininki, että lytätään muut jo alkuunsa ymmärtämättä toisten taustoja tai valintoja. Ylipäätään se, että ollaan erottu on joidenkin mielestä automaattisesti mahdottoman itsekästä eikä lasta ajatella ja blaa blaa. Jotkut ehkä eroaakin "kun ei ole enää kivaa" mutta kaikki eivät ole valinneet eroaan itse kuten minä. Minä yritin parhaani mukaan pitää perheemme yhdessä, mutta kun väkisin ei aikuista miestä voi vierellään pitää niin minkäs teet. Ero on tullut ja sillä mennään.
Toinen on tämä kun ihmiset yrittävät asiallisesti keskustella ja kysellä esim lasten tapaamisjärjestelyistä, alkaa jälleen sama itsekkäistä vanhemmista ja uusikoista meuhkaaminen. Jos lapsi näkee isäänsä joka toinen viikonloppu, vaahdotaan siitä miten koko arki jää äidin harteille ja etä poimii rusinat pullista eikä edes elatusmaksuja hoideta. Jos lapsi hoidetaan vuoroviikoin ja hoitovastuu jaetaan, se vasta karmeaa on kun lapsi joutuu pakkaamaan kapsäkkinsä joka viikko (outoa muuten jos pakkaa, vanhemman vastuullahan se on huolehtia että lapsella on kotonaan tarvittavat vaatteet ja välineet), sekaisinhan lapsi menee, tiedä missä on koti, kuka on jne jne. Onko teille arvostelijoille tullut mieleen, että lapsella voi olla kaksi kotia joissa kummassakin samat säännöt, kummassakin rakastettu, huolehdittu ja toivottu? Eikä normaali vanhempi takuulla päädy vuoroviikkojärjestelyyn, koska on "kyllästynyt" lapsiinsa ja haluaa jonkun ihme "vapaaviikon". Ero lapsesta sattuu myös vanhempaan, mutta jos kumpikin vanhempi haluaa osallistua aktiivisesti lapsen elämään, on vuoroviikkojärjestely joskus lapsen kannalta se paras vaihtoehto.
Parempiko ihmisten olisi sitten elää onnettomina kuka nyt sitten minkäkinlaisissa olosuhteissa vain ettei lapset kärsi erosta? Lasten takia minun mielestäni ehdottomasti kuuluu yrittää kaikkensa, jotta perhe ei hajoaisi mutta joskus ero on aidosti myös lapsen etu. Itse elin lapsuuteni kahden alkoholistivanhemman kanssa ja repivien riitojen keskellä tuli jo hyvin nuorena mieleen, että parempi olisi kun eroaisivat mutta eivät eronneet. Ehkei ero alkoholisimia olisi lopettanut mutta ainakaan ei olisi tarvinnut pelätä että kuka tänä viikonloppuna käy kenenkin kimppuun... Se siitä ydinperheen onnesta.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista, kaikilla ei ole samoja taustoja. Jokaisella perheellä on oma tilanteensa ja eroon päädytään millon mistäkin syistä. Se, että ihmiset jatkuvasti arvostelevat ja tuomitsevat ymmärtämättä lainkaan tilanteeseen johtaneita syitä, ei takuulla ainakaan ole lasten etu. Onko tullut mieleen, että "erolapsista" suureen ääneen meuhkaaminen voi olla lapsille paljon haitallisempaa kuin itse vanhempien ero? Lapset elää maailmassa, jossa heidät on jotenkin lokeroitu kuulumaan siihen "surullisten lasten ryhmään", joista kasvaa väistämättä yhteiskuntamme ongelmajätettä. Mitä luulette lasten itse ajattelevan siitä, miten heidän oletetaan jo alkuunsa olevan ongelma yhteiskunnalle sen takia, että vanhemmat ovat päätyneet eroon?
En kiellä etteikö lapset kärsisi erosta. Takuulla kärsii ja jotkut lapset reagoivat hyvinkin voimakkaasti. Lapsia tulee kuunnella ja heistä kuuluu huolehtia olivatpa vanhemmat yhdessä tai erikseen. Jos vanhemmat kuitenkin hoitavat eron tunnemyllerryksistään huolimatta asiallisesti ja pysyvät hyvissä väleissä tai vähintäänkin asiallisissa väleissä, auttaa se lastakin sopeutumaan tilanteeseen ihan eri tavalla kuin jos lapsi joutuu keskelle vanhempiensa kiistoja ja kokee olevansa sitä "ongelmajätettä".
Kiitos kuitenkin kaikille niille, jotka ovat näiden meuhkaajien keskellä jaksaneet antaa asiallisia vastauksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eroneuvokeskus neuvoo, auttaa ja tukee eronneita vanhempia, lapsia ja nuoria.
Tässä linkki selaa ja lue sivuston aiheita.
http://www.neuvokeskus.fi/neuvokeskus
-------------
Sinulle se ei ole keskustelupalstan syvin olemus auennut jos et sisäistä sitä että täällä käydään kaikki vaihtoehdot läpi juuri siitä syystä että elämä on moninainen ja kirjava ja tilanteet erilaisia. Tänne kaikki saavat tuoda osasensa asiaan, kenenkään sitä omilla mielipiteillä estämättä. Yhtä oikeata mielipidettä ei ole.
Tosin, syystä että lapset eivät osaa kirjoittaa, vanhempien kanta tulee selväksi, lasten oma mielipide pimentoon, vaikka he tällä erityisella palstalla ovatkin se pääasia. Tosin meuhkaaminen erolapsista täällä netissä ei lasta vahingoita kun eivät he näitä juttuja kuule.
Minä taasen haluan kiittää kaikkia vastanneita eroittelematta ihmisiä meuhkaajiin, ja jotenin meuhkaajia paremmiksi itseään tunteviksi ihmisiksi, minusta jokainen mielipide on arvokas.
On eri asia esittää eriäviä mielipiteitä ja keskustella asioista kuin tuomita muita. Nimenomaan olisin toivonut saavani monenlaisia mielipiteitä, perusteltuja ja asiallisia sellaisia, mutta useimmiten itse kysymykseen ei joko vastattu tai mentiin asiattomuuksiin.
Ehkä se keskustelupalstan syvin olemus ei todella ole auennut minulle.
Keskustelupalstojen (etenkin TÄMÄN) syvin olemus on se että saat ongittua itsellesi sen "vastauksen" jota alunperin lähditkin peräämään...
Tämä yhäriruikuttajien valloittama palsta on kuin räätälöity eronneille/eroamassa oleville/eroa harkitseville äityleille....
Täällä käytännössä muutama yhteiskunnan ja lasten siivellä elävä yhäriruikku on suoltamassa sitä omaa "totuuttaan" sieltä muiden maksamasta asunnosta ja muiden maksamalta tietokoneelta ja nettiliittymältä!
Jokainen kontollaan voi todeta että kun tuollainen 24/7 yhteiskunnan/lapsen piikkiin elävä loinen suoltaa omaa "totuuttaan" kymmenien ellei satojen eri "nimimerkkien" takaa sen joutilaan 24/7 ajan näille foorumeille niin ei sellaiselta foorumilta VOI saada totuudenmukaista vastausta..
Kun itse EI -loisena pistää tänne yhdenkään realistisen faktan niin jopahan saa vastaukseksi näiltä palstan "lissuilta" pelkkää haukkumista ja sitä yhäriloisen "erinomaisuutta"!!!
Yksi yhäriruikkujen perusperiaate onkin juuri se kun joku vastaa johonkin asiaan siten ettei se sovi yhäriruikun haluamaan moodiin niin sen vastauksen antaja on luonnollisesti asiattomia kirjoittava....
Tuo "asiattomuuksien" kirjoittaja otetaan sitten yhäriruikkujen hampaisiin ja luonnollisesti haukkumaviestien kera yhäriruikkujen näppikset sauhuavat ylläpidolle jossa vaaditaan "asiattomuuksien" kirjoittamia tekstejä pois koska ne ovat yhäriruikuttajien mielestä asiattomia!!!! (Saas nähdä kuin kauan tämä "asiattomuus" pysyy täällä ennenkuin joku säälittävä ruikuttaja ruikuttaa ylläpidolle kun häntä loukataan puhumalla hänestä yhäriruikuttajana... hehheee....)
Minusta ei ole asiallista haukkua kaikkia yksinhuoltajaäitejä yhäriruikuttajiksi. Suurin osa yksinhuoltajaäideistä kay töissä, maksaa itse asuntonsa.
Vähiten realistisia faktoja tunnut kirjoittavan sinä, jonka joka toinen sana on yhäriruikuttaja.
No voi että sentään, onhan se nyt rankkaa taas. Avaa vaikka verhot välillä ja kato ulos, siellä paistaa aurinko. Mee hiihtämään. Tai kävelylle. Tulee parempi mielikin heti.