28v ja mies haluaa opiskelemaan!

No mies menee kouluun ja hankitte lapsen. Kai teillä nyt sen verran on säästöjä, että pärjäätte vuoden pari, kun saatte kuitenkin äitiysrahat ja opintolainat. Miehen valmistuttua ja saatua vakityön uudelta alalta olet jo päältä kolmikymppinen, eli ei kannata odotella siihen asti.

Tuo olisikin vallan mahtavaa, jos olisi säästöjä! Meidän taloudellinen tilanne tällä hetkellä on vasta se, että tulomme jää hiukan plussan puolelle. Että ei säästöihinkään voi tukeutua.

Moi! Tiedän niin tunteesi.. Olen itsekin samaa ikäluokkaa kanssasi, poikkeuksena se, että itsellä on vielä pari vuotta opiskelua jäljellä. Ympärillä olevat ystävät ja työkaverit saavat lapsia.. ja minun mies ei pysty edes kuvittelemaan viiden vuoden päähän lapsia (olemme olleet neljä vuotta yhdessä). Olen todella onnellinen läheisteni puolesta, mutta huomaan pikkuhiljaa valitettavasti katkeroituvani toisten vauvauutisille..

Lapselle ei ole teillä estettä jos olet kotons vain sen vuoden verran, mutta sen jälkeen ne tulot kyllä tipahtaa siihen 300 euroon.
mutta toki jos et halua heittää 1 vuotista lasta hoitoon niin on hankalampi tilanne taloudellisesti

lopetat salaa pillereiden käytön. Homaat itsesi raskaaksi saatanan kierot muijat

puhuahan teidän pitää asiasta.

Itse ainenkin TIEDÄN miltä tuntuu olla ammatissa jota vihaa yli kaiken, ja "jaksoinkin" 15 vuotta sitä, ja koko ajan roikuin kuilun partaalla, millonka räjähdän ihan lopullisesti... koko ajan samaan aikaan opiskelin itselleni pari muuta ammattia.. kunnes pari vuotta sitten PÄÄSIN unelmieni ammattiin, ja kyllä on mieskin tyytyväinen kun kotona on nykyään iloinen vaimo.

Itse ehdottaisin että ette lykkää sitä 10 vuotta, vaan sen miehen opiskeluiden ajan.. tai ainakin ihan sinne loppusuorille. Ikävä kyllä, hyvän suhteen voi myös pilata liiallisella stressillä... Tai se että toinen joutuu raatamaan ammatissa jota vihaa, päälle lapsiperheen arki... kuka tahansa alkaisi aika nopeasti tuntemaan olonsa olevan kun vankilassa, ja kuluu loppuun ennen aikojaan, ja siinä rytäkässä menee se suhdekkin, ja taas on olemassa yksi rikkinäinen perhe.
Onneksi sä et mikään ikäloppu ole, eli sulla kyllä vielä on aikaa.

Me taas täällä olemme viimein siinä pisteessä että perheenperustaminen on ajankohtaista... Nyt tuntuu vidoin siltä että alikat ovat kohdillaan, molemmilla hyvä olla ja talous reilassa, toki ei sekään aina takaa onnistunutta lopputulosta...
Mutta toivotaan nyt että tärppää.. kun tota ikääkin alkaa olemaan.. Tossa on takana yksi keskenmeno, mutta emme anna sen lannistaa!!! Näillä mennään.

Mukavaa kevättä, ja toivottavasti löydätte sellaisen ratkaisun, johon te MOLEMMAT olette tyytyväisiä, se ratkaisu toella tuntuu oikealta, koska niin sen pitää mennä.

Haluaakohan miehesi kuitenkaan lasta? Ja "vauvakuume" on maailman huonoin syy hankkia lapsi. Kyse ei ole mistään pikkutyttöjen nukkeleikistä. Olet aikeissa tehdä uuden IHMISEN, joka on vauva vain pienen hetken. Mitkä ovat sinun motiivisi lisääntyä? Että voit osallistua työpaikan kahvipöytäkesksuteluihin "täysvaltaisena naisena"? Tehdä anopin tyytyväiseksi? Päästä pois työelämästä kotiin oleilemaan???

Meillä odoteltiin "sopivaa aikaa", mutta sitten ei enää onnistunutkaan. Hedelmällisyys on sinulla jo laskevalla rinteellä, eli mieti...

Jos odotat, eikä lapsia sitten kuulukaan, voitte toki adoptoida, mutta adoptiossa yleensä edellytetään, että lapsettomuushoidot lopetetaan. Kun olette valmiita luovuttamaan, viekin sitten aikaa adoptiojonossa vuosia... Ja huomaa, että adoptiossa on usein yläikäraja.

Jos voisin valita toisin, olisin tehnyt ne lapset, vaikka mies kuinka halusi, että "elämä olisi raiteillaan" ja "kaikki valmista". Vaikka nykyihmiset niin kovin haluaisivat pelata elämää kuin peliä, niin ei kaikkea vaan voi suunnitella. Yllätyksiä tulee, mutta elämä sujuu ja asiat lutviintuu kyllä. Sinun hedelmällisyytesi laskee koko ajan. Sitä ei noin vain järjestelläkään, toisin kuin muita juttuja.

VAI IIN

Olet itsekäs ämmyli, asetat vain omat mielitekosi yhteisen edun edelle, tyypillinen nainen...ei ajattele muuta kuin itseään.

Valitettavasti nykyinen talouspolitiikka ei suosi vähävaraisille tai alemman koulutusasteen omaaville mahdollisuutta lastenhankintaan ilman että pitäisi luopua jostain jo olevasta. Lisäksi pitäisi vielä myös muistaa että kulutusyhteiskunta jota ruokimme kukin omalla tahollamme ja tavallamme haluaa osansa. Yksi lapsi maksaa tällähetkellä arvioiden mukaan vanhemmilleen n. 130.000€ eli noin 6.500 / vuosi kahdenkymmenen vuoden ajan. Lisäksi on otettava huomioon se tosiasia että kustannukset ovat nousseet viimeisen 10.v aikana 23.000€. Eli jos sama suuntaus jatkuu huomiion ottaen kaiken muun kallistuminen ja kestotavaratuotteiden eliniän lyheneminen on tulevaisuudessa mietittävä entistä tarkemmin lastenhakinnan ajankohta. lisäksi on otettava huomioon myös tulevat eläkkeemme jotka perustuvat yhä enenemissä määrin omaan omaisuutemme ja säästöihimme.

Täma on todella raadollista, mutta myös meidän itsemme haluamaa. Tunne on se joka ohjailee ihmistä ja sitä ei kannata pakoittaa järjen kanssa loputtomiin.
Lapsi tai lapsien syntymää voi rajoittaa monellatapaa, mutta aina ne saadaan niitä ei hankita! Moni kärsii lapsettomuudesta vain siksi että säännöstelee raskaaksi tulemista liian pitkään.

Tämä ja edellä kerrottu on monelle vaikea tosiasia hyväksyä, mutta jos laittaa oman arvomaailmansa järjestykseeen onnistuu varmasti. Raha on vain yksi mahdollistaja ja juuri niin merkityksellinen ja välttämätön kuin itse sen määrittelemme.

Teette nyt nuo kaksi asiaa eli

- mies toteuttaa sen unelmansa eli lähtee opiskelemaan
- hankitte samaan aikaan lapsen

So simple ;-)

Ei nuo kaksi asiaa toisiaan pois sulkevia ole eli ne voi hyvinkin toteuttaa samaan aikaan.

- Sä saat kuitenkin rahaa kun olet äittärillä ja miehes saa rahaa kun opiskelee ammattiin eli tukia kyllä löytyy vaikka joutuukin kiristämään vyötä.

Opiskeluajaltakin jos on lapsia niin se vaikuttaa tukiin

Asiassa ei ole siis ongelmia joten GO FOR IT :-)

Onnea ja kaikkea kivaa
Toivoo Mies aviossa oleva 3 pojan isä

Jos haluat lapsen , hankkkiudu raskaaksi. Tiedän kokemuksesta ettei aika ja talous koskaan ole sopiva pienokaiselle. Meillä kaksi lasta ja 3 lastenlasta. Kaikki tulleet sopimattomaan aikaan ja hyvin on pärjätty ja opiskeltu ammatit.

Itse tykkäsin, että pitää olla asiat kunnossa, ennenkuin lapsia hankitaan. Siis ammatti, työ ja talous hoidossa. Oltiin sitten jo 30 V, mutta sossun luukulla ei käyty, itse menomme kustannettiin.

mies sai unelma-ammattinsa ja hävis yhdessä yössä.

lapset tekikin huomattavasti nuorempi 2. "unelma".


tee välittömästi.

vanha rouva

Minä taas ymmärrän sinua oikein hyvin. Jos haluaa lasta, niin fakta on vaan se, että naisella on tietty ikä sen lapsen tekemiseen. Sitä on turha alkaa haaveilla lapsesta joskus 45-v ikäisenä enää.

Minusta sinun kannattaisi selvittää, että mihin tukiin olet oikeutettu teidän tuloillanne. Tuetaanhan sitä maahanmuuttajienkin perheitä, koska niitä tuodaan Suomeen, jotta saadaan lisää veronmaksajia, joten miksi ei sitten tuettaisi (tilapäisesti) kotimaisia perheitäkin. Olet kuitenkin ihan oikean aikuisen ikäinen eikä mikään teinityttö. Kun tiedät, että mihin tukiin olette oikeutettuja, niin sinun olisi helppo sen jälkeen ottaa asia uudestaan puheeksi miehesi kanssa.

Sinä tuet miehesi unelmaa siinä, että hän saa opiskella haluamaansa ammattiin ja hän voisi tukea sinua siinä, että sinä saat oman unelmasi toteutettua eli saatte lapsen. Eihän se lapsi heti synny, vaan vasta aikaisintaan 9 kk:n kuluttua. Toki taloudellisesti joutuu kitkuttelemaan lapsen vuoksi, mutta toisaalta nyt olisi mielestäni paras hetki tehdä lapsi, koska yhteiskunta tukee sitä. Joskus voi nimittäin käydä niin, että kun vihdoin alkaa ansaitsemaan rahaa, niin investointi lapseen voi tuntua suurelta, koska se tarkoittaisi taas sinnittelyä minimirahoilla. Opiskeleva perhe saa helpommin toimeentulotukea jne, jolloin lapsesta aiheutuvat kustannukset ainakin osittain saisi katettua yhteiskunnan varoilla.

Huom! Olen sitä mieltä, että ensisijassa ihmisen pitää itsensä huolehtia elatuksestaan. Koska meillä kuitenkin on hyvä ja toimiva tukiverkko, niin miksi ei kunnon ihmisten anneta käyttää sitä hyväksi, kun siihen on hyvä syy (= mies kouluttautuu paremmin ja perhe on kasvattamassa uutta veronmaksajaa).

Ehdotan siis, että kumpikin teistä tekee sen, mistä haaveilee: mies koulunpenkille ja sinä vauvaa yrittämään. Jos tämä ei miehelle sovi, niin kannattaa alkaa katselemaan sellaista miestä, joka pystyy unelmasi toteuttamaan.

Itse tulin äidiksi "jo" 24-vuotiaana ja meillä se tarkoitti sitä, että esikoinen piti laittaa hoitoon jo 11 kk:n ikäisenä. Tiesin kuitenkin, että kun teen ahkerasti töitä, niin palkan pitäisi nousta jne. Kun sitten jäin toisen lapsen osalta äitiyslomalle, niin sitten pystyinkin olemaan kotiäitinä kaksi vuotta. Nykyäänhän myös isät voivat hyödyntää isyyslomia ja joissakin perheissä isovanhemmat haluavat irtiottoa työelämästä ja mielellään jäävät hoitamaan lapsenlastaan joksikin aikaa, kun vanhemmat menee töihin. Minusta on turha kauhistella sitä, että jotkut lapset tosiaan joutuvat menemään päivähoitoon jo vuoden ikäisenä. Kaikilla ei ole varaa olla vuosikausia kotona.

Varsinkin jos haluaa

Hullua ja suorastaan ympäristörikos tehdä lapsia, jo täyteen ahdettuun maailmaan. Nyt on jo osittain vesipula, ruoka, asunto ja valtava työttömyys ym.

Kun me saatiin eka lapsi, niin äiti oli 18 ja isä 19v. Sen jälkeen hankittiin ammatit ja isä kävi myös intin. Kyllä elämä kantaa. Jos lapsen tekoa alkaa järjen kanssa laskemaan, niin koskaan ei ole oikea aika.
Lapsia tuli myöhemmin lisää ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Myös taloudellisesti. Ennen sanotiin että "lapsi leivän tuo" ja se on kyllä niin totta kuin olla voi.

Typerää odottaa että sitten hommataan lapsia kun talous on kunnossa, voi olla että jos liian kauan odottaa niitä lapsia ei välttämättä saa koskaan. Naisella biologinen kello tikittää. Jos vaan suinkin pystyy tinkimään omista menoista, niin pärjää vallanmainiosti, ei kaiken aina tarvitse olla niin luksusta. Enkä ymmärrä niitä jotka heti 9 kuukauden iässä roudaavat vauvansa hoitoon kun on niin tiukkaa ettei pärjätä esim.jos toinen käy töissä. Lapsi on kumminki niin pienen hetken pieni, ja se on ainutlaatuista kun saa seurata oman lapsen kehitystä. Nykypäivänä on vaan totuttu niin hyvälle ettei omista tarpeistaan voi luopua, lapsen tähden.

Nimimerkillä Opiskeleva talovelallinen pienen pojan äiti

Kyllä parisuhteen pitää olla ensisijainen. Lapsi voidaan tehdä, jos MOLEMMAT sitä haluavat! Raadollista, jos nainen etsii vain siittäjää (ja mahdollista elättäjää?) - mies saa mennä matkoihinsa, mikäli ei halua lasta! Onko nainen missään vaiheessa miestä rakastanutkaan, jos tällaisesta syystä jättää??? Miehet: VAROKAA näitä "vauvakuumeisia" naisia, jotka etsivät "isäkandidaattia" - ainakin jos haluatte aitoa rakkautta ja hyvän parisuhteen!!!!

Älähän nyt anna ihmisten vielä tuolla iälläsi pelotella, vaikka realiteettien muistaminen hyvä asia onkin. Olet _vasta_ 28! On todella onni, että miehesi päätti uudesta opiskelustaan nyt, eikä muutaman vuoden päästä! Riippuu ihan hänen tulevien opintojensa luonteesta, onko pikkulapsivaiheen eläminen opiskeluaikana toimiva ratkaisu. Ja jos miehesi esim. aikoo (tai tai hänen pitää) käydä työssä opiskelun ohella, voi yhdistelmästä tulla liian raskas. Siinä mielessä muutaman vuoden kaikessa rauhassa odottelu voi olla järkevämpää, tuskin haluat tuntea itseäsi vauvan yksinhuoltajaksi eikä mieskään halua kaikkea missata.

Toisaalta, jos miehesi on tehokas opiskeluhommissaan eikä opiskeluohjelma kovin raskas, voi hänellä olla tavallista työelämää enemmänkin aikaa vauvalle. Odottele siis nyt ainakin sen verran, että näette, millaiseksi arkenne muodostuu opiskelujen aikana.

Äläkä turhaan tuhlaa kallisarvoista nuoruuttasi toisten kadehtimiseen ja turhaan murehtimiseen. Vielä tulee aika, jolloin olet täydellisen kiinni lastenhoidossa ja toivoisit, että voisit puhua vaikka siellä työpaikan kahvipöydässä jostakin muustakin. Näinä lapsivapaina vuosina rakennat lujaa suhdetta mieheesi, kohta sille ei ole juurikaan aikaa!

Ihan hyvin voitte "tehdä" lapsen samaan aikaan kun mies opiskelee. Se teidän täytyy kuitenkin hyväksyä, että nykyisestä elintasostanne joudutte tinkimään ja vaihtamaan kenties halvempaan asuntoon. Mutta elintasostanne joudutte tinkimään joka tapauksessa jos mies alkaa opiskella täyspäiväisesti.

Myös se kannattaa ottaa huomioon ettet välttämättä pysty hoitaa lasta kotona kovin kauaa. Tosiaan äitiys- ja vanhempainvapaan ajan saat vielä ihan hyvät rahat, mutta hoitovapaalla vain muutamia satasia, joten kotihoidontuelle on aika vaikea toisen jäädä jos toinen ei ole samaan aikaan töissä.

uitenkin jos miehesi opiskelee niin hänen koulupäivänsä tuskin ovat kauhean pitkiä ainakaan joka päivä (ja on kesä- ja joululomia mikäli miehesi ei silloin mene töihin) niin lapsen hoitopäivät eivät kuitenkaan kauhean pitkiksi välttämättä venyisi.

Mutta kuten täällä aikaisemminkin todettiin niin jos miehesi alkaa opiskella esim. amk:ssa niin tutkinnon suorittaminen kestää luultavasti sen 4 vuotta (olettaen että hän edes pääsee ekalla yrittämällä sisään) ja sittenhän olet jo 32 v. hänen valmistuttuaan. Ja jos haluatte useamman lapsen niin aika kiireellä joudutte ne tekemään, sillä kyllähän moni saa lapsia vielä 35 vuotiaana, mutta silloin hedelmällisyys on jo auttamattomasti laskenut eivätkä kaikki ole niin onnekkaita että saisivat raskautta silloin enää helposti alulle...

Olen jo 34-vuotias, eikä ole lapsia. Joskus on liian myöhäistä.

No on ongelma. Pillerit pois ja mies opiskelee...Antaa lapsen tulla jos on tullakseen. Voihan mennä esm 5v ennekuin tulet raskaaksi, mitä turhia liikaa suunnitella, suunnitelmat voi pettää.. Aina sitä eletään. Meille tuli lapsi kun opiskelin ja mies kävi töissä, ei niin hyväpalkkaisessa. Hyvin pärjättiin eikä ollut puutetta mistään. Jatkoin opintoja kun lapsi oli isompi. Nyt hän menossa jo lukioon ja töitä olen minäkin ehtinyt tehdä enemmän kuin tarpeeksi.. E tajaua tollasta"einlapsi tähän nyt sovi.." jos haluatte vanhemmiksi, ette kuitenkaan voi ns nuoruuselämää jatkaa jos aijotte olla ns vastuullisia vanhempia. Mennä ehtii uudeleen sitten, kun lapsi on isompi ja lapsenkin voi lähes jokapaikkaan ottaa mukaankin, jos esm matkustelua ajattelee. Ei muuatku homma alkuun!

Itse olen amk-opiskelija ja tulin raskaaksi 22-vuotiaana viime vuonna. Tein todella paljon töitä ja sain viime vuoden tulot 24 000euroon. Pärjäämme hyvin äitiysrahallani ja mies opiskelee sekä käy samalla töissä. Meillä jää jopa säästöön rahaa. Tosin emme asu omistusasunnossa ja meillä on kohtuullinen vuokra. Myöskään autoa meillä ei ole, koska asumme Helsingissä erittäin hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Ei kannata odottaa. Rahaa ja opiskelua voi tehdä koska vain, samaan aikaan pienten lastenkin kanssa. Oikeastaan opiskelijoilla on vapaampia lukujärjestyksiä jne. ja pienen ei tarvitse edes olla hoidossa niin pitkiä päiviä. Munasarjat vanhenevat sen sijaan auttamatta. Itse toivon kolmea lasta alle kolmikymppisenä, en halua olla vanha äiti ja haluan tehdä vauvat nuorena.

Jos tiedät, että elämässä lapsi on se, mitä toivot- kannattaa takoa kun rauta on kuumaa eli alle kolmekymppisenä.

En jaksanut lukea kaikkia, mutta kerrompahan nyt ajattelemisen arvoisen asian omalta kohdaltani. Itse suunnittelin tulevaisuutta ja koin olevani valmis äidiksi ja elämän tilanne tuntui sopivalta lapsen hankinnan kannalta. Olin 29v. Kaikki oli kohdallaan. Vuosi tuli yritettyä lasta eikä mitään tapahtunut. En tullut raskaaksi enkä ole vieläkään tullut. Meni elämän asenne ja tulevaisuuden suunnitelmat ja muut uusiksi. Jotenkin ajatuksesta, että ehkä en koskaan saa lapsia, toipuneena elämä taas hymyilee. Mutta olen sitä mieltä, että lapsen hankkiminen sopivaan elämäntilanteeseen on paljon tärkemäpää kuin raha. Rahaa kuluu se on selvä, mutta hyvin sitä on ennenkin selvitty ilman kaiken maailman tilpehöörejä ja hienouksia, että eiköhän sitä pysty elämään ihan hyvää elämää lapsen kanssa pienilläkin tuloilla säästeliäästi..

Lapsen hankkimista ei kannata viivästyttää, jos sisimmissään todella on valmis ottamaan vastuun lapsesta ja on valmis kasvattamaan pienen ihmisen vastuulliseksi aikuiseksi. Voi olla, että ehkä juuri sinä olet se joka ei heti ensi yrittämällä tulekaan raskaaksi...

Avomieheni on 28v ja toivon että jos ei työpaikkoja löydy niin että hän lähtisi opiskelemaan. Niin kauan kun hänellä on tekemistä ja ei vaan roiku kotona niin olen tyytyväinen.
Ja miten se opiskelu häiritsis lasten hankkimista? Niin kauan kun saatte riittävästi rahaa elämiseen ja asut jonkun katon alla. Varmaan saat niiltä sun kavereilta sitten myös tarvittavat käytettynä, jos ei sulla oo varaa ostaa niitä.
Tunnen minäkin niitä missä nainen tekee töitä ja mies on työtön ja silti niillä on pari lasta ja selvinny siitä ilman muitten apua.
Kompromissejä!

Öö, mites se muka vaikuttaa lapsen hakintaan jos jos mies menee kouluun?
Tietty siinä tulot pienenee mutta kyllä siinä on varaa silti opiskella vaikka vauvakin olisi tulossa. (Ei siinä miljoonia tarvitse jotta voi lapsen elättää! )

Sanon nyt oman mielipiteeni, miehesi luultavasti ei halua ikinä lasta. Tai jos haluaa niin menee monta monta vuotta, opiskelu, sitten uuden ammattiin töihin jne..vie paljon aikaa. Omaa kokemusta on tosin olen mies, ja nainen sanoi haluavanva lasta, mutta toisin kävi kun alkoi koulut ja nyt tulossa työtkin eteen...Saatan olla negatiivinen myös tuonkin vuoksi, ei siis välttämättä päde sinuun.

Lapsen tekeminen ei pitäisi olla vitsi, ehkä sinun pitäisi puhua hänen kanssaan syvällisesti, kyllä nyt pari pärjää hyvin lapsen kaa vaikka olisikin pelkillä tuilla. Nyt jos et tee lasta saat odottaa KAUAN ennen kuin miehesi haluaa lasta, taloudellinen tilanne hyvä? eli pitäis voittaa lotossa vai? Anteeksi mutta miehellesi pitäisi puhua järkeä, ei raha aina tuo onnea. ja toimeen tulee tuillakin..

Jos molemmat haluatte lapsen, älkää suotta aikailko. Kerro sille miehellesi, että on sitä ennenkin pärjätty. Mun vanhemmilla on 4 lasta, joista kahden ensimmäisen tulon aikaan molemmilla oli opinnot kesken. Minä sain lapsen 22-vuotiaana, melko pian lapseni syntymän jälkeen lapsen isä kuoli. En saanut perintöä, emme olleet naimisissa. Olen ollut vuoroin työtön, vuoroin töissä, vuoroin opiskelija ja pärjätty on ihan hyvin. Tyttäreni ei ehkä pukeudu kalliisiin vaatteisiin tai harrasta kalliita harrastuksia, mutta asiat ovat hyvin. Ei todellakaan erotu esim koulussa mitenkään vähävaraisempana, vaatteet harrastukset kännykkä normaalia tasoa. Kyllä te pärjäätte vaikka miehesi opiskelisikin. Ei se materia sitä lasta onnelliseksi tee, vaan hyvät rakastavat vanhemmat ja tasapainoinen turvallinen koti. Kasvavan lapsen kanssa kannattaa hyödyntää myös kirpputorit, esim sukset ja sen sellaiet löytää helposti niistä. Kaiken ei kai tarvi olla uutta ja mahtavaa?

Älä anna äijällesi enää pillua, niin johan alkaa työt maittamaan opiskelun sijasta, jollei kiinnostu vaikka vieraasta opiskelijapillusta.

Minä taas olen elännyt sosiaali tuella jo 8v. 4lapsi tulossa lol. Tuet on nykyään niin mahtavat. Miehelläni on eri osoite niin tuet on suuremmat. Lasten harrastukset maksetaan ja kaikki. Jokatoinen viikoloppu lapset on tätini luonna sijais perheessä :) Ja voimme pitää hauskaa :) Josteen vaikka yhden päivän viikossa töitä, niin saan munta sataa euroa kuussa tukina lisää kannustuksena. Vuokrani maksetaan vaikka muutin juuri kolmioon, kun lapset tarvitsee tilaa. Sähkölaskut ja kaikki lol.

voit sanoa miehellesi, kuinka paha olo sinulla on tuosta asiasta. Eiköhän se siitä...

no kannataa puhua miehes kanssa asiat selviksi. halutteko varmasti nyt molemmat lasta ja miettikää miten paljon rahaa on ja haittaako elää pienemmillä tuloilla vauvan kanssa.

Miehesi on oikeassa. Vauvaelämä on kovin niukkaa eikä siitä yhtä paljon nautikaan, jos ei olisi molemmilla ok tulot. Ei siihen opiskeluun montaa vuotta mene joten kateutesi nieltyä olet kypsä kestämään muita elämän tuomia rasituksia ja pettymyksiä, sekä mikä tärkeintä; miehesi unelma-ammatissaan jaksaen yhä olla myös sinun unelmamiehesi eikä painostuksen alla karkuun lähtenyt ex.

Kun ihastuu/rakastuu naiseen ja hän sanoo jossain vaiheessa että ei halua koskaan lapsia ja minä haluaisin niin kyllähän sekin pistää miettimään..

Et sinä enää tuosta nuorru, alkaa olla ihan oikeasti korkea aika hankkia lapsia jos niitä aikoo hankkia... edes sitä yhtä, saati useampaa. Opiskellessa menee vähintään kolmevuotta. Sen jälkeen mies tietenkin haluaa vakiinnuttaa paikkansa työelämässä ennen kuin uskaltaa ryhtyä lasten hankintaan. Kuinka nopeasti hän työllistyy uuteen ammattiinsa? Kuinka pitkään olet valmis odottamaan?

Meillä vaimo valmistui koulusta lamaan 90-luvulla, eikä töistä ollut tietokaan. Miehellä oli tuolloin vielä pari vuotta opiskelua jäljellä. Oli aika selvä että se on todellakin sopiva väli hoitaa lapset maailmaan ja niin tehtiin. Tiukkaahan se lapsiperheen elämä on opiskelijana, mutta yhtään helpompaa se ei olisi ollut ilman lapsiakaan. Lapsi tuo ruuan tullessaan sanonta pätee minimitoimeentulolla eläviin.

Myöhemmin vaimo on opiskellut AMK:ssa toisen ammatin, kun lapset olivat teini-ikäisiä, siitäkin selvittiin, tosin helpotti paljon että opiskelun ohessa oli mahdollisuus tehdä ilta ja viikonlopputöitä

A) mies siirtää omaa opiskeluaan ja hankitte lapsen (mies katkeroituu, sillä lapsiperheen arki on tiukkaa seuraavat 20 vuotta, eikä hän pääse opiskelemaan)
B) teette lapsen ja mies lähtee opiskelemaan, elätte minimeillä, käytännössä toimeentulotuella (voi olla kasvattava kokemus, jos elämä on ollut tähä asti helppoa)
C) Hankit uuden miehen, jonka ei tarvi odotella.

tekeehän 16v kans lapsia eikä oo mitään ongelmaa. kyllä sossu hoitaa.
ylläri pylläriä vaan kehiin ja eiköhän se mieskin totu vauvailuun.

Rahaa voi varmaankin säästää tai saada yhteiskunnalta, vanhemmilta tms., mutta entäs se aika, työrauha ja yöuni? Minä ainakin näen opiskelijavanhemmuuden suurimpana esteenä sen, että vauvaperheessä on (ainakin kotona) vaikeaa keskittyä yhtään mihinkään muuhun. Eikä ole varmaan oikein hyväksi parisuhteelle tai isä-lapsisuhteelle, jos äidin on aina otettava kontolleen kaikki lapseen liittyvä, koska isän on illat pitkät yritettävä lukea tenttiin tai kirjoittaa tutkielmaa. Rikkinäisten öiden ja jokapäiväisen härdellin seurauksena vielä mahdollisesti kehnolla tehollakin -- tietenkin riippuen opiskelijan ja opintojen luonteesta.

Jotenkin tekstistäsi saa käsityksen, että haluat lapsia kun muillakin on.
Koetko jotakin naurettavaa alemmuutta, kun muilla on kakaroita ja sinulla ei?

Tiedätköhän oikein itsekkään, mitä haluat ja minkä takia.
Ymmärrätkö edes mitä eroa on omalla tahdolla ja halulla tehdä asiat siten kuin "kuuluu"? Mietippä sitä.

Elämää ei tule elää tietyllä tavalla vain siksi, että ympäristö näin oletaa. Asiat joita tekee tulee lähteä itsestä ja omasta tahdosta, ei anopin tai kenenkään muunkaan toiveista.

Tietenkin ne lapset voivat olla se juuri sinun juttusi, mutta koita nyt ensiksi oppia tuntemaan itsesi. Ehkä sitten tuo perustelusi eivät enää koostu ympäristötekijöistä.

Kyllä miehesi järkevä on ja kannattaisi sinun malttaa vielä hiukan että taloudellinen puoli on parempi.

Erohan siinä tulee jos liian tiukalle kaiken laitatte. Rahan puute erottaa varmimmin. Ja se että kaikesta tulee pakkopullaa.

Anna miehesi opiskella tiukasti nyt ja viiden vuoden päästä teette perheen-muutama vuosi ei muuta tilannetta. Ja sinäkin olet kypsempi lasta kasvattamaan. Nyt elät vain "unelmaa" muttet mieti arjen pyöritystä.

Jos haluat vauvakuumetta pienemmäksi ota sijaislapsia tms. sen aikaa kunnes teet oman..toki sijaislapsesta pitää huolehtia sen jälkeenkin.

Jos haluat lapsen niin se järjestyy. Takuuna luvattakoon, että lapsen ÄÖ tulee olemaan vähintään 160 ;)

Sinulla on kuule runsaasti aikaa. Vaihdevuodet alkavat vasta 50-kymppisenä. Olet niin nuori, voi kun ymmärtäisit. Rahaa pitää olla lasten kanssa ja paljon.

Siinä sen näkee...naiset ovat oikeasti vaarallisia! Senkun vain hissukseen jättää ehkäisyn pois eikä puhu mitään. Tulee raskaaksi eikä kerro miehelle mitään kunnes vasta siinä vaiheessa kun abortti on jo myöhäistä. Tuo se on ikuinen pelko meillä miehillä että sitä jää äkkiä kiikkiin siitä teitystä elimestä ennenkuin huomaakaan. Siinähän sitten on paha rypistellä kun on jo lapsi tulossa. En yhtään ihmettele että joskus joku mies hermostuu ja pahoinpitelee naista niin että saa keskenmenon. Syyte pahoinpitelystäkin on pienempi paha kuin kierolla tavalla salaa hankittu lapsi. Valitettavasti totta tässä elämässä. Pahimmillaan mies voi tehdä jopa itsemurhan. Tiedän tapauksen jossa nuori mies sai jo viidennen nuoren naisen raskaaksi eikä sitten enää kestänyt koko elämää... Joten kyllä pitäisi olla yhteinen hyväksyminen ennenkuin aletaan oikeasti lapsentekoon!!

Voi jessus. Tuo se on sitten tyhmin selitys. Kun kaikki on "valmiina". tuleeko niitä lapsia enää. Hedelmöityshoitoa hedelmöityshoidon perään. Kyllä jopa kahdelle opiskelijalle voi tulla lapsia. Ja pärjäävät. Jopa työttömille tulee lapsia.
Kun rahaa on vähemmän, tehdään vaatteita itse, ostetaan kirpparilta, ei hankita kaikkea uutena ja hienona. Kyllä ne lapsenlapsikuumeiset isovanhemmat auttaa. Lapsi mahtuu tai kaksikin jopa työssäkäyvän hesalaisen parin 32 neliön asuntoon, ja kolmas tulossa.

Aloittajan kannattaisi miettiä myös miehen kautta.

Jos hän opiskelee koko ajan ja hankkii siinä sivussa rahaa elantoon. Niin jääkö hänelle aikaa lapseen myös? Ja jaksaako hän stressin ohella vielä lastakin hoitaa?

Lapsi on myös isälle ja ehkä miehesi ajattelee että hänkin haluaa sitten kun elanto turvattu osallistua myös lapsensa elämään!!

Itsekästä ajatella että lapsi kuuluu vain äidille ja hänellä on pelkästään oikeusmääritellä milloin lapsi hankitaa. Ja mies on vain rahan tuoja. :(

Ja kun nykyaikana fiksu ihminen hankkii maksimissaan kaksi lasta niin on mukava että lasten kasvua voi seuratakin ilman stressiä.
Aikaa aloittajalla on vielä hyvin..

Itse en alistuisi miehen tahdolle ja olen kahden lapsen yksinhuoltaja. En odottaisi, että opiskeleeko mies vai mitä mies tekee. Mulle on lapset kaikki kaikessa ja en suostuisi estämään hedelmällisyyttä, koska haluan kolmannen lapsen. Lapset ovat miljoona kertaa ihanampia, ku opiskeleva ukko...

Kyllä sen lapsen pystyy elättämään sinunkin palkallasi jos olet valmis tekemään uhrauksia. Eli ota ylitöitä tai vaikka toinen työ. Opiskelijan rahat ovat tiukassa, mutta miehesi voi olla koti-isä opiskelujen lomassa.

Olet toki ns. normaalissa lapsenhankintaiässä, mutta toisaalta nuori kuitenkin vielä. Vimeinen kuulutus ei ole vielä tullut. Miehesi opinnot tuskin vievät kuin pari-kolme vuotta ja sen jälkeenkin ehditte lapsen tai parikn hankkia ihan hyvin. Jos opinnot kestävät kauemmin, voitte todennäköisesti jo niiden loppuvaiheessa aloittaa sen lapsen yrittämisen.

Sinun elämäsi on kyseessä, ei anopin eikä työkavereiden. Eikä lapsia sen takia kannata hankkia mitä naiset kahvipöydässä juttelevat, eikä siksikään, että niin on yleisesti tapana tehdä. Se on iso päätös ja koskee loppuelämääsi. Tee se harkiten ja yhdessä puolisosi kanssa.

Minä haluan eläkkeelle.

Voisihan sitä vauvaa alkaa jo viimeisen opiskeluvuoden alussa yrittää, koska yhdeksän kuukauden aikana hedelmöittymisestä ei ainakaan tule niitä yöheräämisiä ym.

"Kuten jo sanoin, muutkin kuin lukiolaiset lähtevät vaihto-opiskelijoiksi, jolloin opinnot on käytännössä keskeytyksissä. Myös äitiyslomalle jäädään kesken opiskelun. En näe, miten tämä eroaisi niistä."

Taidat olla aika yksinkertainen, jos et tajua eroa vaihto-opiskelun ja
lastenhoiton valillä.

Vaihto-opiskelija menee johon toiseen maahan suorittamaan siellä opintojaan. Opinnot siis etenevät ja kielitaito kohenee.

Lapsi kannattaa tehdä vasta parin vuoden kuluttua, kun miehesi opinnot ovat valmiit tai ainakin loppusuoralla. Olet silloin vasta 30 v, eikä raskaaksi tulemisesi ole yhtään vaikeampaa kuin nytkään.

"Taidat olla aika yksinkertainen, jos et tajua eroa vaihto-opiskelun ja
lastenhoiton valillä.

Vaihto-opiskelija menee johon toiseen maahan suorittamaan siellä opintojaan. Opinnot siis etenevät ja kielitaito kohenee."

:D Sä et mitä ilmeisimmin tunne ketään, joka olisi ollut vaihdossa. Etkä varmaan ketään sellaistakaan joka olisi hoitanut lastaan kotona. Juu, ja useimmista opinnoista on muutenkin on 75% sontaa.

Lapsi ei vaadi paljon tullessaan. Suomi on hyvä maa kasvaa. Suurin pääoma ja rikkaus kasvaa juuri omissa lapsissa. Älkää nukkuko onnenne ohi. Kierrättämällä ja kohtuullisuuteen tyytymällä pärjää pitkälle.