Äiti palaa kotiin

Seuraava tarina oli allekirjoittaneella esillä 10.6. nimellä Isosiskot ja nimimerkillä Pee Hoo.
"Juttujani" arvostelleilta tulleen palautteen mukaan olen pyrkinyt "jalostamaan" tätäkin tarinaa eteenpäin. Ensisijaisesti minua kiinnostaa olenko pystynyt edistymään asiassani piiruakaan.
Haluttaisi myös tuoda esille, että niin tämä kuin muutkin tarinani perustuvat elettyyn elämään.



Äiti palaa kotiin
Herään kylmän tunteeseen, sillä peitto on luistanut pois päältäni. Keittiöstä kuulen astioiden kalinaa. Isosiskoni ovat tiskaamassa ja tiedän, että isä on jo menneet töihin. Minulla on kaksi siskoa ja olen heitä nuorempi. En pysty heitä vastaan puolustautumaan, joten he kiusaavat minua lähes päivittäin. Inhoan isosiskojani. He tupeeraavat tukkaansa, käyttävät teodorantteja ja haisevat minusta sen vuoksi pahalle. He myös laittavat kaiken tekemänsä ilkeyden minun syyksi. Alan itkemään, kun huomaan jälleen kerran jääneeni kolmistaan siskojeni kanssa.
– Lellipentu on herännyt ja itkee täällä äitiä, sanoo nuorempi siskoistani tultuaan käymään tuvan puolella.
– Anna olla, ja käske se syömään aamupalaansa, vastaa vanhempi sisko ja jatkaa, - Syödään sen makkarat.
– Ette syö minun makkaroita, mikäli syötte sanon isälle.
– Jos juoruat, vedämme sinua tukasta niin, että tulet ihan kaljuksi, tytöt uhkailevat.
- Syöt nyt, sitten petaat vuoteesi ja menet mummon puolelle siitä märisemästä. Me kuunnellaan Beatleseita. George ja Ringo ovat aivan ihania.
- Ool mai lavin, ai will sent to juu, alkaa vanhempi siskoistani peilin edessä laulamaan, käyttäen hiuskiinnepulloa mikrofonina.
- Viet sen alusraanusi samalla ulos kuivumaan, jatkaa hän, ottaen samalla erilaisia asentoja peilin edessä.

Syötyäni menen ulos, paukautan ulko-oven voimalla kiinni ja juoksen avojaloin nurmikkoisen pihan yli isoäidin luo, joka asuu pihamökissämme.
– Nousihan se jo ylös laiska renkikin. Sitä tätä tekemään, jos ei muuta tarvitsekaan, niin kirvesvartta veistämään, tervehtii mummo minua, tutulla lorullaan.
- Kiusasiko tytöt sinua kun olet noin itkeneen näköinen.
- Ne söi minun makkarat.
– Antoiko ne mitään syötävää.
– Leipää ja maitoa, mutta olisi minulla vielä vähän nälkä.
– Söisitkö leivänkantoja, jos mummu katsoo onko niitä tuolla kaapissa.
Mummoni on jo vanha ja hampaaton. Tämän vuoksi hän joutuu leikkaamaan ruisleivästä reunat ja kannat pois. Hän sivelee leivänkantoihin runsaasti voita, laittaa niitä vadille ja tarjoaa minulle.
– Haluatko sinä limonadia. Nyökytän päätäni ja mummo kaataa juomalasin puolilleen limonadia ja täyttää lopun lasista vedellä.
– Sitten kun olet syönyt, lähdetään hakemaan liiteristä puita, ja laitetaan hellaan tulet.
Kesästä huolimatta, mummo lämmittää tupaansa päivittäin ja mummon puolella onkin usein tukahduttavan kuumaa.
– Saanko minä mummu sitten sytyttää pesän. Mummo lupaa ja niin lähdemme liiteriin.
Liiteri on paikka jonne en saa omin luvin mennä, nyt olen mielissäni kun pääsen mummon mukana siellä käymään. Liiterissä sen seinän vierillä on korkeita puupinoja ja katossa roikkuu narujen varassa saunavastoja kuivumassa. Keskellä liiterin, puunsäleiden, muhien ja muun roskan peittämää lattiaa seisoo hakkuupölkky. Hakkupölkkyyn on lyöty kiinni puuvartinen kirves.
– Saanko minä kokeilla halkaista puuta kirveellä.
– Älä poikarukka ota kirvestä, et sinä jaksa sitä käyttää. Lyöt vielä itseäsi kieleen, sanoo mummo nauraen.
– On isäkin antanut minun hakata puita kirveellä, koitan puolustautua.
– Ei oteta sitä nyt. Täytä kori niillä valmiiksi hakatuilla puilla.
– Saanko minä kantaa kaverina toisesta kahvasta, kun sinä olet jo noin vanha ja kumaraselkäinen.
– Vai on mummo sinusta jo vanha ja kumaraselkäinen. No, kanna veikkoset, vaikka koko kori, jos luulet jaksavasi.
Mökissä mummo täyttää hellanpesän pienemmillä puilla, laittaen puiden väliin sanomalehdestä pyörittämiä paperitolloja. Hän antaa tulitikun käteeni, pitäen itse askista kiinni. Vetäisen tikulla askin sivua ja tikun sytyttyä tartutan tulen papereihin. Liekit syttyvät ja lämmittävät kasvojani, kunnes mummo sulkee hellanluukun.
– Alatko pyörittämään mummon kudelmia kerälle, jos alan niitä leikkaamaan.
Mummo leikkaa vanhoista vaatteista pitkiä kapeita kangassuikaleita, joista myöhemmin kudotaan mattoja. Näiden kudelmien pyörittäminen kerille on minusta hauskaa ja lupaudunkin apuriksi. Aika kuluu kuin siivillä ja yllätyn kun mummo lopettaa leikkaamisen ja sanoo; – Isäsi näyttää tulevan ruokatunnilleen, pitäisikö sinun juosta isolle puolelle.

Ryntään ulos. Siellä isä asettaa juuri pyöräänsä puiseen pyörätelineeseen. Menen seisomaan hänen viereensä, isä hieraisee kämmenellään päätäni ja sanoo, - Olithan sinä kilttinä mummon puolella. Myönnän olleeni ja lähdemme sisälle.
Isä työskentelee läheisellä sahalla ja käy ruokatunnilla kotona syömässä. Aina syönnin päälle hän käy pirtin sohvalle pitkäkseen, niin nytkin. Olen isää hitaampi syömään. Kun saan syötyä kiirehdin leikkimään enoni valmistamilla puuautoilla.
– Jätähän ne autot ja tule tänne isän selän taakse pötköttelemään.
Kiipeän isän yli sohvaan seinän puolelle.
- Mitä sanot, jos lähdettäisiin lauantaina ajelemaan Tyrnävälle.
Tämä on minulle mieluisaa kuultava. Perheemme ei omista autoa ja kyläilyreissut on suoritettu yleensä niin, että isä ja minä olemme menneet mopedilla edeltä käsin ja äiti sekä siskot ovat tulleet linja-autolla perästä. Tyrnävä on lisäksi erityisen mieluinen kyläpaikka minulle, koska ikäiseni serkku asuu siellä.
- Otetaanko sitten taas eväät mukaan, kysyn innoissani.
- Totta kai otetaan eväät mukaan. Kahvia termospulloon sekä leipää ja makkaraa kummallekin miehelle, että jaksetaan ajella.
- Mennäänkö taas lumiaitakasan päälle syömään.
- Niin me miehet tehdään. Mutta alahan jo asettua. Kuorsataan oikein yhdessä, sanoo isä vetäen lippalakkinsa silmilleen.
Isän selän takana on turvallista makoilla. Hänen vaatteista lähtee voimakas pihkan ja tuoreen puun tuoksu, eikä kestä kauan kun nukahdan.
Kun herään ja avaan silmäni, ei isää näy enää vieressäni. Äskeinen hyväolontunne ja isän tuoma turvallisuus ovat poissa.

Pirtinovi on auki ja menen eteisen kautta ulkorappusille. Ilma on lämmin ja aurinko häikäisee silmiäni. Pihalla ei ole ketään, mutta kotimme kujalla näen äitini. Äiti saapuu kujaa pitkin taluttaen polkupyörää, jonka molemmissa ohjaussarvissa roikkuu isot kassit. Hänellä on päällään pitkä harmaa takki ja päässään musta baskeri. Lähden juoksemaan äitiä vastaan. Äiti ottaa minut syliinsä, rutistaa minua ja tunnen äidin suuren pehmeyden.
- Äiti, tytöt on jättäneet minut taas yksin.
- Tuolla ne oli taas osuuskaupan edessä hyppäämässä twistiä.
- Toitko sinä mitään hyvää?
- Katsotaan sitä sitten sisällä.
Äitini on ollut pitkään poissa kotoa. Isä on äidin poissaoloa selittänyt, että äiti on kyläilemässä. Mutta siskoni ovat, kuin salaisuutena, kertoneet äidin olevan sairaalassa, joten kysyn: - Missä sinä äiti olet ollut?
- Olinpahan vain, äiti sanoo, ja hänen ilmeestä näen, ettei asiaa sovi enempää kysellä.
- Oletko sinä nyt taas aina kotona?
- Olen.