Me kaikki olemme jo vanhuksia ja moni pohtii mihin joudumme loppuelämämme päiviksi.
Oleellisinta lienee mahdollisuus pysyä liikuntakykymme ja mielellämme niin iloisena ja onnellisena kuin pystymme.
Itse näen tämän palstan merkityksen erittäin suurena. Meidän tulisi vain muistaa aina ja loputtomasti kaikkien kirjoittajien kunnioitus ja hyvä kohtelu
Oleellisinta lienee mahdollisuus pysyä liikuntakykymme ja mielellämme niin iloisena ja onnellisena kuin pystymme.
Itse näen tämän palstan merkityksen erittäin suurena. Meidän tulisi vain muistaa aina ja loputtomasti kaikkien kirjoittajien kunnioitus ja hyvä kohtelu
Vastaukset 24
Vanhimmat
Höpöjä...
Onnellista on että ikä vuosina on vaan tilastoja varten. Mittarissa jo 77 vuotta mutta tänäänkin taittui hiihtäen 25 kilometriä. Jos sohvalle jää se sohva vie, tämähän on totuus. Liikkeelle ja harrastuksiin, niin se on siinä, sillä onhan tämä elämän parasta aikaa ilman huolia. :)
Höpöjä sinä kirjoitat, jos innostat hiihtoladuille pitää tietää oma vastuu. Jos hiihtoa aloittaa iäkkäänä harrastaa on mentävä lääkäriltä lupa.
Hiihtolenkki ja kylmässä ponnistelu on monen turma.
jaska jokunen olet pirteä 77 ikäinen, onnea että olet saanut terveytesi ja toimintakykysi säilyttää. Arvaan että liikunta on elämäntaapasi ollut. Olet oivaltanut liikkumisen tärkeyden.
En usko että kertomallasi edes oletikaan meidän kaikkien siihen pystyvän, mutta tosi on tuo sanomasi, jos sohvalle jää se sohva vie.
Ymmärrämmehän sen, että oma kunto on huomioon otettava eikä kylmiltään lähdettävä 25 kilometriä hiihtämään. Oma kroppa sanoo sopivan liikunnan määrän ja vähitellen tapahtuvan lisäämisen.
Kun on sairauksia, etenkin verenkiertelimissä, lääkäriltä saa neuvoja.
No eihän se mitään kilpahiihtoa olekaan. Takana tänä talvena n. 1000 kilometriä. Välillä huilaten hiihtelen kun tuota aikaakin on. Kroppahan sen aina sanoo vaikka vaatiikin etenpäin. Ainahan olen harrastanut liikuntaa ja nyt kun on aikaa se jatkuu.
Hankimpa vuoden kuntosalikortinkin tuohon liki kuntosaliin. 300 € mokoma maksoi, mutta itseen voi sen satsata kun tupakkaan ja alkoon ei menekään kun ehkä joskus viimemainittuun...
Endorfiinihuumaahan tuosta saa, mikäpä siinä, silloin kun fyysinen kunto tuntuu tärkeimmältä. Eri ihmisillä on tietty eri onnen kanavat.
Normaalin liikunnan jälkeen on sohvallakin mukava lukea uusinta Finlandia palkinnon saanutta kirjaa D
Sitä ei vain ole tiedetty.
Jos istuu 12 h päivässä ja sitten puoli tuntia kävelee, ei se riitä.
Kyllä sitä tuolia kuitenkin enemmän käytetään levähtämiseen
Liikunta antaa parhaat ja kestävimmät tuiskeet! Eikä mitään krapuloita tms ikävyyksiä. Endorfiinia saa ihminen palkinnoksi hyvästä suorituksesta. Voittaminen ei oe tärkeintä, vaan jalo kilpa!
Ohhoh, meneeköhän nyt jo rehvastelun puolelle? Noin yleistämällä ei keskustelua saada aikaan tämän ikäpolven kanssa.
Onhan se harvinaisempaa hiihtää joka iikan 25 km, kun moni ei tottumattomuuden vuoksi edes suksille nousisi enää. Muuten liikunta on hyväksi siitä olen samaa, millä lailla sen sitten suoritammekaan.
Kuitenkin minusta olennaisin seikka avauksessa, on tuo toistemme kunnioitus kirjoittelussa, mikä onkin kautta aikojen ollut paras anti keskinäisessä kanssakäymisessä.
Emme me ole onnellisia silloin, kun on pahasti ristiriitaa luettavanamme.
Voin vain omalta osaltani todeta, palstan muodostuneen minullekin virkistäväksi ja helpoksi kontaktipaikaksi ystävineen, jollaisen soisin sen saavan olla myös toisillekin.
mutta toteutumaton toiveemme ollut koko syyskauden ja edelleenkin. - Mutta silti vielä toive elää, että jonain päivänä saamme rauhassa kirjoitella ajatuksiamme!
En ainakaan minä ikinä ole mennyt (enkä mene) mihinkään ketjuun sitä tai sen aloittajaa mollaamaan!
Jos ei kiinnosta, pysyn poissa siitä ketjusta. Moi! LiisaS :)
Ei sitä uskalla pysähtyä kovin pitkäksi aikaa paikalleen. Päivittäin on liikuttava ja ei
siinä mikään köpöttely riitä, vauhtia olla pitää. Sen verran on alkanut pelottaa nuo kertomukset noista hoitolaitoksista, on parempi, että on liikkeessä, jos vaikka sitten sattuisi kupsahtamaan suorilta jaloiltaan ja pääsisi sitä myöten haudan lepoon.
Kun on nuo liikunnalliset harrastukset päivittäin käynyt läpi, voi hetkeksi istahtaa
nauttimaan TV:sta, käsitöistä ja tietysti vilkaisemaan tänne, mikä ikäihmisiä puhuttaa.
Luin juuri Metrosta, että ranskalainen Jeanne Louise Calment syntyi vuonna
1875 ja kuoli vuonna 1987. Siis hän eli 112 vuotiaaksi. Mitä kaikkea ehdimmekään nähdä vielä, jos elämme vielä 35 vuoitta. Mehän ehtisimme jopa nähdä, josko tuo Kreikka nuo velkansa saisi meille maksettua. Mitä muuta kaikkea ehtisimme kokea? Ehkäpä vanhuksista pidettäisiin jo sitten parempaa huolta.
Joten ei surra, meillähän on elämä vieläö edessä.
Vielä 36 vuotta, niin monta kertaa kevät, kesä, syksy ja talvi !
Lapsenlapset alkaisivat viimeistä myöten olla yli 40-vuotiaita
siis keski-ikäisiä! Se olisi varmaan jotain se! Jos Luoja suo elonpäiviä, niin senkin voi nähdä vielä.
jos olet jo 70 v, eläisit paljon yli 100 vuotiaaksi, tekisit ehä Suomen ennätyksen. Mutta sinä oletkin kaikessa niin esimerkillinen ja hyvät geenitkin vielä.
ikäihmiset! Lääkäri järkyttyi Suomen 2-vuotiaista: "Tällaisia lapsia ei ole ollut aiemmin !" ja kyse on ylipainosta.
Ruuneperi kysyy, mikä ikäihmisillä on edessä. Nii-iin, mitä mahtaa olla kullakin, varmasti monenlaista ja erilaista monissa elämän asioissa.
Yksi on kuitenkin yhteinen asia, joka ensiksi nousikin mieleeni. Ikäihmisillä on aikaa edessä vähemmän kuin takana.
Jos minäkin eläisin 9-kymppiseksi, olisin nyt elänyt 84 % elämästäni, 16 % olisi jäljellä toivorikkaasti ajatellen.
LiisaSal on joskus kertonut sukunsa pitkäikäisyydestä ja on siitä vetänyt tuon 36 vuotta, näin ymmärsin.
Minä olen jo pitkällä jatkoajalla isääni verraten, joka kuoli 52 vuotiaana. Äidin ikään on vielä kolme vuotta aikaa.
Kiittää saan jokaisesta päivästä, tulevaa ei tarvitse pelätä.
Tervehtikäät tätä päivää, te, joille
se onneksi koittaa. Tervehtikäät
häntä ja iloisesti eläkäät ja
kauan.
Aleksis Kivi
miksi vanhuudella peloitellaan, eihän ennekään ole näin ollut, on hyväksytty, että kaikki vanhenee ja se kuuluu elämään..
En pelkää vanhuutta, mitäs pelkäämistä siinä olisi,
mutta terveyden menetystä koetan välttää pystyäkseni itse hoitamaan itseni loppuun asti.
Ekäpä vielä hiukan muitakin auttamaan kykenisin silloin, näin ovat monet edesmenneet omaiseni pystyneet tekemään. - Siinä suuret tavoitteeni! :)
PITKÄSTÄ AIKAA aivan ihana ketju,niin mielelläni kirjoittelu mieli iskee luettuaan
asiaa. Mukava on muuten tää vanhuus,mutta ei meille näitä sairauksia olisi
tarvinnut kerääntyä. Matkustelut lopetin,olin hupsu reissaamaan kerkesin
kuitenkin aika monen maan tasoon tutustua.Kaikki oli kasvattavia kulttuureja,
sekä avartavia..Osaanpahan kotimaalle arvoa antaa..
Eläkeikä on loppupäässä vastine alkupään lapsuudelle. Eletään siis samoin
kuin silloin,varustettuna elämänopeilla ja taidolla.
oma ratkaisu tälle loppuelämälle on,
elän päivän kerrallaan, touhuan vain senpäivän asioita,
muistelen mitä tänä päivänä pitää suorittaa, mihin mennä, oliko pakollisia menoja,
illalla mietin muistinko kaiken tänään, toistaiseksi olen muistanu kaiken suorittaa ajallaan,
vanhuus on elämäni vaikeinta ja tympeintä aikaa,
saa olla varuillaan että onnistuu jokapäivä elämään täysillä,
ettei unohda mitään tärkeää tekemättä tai menemättä,
nuorena ei näitä huolia ollu, eikä kuolemaa koskaan ollu olkemassakaan,
paitsi jos joku sukulainen kuoli, sitä pidettiin normaalina ilmiönä,
nyt kuolema kulkee kokoajan rinnalla, puolisolla on alzhaimer,
eikä tiedä kuinka kauan sitä kestää ennen kuin luoja kutsuu tuonpuoleiseen,
oma terveys heikkenee myös sepelvaltimotaudin seurauksena,
toistaiseksi selviydyn suhteellisen hyvin arjesta,
mutta huolet arjen selviytymisestä aiheuttaa väistämättä väsymystä,
alottajalle vastaan, en tiedä mikä on edessä kun tulen avuttomaksi enkä selviydy enään itse arjesta
Itse olen jo puhunut lasten kanssa miten tulee toimi missäkin tilanteessa. Ja se hoitotahto on vielä tekemättä mutta teen varmasti tänä vuonna. Kun ei tiedä mitä tapahtuu ja milloin vaikka nyt on hyvä kunto ikää vajaat 70v. Nuorimman kanssa oli puhetta millainen hautauksen haluamme molemmat, nuorin otti puheeksi kun oli miettinyt asiaa mitä itse haluaisi itselleen. Kummallakin oli varma sama mielipide, että tuhkaus on paras.
On hyvä sopia käytännöistä eläessään ja silloin kun järki pelaa. Ei tule jälkipolville ongelmia miten toimia. Lähipiiristä ja vähemmän tutuista on kuollut monia ja osa hyvin yllättäen. Ne laittavat ajattelemaan tulevaisuutta ja ennen kaikkea sitä ettei lapsille jäisi ongelmia ratkottaviksi. Mutta elää pitää niin täysillä kuin kykenee silloin on kunnossa. Voimia kaikille läheisiä hoitaville, vaatikaa järjestämään vapaapäiviä. Kuulema saa parin viikonkin jaksoja jolloin pääsee hengähtämään.
Omaishoitajalle kuuluu 3 vapaapäivää/ kuukausi. Kaipa niitä voi yhdistää??
Minun nuoruuden ystävättären miehellä todettiin altzheimerin tauti viime vuonna. Kuulin hiljattain että mies pääsee kahden viikon jaksolle intervallihoitojaksolle.
Mutta varmaan lyhyempiä jaksoja tarvitsee jokainen omaishoitaja vaikka parin viikon välein, miten lienee järjestettävissä jos hoitopaikkoja on rajoitetusti?
http://www.kerava.fi/soster_intervallihoito.asp
Välitilassa ollaan ja pohditaan minkälaatuista hoivaa saadaan kun ja jos tarvitaan. Se on suuremmissa näpeissä kun meidän käsissä, joten lepo vaan!
Aloittaja kyselee mikä meillä on edessä? Viiemeinen kierros kaarteineen on menossa putuudesta ei tosin tietoa. Jokainen sen tietää kun maaliin saavutaan pääsemme Hiekka-Heikin hoitoon tai Uuni-Uunon lämpimään syleilyyn.
Puolisoni toivoi ettei tarvisisi sairaalassa pitkään kitua ja hännen toiveensa toteutui.
Vaikka oli huonokuntoinen, mutta järki pelasi, oli hoitajalla helpompaa.
Omaa kohtaloaan ei tiedä, mutta liikkua pitää niin kauan kuin jalat kantaa.
Jos muistissa on vähänkin vikaa ei pidä lähteä kauas että osaa kotiin.
On sananparsi: Ettei poijjaat nuorena tierä, miten mukavaa vanahana on