Käykö palstalla myös vl-kristittyjä? Vaihtaisin mielelläni kokemuksia etenkin perheellisten uskovaisten kanssa junioriurheilusta.
Mitä lapsenne harrastaa? Minun lapsista muutama harrastaa jääkiekkoa ja ovat siitä tosi innoissaan. Ei tarvitse houkutella treeneihin eikä varsinkaan peleihin.
Minusta joukkueurheilu on erittäin kasvattavaa lapsille ja nuorille. Varmasti tukee uskonelämääkin kun on terve harrastus jossa oppii laaja-alaisesti taitoja elämää varten ja jossa kannustetaan päihteettömään ja urheilulliseen elämäntapaan.
Siihen olen kiinnittänyt huomiota että todella vähän näkyy uskovaisia halleilla. (Siis vl-kristittyjä, muiden sieluntilasta en tiedä ja siitä keskustelu on aiheen ulkopuolella).
Jääkiekkohan on rahaa vievä harrastus ja tekee ison loven esim. auto- ja asuntobudjettiin, eli on ymmärrettävää että ainakin isoissa perheissä harrastukset saattavat typistyä näistä arvovalinnoista johtuen. Mutta siis tiedän vain pari joukkueessa pelaavaa uskovaisen kodin lasta tällä seudulla.
Toisaalta jääkiekon kulut ovat suunnilleen vain keskimääräisen yhden lapsen lapsilisän verran per lapsi, toki seurasta ja sarjatasosta riippuen enemmänkin.
Tulee mieleen että voiko sellainen olla syynä että 70-luvulla oli vahvasti sellaista syntiä liikenteessä että junioriurheilu synnillistettiin ainakin joillain paikkakunnilla. Onko tällaista harhaoppia vieläkin? Ainakin ae varmaan vaikuttaa alitajuisesti.
Tällaista keskustelunaihetta siis tarjolla, lukisin mielelläni kommentteja.
Mitä lapsenne harrastaa? Minun lapsista muutama harrastaa jääkiekkoa ja ovat siitä tosi innoissaan. Ei tarvitse houkutella treeneihin eikä varsinkaan peleihin.
Minusta joukkueurheilu on erittäin kasvattavaa lapsille ja nuorille. Varmasti tukee uskonelämääkin kun on terve harrastus jossa oppii laaja-alaisesti taitoja elämää varten ja jossa kannustetaan päihteettömään ja urheilulliseen elämäntapaan.
Siihen olen kiinnittänyt huomiota että todella vähän näkyy uskovaisia halleilla. (Siis vl-kristittyjä, muiden sieluntilasta en tiedä ja siitä keskustelu on aiheen ulkopuolella).
Jääkiekkohan on rahaa vievä harrastus ja tekee ison loven esim. auto- ja asuntobudjettiin, eli on ymmärrettävää että ainakin isoissa perheissä harrastukset saattavat typistyä näistä arvovalinnoista johtuen. Mutta siis tiedän vain pari joukkueessa pelaavaa uskovaisen kodin lasta tällä seudulla.
Toisaalta jääkiekon kulut ovat suunnilleen vain keskimääräisen yhden lapsen lapsilisän verran per lapsi, toki seurasta ja sarjatasosta riippuen enemmänkin.
Tulee mieleen että voiko sellainen olla syynä että 70-luvulla oli vahvasti sellaista syntiä liikenteessä että junioriurheilu synnillistettiin ainakin joillain paikkakunnilla. Onko tällaista harhaoppia vieläkin? Ainakin ae varmaan vaikuttaa alitajuisesti.
Tällaista keskustelunaihetta siis tarjolla, lukisin mielelläni kommentteja.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meidän pojat (7kpl) ovat suuntautuneet ringeten pelaamiseen. Syitä on monia, ei tarvitse ostaa kalliita varusteita ja säästyneet rahat voi käyttää tupakkaan. Toisaalta saattaa osa olla homojakin, onhan sekin peruste suuntautua tyttömäiseen urheilumuotoon ja toisaalta ringeten kiekko on rengas ja tavallaan siitä haetaan korviketta puuttuvaan korvarenkaaseen. Mutta hyvä harrastus pojilleni.
Jaa. Voihan aikaansa haaskata kirjoittamalla tuollaista ala-arvoista soopaa.
olipa typerä kirjoitus sulla. en ole itse lesta, mutta voin sanoa, että olet todella tyhmä ja kehittymätön. saisit hävetä!
siis. toi uskov. sisar kirjoitus..
Jalkapallo on edullinen ja hyvä joukkuepeli. Jääkiekko on vauhdikkaampi ja fyysisempi.
Kehittyy pitkäjännitteisyyttä ja oppiivat ottamaan niin voitot kuin tappiot niinkuin elämässä yleensä.
Kannattaa katsoa mihin porukkaan vie. Valmentajissa huikeita eroja. Kannattaa selvittää etukäteen mihin porukkaan vie. Jotkut valmentajat kiroilugeneraattoreja. On myös kaikkiin tasapuolisesti suhtautuvia.
Pojilla nousi harrastusten myötä myös koulunumerot.
Vaikka sitten jättivät (murrosiän jälkeen) niin omatoiminen liikuntaharrastus jäi.
Ei kaikki oo syntiä mitä jotku fanaattisimmat on kaikessa näkemässä.
Meillä on neljä lasta, jotka harrastavat junioriurheilua. Monet tätä paheksuvat, mutta en anna vaikuttaa. Näen asian pelkästään hyvänä. Kotikylälläni aikoinaan silloin 70-80-luvulla ihan oikeasti puhuteltiin venhempia siitä, että antoivat lapsensa harrastaa ja naapurit erotettiin (omat vanhempani kertoneet näistä tapahtumista). Ihan järkkyä. Itse olen päälle kolmekymppinen ja omaan asenteen, että kaikista asioista pitää puhua avoimesti. Virheistä pitää oppia ja ne pitää tunnustaa virheiksi. Meillä on paljon samanikäisiä ystäväperheitä, joilla 4-5 lasta ja samansuuntaiset ajatukset. Jotkut asiat ovat oikeasti tärkeitä uskon kannalta eikä niistä tingitä ja sitten on näitä täysiä torsoja (harhaoppeja).
Aivan. Mielestäni olisi hyvä että näitä 70-80 -luvun lakihenkisten autuuden ehdoksi asetettuja kieltäymyksiä julkisesti kumottaisiin harhaoppeina ihan nimeltä.
Olisi mukavaa että uskovaisia olisi enemmän joukkueurheilun parissa, lapset saisivat helpommin uskovaisia kavereita.
Miksi niiden pitää saada vl-kavereita? Luokitteletko ne jotenkin paremmiksi?
Yleensä uskovainen haluaa olla mielellään uskovaisen kaverin kanssa. Kun itse kokee Jeesuksen sovitustyön tähden olevansa armahdettu ja synnit anteeksi uskomassa, on ihana olla tekemisissä toisen näin uskovan kanssa. Kaveruussuhteet syntyvät usein harrastuksissa ja koulussa. Ei niinkään seuroissa jossa lauletaan, kuunnellaan puhe ja lähdetään kotiin. Joukkuekavereiden kanssa tulee helposti oltua enemmän vuorovaikutuksessa. Jos yhdistyy yhteinen usko ja sama harrastus, on siinä vahvempi yhteenkuuluvuus, on paljon samanlaisia kokemuksia jne.
Uskovaiset kaverit voivat myös toimia saattomiehinä toisilleen. Nykyään ihmiset ovat jo varsin varhaisessa iässä hyvin maallistuneita ja uskonnottomia. Hengellinen kokemusmaailma on jopa olematon. Uskovainen kokee olevansa erilainen maailmassa. On helpompaa jos on uskovaisia kavereita.
Vielä jatkoa, eli siis kysymykseesi luokittelusta, niin lyhyt vastaus on kyllä.
Jos asiaa lähestytään luokittelu -lähtökohdasta, niin uskovainen kaveri on parempi.
Tämä johtuu siitä, että uskon Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tuntemisen ja Hänen opetuslapsekseen pääsemisen ja pysymisen olevan ajallisen elämän tärkein asia. Siten pääsen Jumalan luokse kun ajallinen elämä päättyy. Sen päämäärän onnistumisen varjelemisessa on enemmän hyötyä toisesta näin uskovasta kaverista kuin sellaisesta joka ei näin usko.
Uskovaisesta kaverista, joka voi toimia saattomiehenä, on enemmän hyötyä iankaikkisen elämän, absoluuttisesti tärkeimmän asian kannalta, niin on loogista haluta lapsilleen uskovaisia kavereita. Tästä seuraa, jos luokittelemaan lähdetään, se että uskovainen kaveri on parempi.
Parempi -sana on niin laajamerkityksinen, että tarkoittamasi merkitys olisi pitänyt olla tarkemmin määritelty kysymyksessäsi jotta sitä ei tarvitse arvailla. Sanan merkitysero on selvä esimerkiksi seuraavissa: "uskovainen on parempi kuin muut" ja "uskovainen kaveri on parempi vaihtoehto kaveriksi uskonelämän kannalta kuin ateisti"