Olen kuusi viikkoisen vauvan äiti ja välillä tuntuu että voimat on vähissä. Itselläni on välillä typeriä pelkoja siitä, että teenkö vauvalle jotain seksuaalisesti pahaa (siis en todellakaan haluaisi tehdä mitään, kyseessä on pakkoneuroottiset pelot). Tarkkailen itseäni usein ja tottakai vauvan kanssa tulee olla paljon lähekkäin.
Haluaisin todellakin eroon tästä ahdistuksesta. Onko kukaan muu kärsinyt samoista peloista, kaipaisin vertaistukea ja tietoa siitä miten pääsisin eroon niistä peloista? Meille tulee lähiakoina käymään psykoterapeutti, mutta minua jännittää, että kehtaanko puhua noista ajatuksista?
Lisäksi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta ym. on jotenkin aiheuttanut ahdistusta minulle. Ahdistaa kun minun tapauksessani imetyshormonit (oksitosiini?) ehkä ovat lisänneet seksuualisia tuntemuksia alapäässä, ja niitä tulee joskus huonossakin tilanteessa. Haluaisin eroon niistäkin tuntemuksista.
Nolottaa tämä aihe, mutta onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia?
Haluaisin todellakin eroon tästä ahdistuksesta. Onko kukaan muu kärsinyt samoista peloista, kaipaisin vertaistukea ja tietoa siitä miten pääsisin eroon niistä peloista? Meille tulee lähiakoina käymään psykoterapeutti, mutta minua jännittää, että kehtaanko puhua noista ajatuksista?
Lisäksi synnytyksen jälkeinen hormonitoiminta ym. on jotenkin aiheuttanut ahdistusta minulle. Ahdistaa kun minun tapauksessani imetyshormonit (oksitosiini?) ehkä ovat lisänneet seksuualisia tuntemuksia alapäässä, ja niitä tulee joskus huonossakin tilanteessa. Haluaisin eroon niistäkin tuntemuksista.
Nolottaa tämä aihe, mutta onko kenelläkään ollut samanlaisia ongelmia?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.