Yhteisomistus mökillä on hankaluuksia kun toinen omistaja on ruvennut hankalksi ja kieltää nyt toisen omistajan vieraan pitämästä autoa yhteisessä pihassa. Tietääkö kukaan pitääkö yhteisomistajien olla yksimielisiä kaikista pikkuasioista. Pihasta pitäisi kaataa puu mutta toinen vastustaa ym. Purku ei onnistu kun seuraa kauhea valitusrumba. Kumpikaan ei myy osuuttaa toiselle mistään hinnasta ja sopua ei löydy. Neuvoja kaivataan.
suku on pahin
yhteisomistushelvett
17133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ole sinä fiksumpi ja myy osuutesi pois, se on ainoa keino päästä täydellisesti eroon tuosta kumppanuudesta.
Turha pilata ainoaa elämäänsä tuollaisilla murheilla.
Voiko yhteisomaisuutta noin vain myydä, omasta halustaan??
Ehdottomasti samaa mieltä.
Minä miellän mökin positiiviseksi olinpaikaksi... Jos riitaantuisin omastani, niin luovuttaisin kyllä melko äkkiä jos tulisi kränää.
Jako.
Pakollinen, jos joku omistajista niin vaatii. Se asia erikseen, miten käytännössä toteutuu, kinkkisissä riidoissa pitääpi vaatia rahat käteen, elikkäs myydaan ulkopuoliselle kaikki ja jaetaan rahat. Mutta jakaa pitää, jos niin vaaditaan.
Hommassa parhaiten pärjää lakimiehet ja pankit. Puunkaatajat saa ehkä valokuvan muistoksi kaadetun puun kannosta, joku lämmittää sillä saunaa.
Jako pääle justiinsa, mitä pikemmin, sen halvemmaksi tulee.
=DW=
Pakollinen, ainakin perintöosissa, entä yhteisomaisuudessa?
Kerro, kun luulet kaiken tietäväsi.
Viisas luovuttaa hyvällä, tyhmä kärsii.
En minä ainakaan, kun minun ei tarvi jakaa.
Lain kirjainta penään.
Etsi itse riitasi.
Pakko. Kaskun ketään ei voi pakottaa omistamaan mitään omaisuutta toisten komennosta. Jako, se siitä. Tietenkin voi tehdä keplotteluja, osakeyhtiöittää ja myydä osakkeita jne. Mutta jako vaan pystyyn justiinsa, se nopein ja selkein aina.
=DW=
Siis mikä valitusrumba, ja mistä ja minne valitetaan?
Mutta, onko kesäpaikka, se yhteinen perintöä jota ei ole haluttu jakaa, vai yhdessä hankittu joltain ulkopuoliselta?
Perinnöt saa jakoon ilmoittamalla että haluaa osansa...
Perinnöt saa jakoon? Ei se niin helppoa ole se jakaminen aina, jos on niin, et kumikin/kaikki haluavat myydä ja ei löydy ostajaa.
Kaikessa niin, kaupat tulee, kun hinta on kohdillaan. Monet perikunnat kuvittelevat omistavansa älyttömän arvokkaita läänityksiä. Kaupanteko venyy siihen asti, että eletaan puhumaan markkinahinnasta ilmapallojen sijaan. Niinhän se kaikessa kaupassa on, se ja sama oliko perintö, vai mikä.
=DW=
Ei kait se vieraan auto ole siellä jatkuvasti? Pitäisköhän teidän toisen omistajan kanssa istua rauhanpiippuineen pyöreän pöydän ääreen ja selvittää asiat jotka siellä taustalla kytevät.
Tuollaisessa pattitilanteessa ei sitä rauhanpiippua ole helppo löytää. On kynnys, mille istahtaa polttelemaan kovin korkealla ja kessut märkiä.
Auta armias, jos siinä vielä alkaa pirttihirmut kikkaamaan joukossa. Silloin on piru irti.
Kannattaa ottaa lakimies suorittamaan yhteisomistuksen purkaminen ja osituksen suoritus.
Kumpi osapuoli tahansa sellaisen voi vaatia, halutessaan.
Puolueeton Laki-Ihminen suorittaa sen kumpaakaan osapuolta suosimatta. Hänen päätökseensä on sitten kummankin tyytyminen.
Hulluhan pitää olla jos sitä tappelemalla nauttii kesämökin omistamisesta.
siinä on ne pirttihirmut mukana jo ja asia on saanut niin suuret mittasuhteet, että eräs asianosainen on sairastunut ja koko kylä kärsii kun se toinen yhteisomistaja joka valittaa kaikesta on alkanut pommittaa toisen tuttavia ja koko kylä kärsii. Ei uskalla hakea yhteisoistuksen purkua kun ei tiedä miten siinä käy, jos seuraa loppuiän valitusrumba niin ei hyvä.
Kokemusta on.
Itellä oli aikanaan erittäin verinen perinnönjako. Ongelma oli siinä, että kaikki halusivat paikan. Ikävimpiä oli sukuun naidut tyypit, jotka kuvitteli ite perineensä jotakin. Kalliiksihan se tuli. Vaan eipä tarvitse enää katella kuspäitä tontillaan.
Monesti sotketaan uskottu mies vävypoikaan, ei muuten ole sama asia.
=DW=
Hanki hyvä asianajaja.
Sopu jo joka tapauksessa mennyttä. Joko olette päässeet yksimielisyyteen kuka omistaa vessanharjan? Ei muuta kuin tiukka linja, olemassa ihmisiä, joita kannattaa tuntea ja niitä, joita ei kannata tuntea. Mitä kauemmin riitely jatkuu, sen kalliimpaaa ja sen suurempi veetutus aina.
Ite sain muuten perintöjen lisäksi kaupan päälle perceestä olevat naapurit. Jeejee, raastupa hauska paikka ratkoa rajariitoja.
=DW=
Pahalta kuulostaa (aloittaja). Saitkin jo hyviä neuvoja. Kun asiat ovat ajautuneet tuohon pisteeseen, sopu ei taida olla enää mahdollinen.
Itselläni on ollut osaomistus vakituisesta asunnosta (paritalo, jakamaton tontti) ja lapsuudenkodista. Paritaloasuminen sujui hyvin niin kauan kun suostuin vetämään hyyryläisen roolia - annoin suurin piirtein kaiken periksi. Hyödyin siitä tietysti itsekin, sain välttämättömät kunnostustyöt vaivatta ja suurinpiirtein omakustannushintaan.
Lapsuudenkodin kohdalla osa sisaruksista halusi luopua osuudestaan. Se meni vaivatta. Kiinteistövalittäjä teki hinta-arvion ja kolme sisarusta maksettiin ulos.
Meistä kolmesta jäljellejääneistä, yksi on eräänlainen äänetön yhtiömies, ei maksa kuluja, ei osallistu muutenkaan, mutta ei myöskään myy osuuttaan.
Siitä voisi tehdä ongelman ja ruveta rettelöimään, mutta ei vanha jaksa.
Jälkipolven kanssa voi tulla ongelmia, mutta linjani on se, että maksan mitä pyydetään ja olen vapaa. Totta kai vääryys jää kaivelemaan ja mahdollisesti katkaisee välit, mutta "elämä on"...