Hei! Kiinnostaisi miten teillä muilla päivät menee pienen vauvan kanssa ja mistä saatte voimavaroja?
Olen itse kuusi viikkoisen vauvan äiti ja välillä tuntuu että voimat on vähissä, vaikka mieskin auttaa parhaansa mukaan vauvan hoidossa. Itselläni on välillä typeriä pelkoja siitä, että teenkö vauvalle jotain seksuaalisesti pahaa (siis en todellakaan haluaisi tehdä mitään, kyseessä on pakkoneuroottiset pelot).
Haluaisin todellakin eroon tästä ahdistuksesta. Onko kukaan muu kärsinyt samoista peloista, kaipaisin vertaistukea ja tietoa siitä miten pääsisin eroon niistä peloista? Meille tulee lähiakoina käymään psykoterapeutti, mutta minua jännittää, että kehtaanko puhua noista ajatuksista?
Lisäksi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta ym. on jotenkin aiheuttanut ahdistusta minulle. Ahdistaa kun minun tapauksessani imetyshormonit (oksitosiini?) ehkä ovat lisänneet seksuualisia tuntemuksia alapäässä, ja niitä tulee joskus huonossakin tilanteessa. Haluaisin eroon niistäkin tuntemuksista.
Nolottaa tämä aihe, mutta onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia?
Olen itse kuusi viikkoisen vauvan äiti ja välillä tuntuu että voimat on vähissä, vaikka mieskin auttaa parhaansa mukaan vauvan hoidossa. Itselläni on välillä typeriä pelkoja siitä, että teenkö vauvalle jotain seksuaalisesti pahaa (siis en todellakaan haluaisi tehdä mitään, kyseessä on pakkoneuroottiset pelot).
Haluaisin todellakin eroon tästä ahdistuksesta. Onko kukaan muu kärsinyt samoista peloista, kaipaisin vertaistukea ja tietoa siitä miten pääsisin eroon niistä peloista? Meille tulee lähiakoina käymään psykoterapeutti, mutta minua jännittää, että kehtaanko puhua noista ajatuksista?
Lisäksi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta ym. on jotenkin aiheuttanut ahdistusta minulle. Ahdistaa kun minun tapauksessani imetyshormonit (oksitosiini?) ehkä ovat lisänneet seksuualisia tuntemuksia alapäässä, ja niitä tulee joskus huonossakin tilanteessa. Haluaisin eroon niistäkin tuntemuksista.
Nolottaa tämä aihe, mutta onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
on monia asioita joita olen alkanut pelätä lapsen saatuani.. mm jääkö hänelle (poika) ikäviä kokemuksia/tuntemuksia vaipan vaihdon yhteydessä kun teen normi alapesun (tarvittaessa) tai että jos satutan häntä. ehkä suurin pelkoni on että olen niin väsynyt ja kaipaan omaa rauhaa että todella satutan esmes lyön pientä. kerran niin kävikin, häpesin itseäni ja tekoani. olin kovin väsynyt ja hän repi minua hiuksista ja kiljui, halusi lie aamupalalle jne. mies oli lähtenyt jo. se läimäys tuli ihan yllätyksenä, tuntuu edelleen kamalalta. ei se kova ollut. mutta voi kuinka kamalalta se tuntui. melkein kuin itseäni olisi lyönyt. aion puhua ammattiauttajan kanssa, olen menossa tapaamaan muiden asioiden puitteessa mut mainitsen tästä pelosta ja tapahtuneesta. tunnen itseni niin pahaksi.
Se alapää on pakko pestä, niin tytöllä kuin pojalla, ja se on ihan luonnollista, eikä seksuaalista. Seksuaalista olisi alapään hyväily.
Ap. Mainitsit mielihyvän tunteen alapäässäsi huonossakin tilanteessa..tarkoitatko imetystä? Jos tarkoitit, sekin on luonnollista, jotkut saavat orgasmin imettäessään.
Kyse ei ole seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joten ole huoleti.
Kaikista mieltä vaivaavista asioista kannattaa keskustella ammattilaisen kanssa, niinkuin esim. nyt, kun teille on se terapeutti tulossa käymään, tai sitten ihan neuvolassakin.
Ja sitten nim. pysynkö pystyssä; lähde rohkeasti hakemaan apua, ettet enää satuta lastasi.
Joskus niitä mainitsemiani tunteita on ollut imettäessä ja joskus tuntuu, että niitä tulee muutenkin useammin kuin ennen synnytystä. Tuntuu, että ne tunteet häiritsee elämää välillä, koska en toivo niitä tunteita huonoon aikaan.
Vauvanhoito on välillä stressaavaa, koska usein mietin että osuinko hermostuneena vauvan alapäähän muutaman kerran tms. Ehkä olen liikaakin miettinyt näitä asioita ja tarkkailen itseäni liikaa. En halua olla mitenkään paha ihminen.
Mutta onko jollakulla ollut samanlaisia huolia ja päässyt huolien yli?
Sun pitää rauhoittua, rentoutua ja hoitaa rakasta lastasi mahdollisimman hyvin.
Mutta sun pitäisi varmaan myös todellakin jutella noista jutuista sille terapeutille. Myös neuvolassa voit niistä jutella.
Jos sua uuvuttaa, surettaa ja stressaa koko ajan, saattaa kyseessä olla myös synnytyksenjälkeistä masennusta. Hae siihen apua lääkäristä!
Ja juttele perheesi ja läheistesi kanssa.
Vauva-aika on ihanaa - usko vain. Ensin pitää vain saada mieli oikeaan asentoon. : - )
Vauva-aika voi olla myös todella ahdistavaa. Itse olen sairastanut keskivaikean synnytyksen jälkeisen masennuksen pakkoajatuksineen. Lääkitys ja terapia auttoivat. Suosittelen ap:lle käyntiä kunnon lääkärillä, eli psykiatrilla. Terv. keskus lääkärit eivät välttis osaa auttaa. Psykiatrin kanssa laaditaan hoitosuunnitelma (mahdollinen lääkitys sekä terapia). Tarvitset voimia äitinä ja pakkoajatukset vievät ihan hirveesti voimia, joten älä jää niitä ihmettelemään vaan mars lääkäriin! Itse sain avun lääkkeestä ja terapiasta ja taas jaksaa :)
No jo on.Ei kyllä ollut ollenkaan.Hyppäsin miehen kimppuun kaksi viikkoa ekan lapsen synnyttyä,oli todella halut kohdallaan.Mies taisi oikein pelästyä.Mene sänkyyn vaan jos tekee mieli.Ei siinä mitään väärää ole.Sama juttu oli toisen lapsen synnyttyä että aika pian oltiin sängyssä takaisin.Muista vaan ehkäisy!T:kahden lapsen äiti
Mun mielestä naisella on itsemääräämisoikeus ja itse en estä hedelmällisyyttä ja en katuisi tippaakaan, jos saisin kolmannen lapsen. Tuohon aloittajan viestiin viitaten, niin itse en puhuisi joka asiasta psykoterapeutille, vaan vetäisin hänellekin rajoja, että mistä puhutaan. Olen nähnyt ammatti-ihmisten reagointeja aika paljon, koska olen lapsena ollut "pömilässä" ja he eivät osaa käsitellä kaikkia juttuja...
No mitenköhän taas tuo hedelmällisyyden estäminen liittyi yhtään mihinkään... Et siis käytä ehkäisyä. Sou? Mitä vouhottamista siinä nyt on. Tiedätkö, kuinka monet tuhannet lestadiolaiset suomenkin maassa ovat sillä samalla asialla ja pitävätkö he siitä haloota? No eivät. Kellään ei siis kiinnosta sun hedelmällisyys tai sen estäminen. Eikä kukaan puhunut siitä katuisiko jos saisi vielä lapsen.
Aloittajalle: Täällä on toinen, jolla oli samanlainen pelko. Jostain sain raskaana ollessani päähäni, että entä jos olenkin pedofiili. No, en ole, mutta mietin samantyyppisiä asioita kuin sinä kylvettäessäni lasta. Olen yrittänyt miettiä, olisiko minua ehkä lapsena hyväksikäytetty, ei muistini mukaan.
Aikaa myöten tuo pelko hellitti ihan itsestään, siihen saakka olin varma, etten voi olla normaali. Ehkä se johtuu siitä, että kun on pessyt alapään ja kylvettänyt lapsen jo monta tuhatta kertaa, niin se on jo niin luonnollista. Ehkä se oli alkuun niin outoa pestä jonkun toisen ihmisen intiimejä alueita.
Tsemppiä sulle, pikku hiljaa kun pääset rentoutumaan pelot yksitellen haalenevat ja hiipuvat pois :)