Adoption esteet/ vaikeudet

Kiitos vastauksesta. Olipa aika erikoinen pläjäys :) En kyllä onnistunut sieltä suodattamaan vastausta kysymyksiini.

JonesHenry: miten jaksat olla noin hyökkäävä ja asiaton?

Adoptioprosessissa ja kotikäynnillä selvitetään, onko vanhemmissa tai kodissa jotain, josta olisi haittaa lapselle tai hänen kehitykselleen. Esimerkiksi jos vanhempi sairastaa parantumatonta ja kuolemaan johtavaa sairautta, kuten keuhkosyöpää. En ole varma, mutta arvelen, että myrkkykäärme lemmikkinä ei olisi hyvä juttu.
Jos olette tavallinen perhe, mitä kertomuksesi perusteella tunnutte olevan, ei prosessissa ole mitään pelättävää. Toki eri mailla on eri vaatimuksia, joista parhaan tiedon saat suoraan adoptioselvityksiä tekeviltä tahoilta.
Eli soita suoraan heille ja kysy mieltäsi painavat asiat heti aluksi, niin ei tarvitse elää epätietoisuudessa. Sen perusteella on sitten helpompi suunnitella tulevaisuutta ja punnita eri mahdollisuuksia.

Tämä Jones Henry tukkii jokaisen adoptiokeskustelun samoilla jutuilla, ei väliä mikä on alkuperäinen aihe. Olisiko mahdollista, Henry, että aloitat oman adoptionvastaisen viestiketjun, johon kokoat kaiken, mitä haluat sanoa?

Tämä "Jones Henry" voisi edes lukea mitä olen aiemmissa kommenteissani kirjoittanut ennen kun spämmää sekavat litaniansa vastaukseksi.

Antaa ton JonesHenryn laukoa omia totuuksiaan vaan. Se elää jotain ihan omaa maailmaansa.

Meillä on kaksi ulkomailta adoptoitua lasta (ado.vuosi 2011) ja voin lohduttaa, ettei noita sossuja tarvi pelätä. Ne on ammattilaisia jotka tekee työtään ja yrittävät parhaansa mukaan valmistaa tulevaan. Tosiasia on, että kaikki adolapset ovat kokeneet vähintään yhden menetyksen elämässään ja se jättää traumoja varmasti. Mitä vanhempana lapsi on menetyksen kokenut, sitä isompi merkitys sillä tulee aina olemaan. Mutta harvoin ne nousee kovin isoksi ongelmaksi. Tosin lähes aina se tulee olemaan jollain tasolla läsnä.

Laitan alle joitain esimerkkejä mahdollisista ongelmista.

Menettämisen pelko. Lapsi ei pysty olemaan yksin hetkeäkään. Tarkoittaa sitä, että vessaankaan et voi mennä yksin. Ok, tuo lievenee ja vähenee yleensä lapsen kasvaessa. Tavallista.

Kontrolloimisen tarve. Lapsi voi haluta ennakoida kaikkea ja ei pysty kohtaamaan uusia nopeasti vastaan tulleita tilanteita. Esim. Ollaan puhuttu, että ollaan lauantai päivä kotona ja käydään hiihtämässä jossain välissä. Sitten tuleekin vieraita ja suunnitelma ei pidäkään paikkaansa ja lapsi saa kohtuuttoman raivarin. Aika tavallista.

Paikkansa löytämisen haaste. Lapsi voi olla kova kyselemään juuristaan ja vanhempien motiiveista adoptioon. Kyselee synnyttäjävanhemmistaan ja tarkistelee teidän rakkauden syvyyttä itseensä. Lisääntynee iän myötä.

Pääasia, että vanhemmat ovat sinut itsensä kanssa ja rakastavat lastaan aidosti. Sillä adoptiolapset vaativat kymmenen kertaa enemmän kuin biolapset, mutta antavat takaisin sen kaiken vaivan ainakin sata kertaisena. Tämän uskallan sanoa, koska adoptiolapsessa kaiken muutoksen näkee välittömästi eikä mikään ole koskaan itsestään selvää.
Haasteita riittää, mutta en IKINÄ antaisi heitä pois. :D