Siis olen miettinut tätä, että tuntuuko elämä homona siltä, että on jotenkin "väärin" tai tekee "kiellettyä"? En ole itse homo, mutta joskus mietin, että mahtaa olla rankkaa tulla toimeen tällaisessa ilmapiirissä mitä keskiverto suomalainen edustaa.
Onko homous rankkaa?
Vilpitön kysymys
152782
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ainakin minulla on ilot ja murheet, kuten kaikilla meillä on. Ei tuo homous mitään muuta. Ymmärtämättömiä ja tuomitsemattomia ihmisiä on aina, asiassa kuin asiassa. Niitäkään ei voi välttää.
Olen kanssasi samaa mieltä 101% Joillekin vain on ongelma !
homo viettää - yleensä ihan mukavaa. Tietysti jos on pakko olla kaapissa, jottei aiheuttaisi heteroille vaikeuksia, pitää pitää kieli keskellä suuta, mutta siihenkin tottuu. Homous on heteroille rankempi ongelma siitä päätellen, kuinka paljon heterot asian johdosta kärsivät ja näkevät vaivaa. Ilmapiiri, johon viittaat, johtunee tästä?
On se joskus aika rankkaakin, jos vaikka joutuu helluntailaissukulaisten seuraan. Käykääpä katsomassa Helluntailaiset-palstalla tuolla Uskonto-otskion alla, kuinka siellä Raamatulla lyödään viattomia. Siinä on sitten ahdasmielinen lahko!
Kun joutuu tekemisiin uusien ihmisien kanssa joutuu aina olemaan hieman kieli keskellä suuta.
Kaikille ei välttämättä kannata olla "ulkona kaapista". Varsinkin kun jutut kääntyvät vaimoihin/tyttöystävä kyselyihin tai akkojen perseiden tsekkailuun kaupungilla. Ei viitsi heittää väliin että "oho onpa namupala tuo jätkä tuolla" vaikka välillä haluttaisi. Ei siis mitään rankkaa. Ei se kielletyltä tunnu mutta ei kyllä yleisesti hyväksytyltäkään. Joku päivä haluaisin kävellä hesassa (tai missä vaan kylässä/kaupungissa) mieheni kanssa käsi kädessä ja välillä ehkä pusun vaihtaa. Kuten heteroille tuntuu olevan sallittua. Onko toisaalta sitä pakko kaikille toitottaa kuinka Lovessa sitä ollaan edes hetskujen. Voi sen tehdä tietysti omissa oloissa ilman julkista julistamista.
"Rankkuusaste" vaihtelee suuresti eri ilmapiirien mukaan. Jos olet syntynyt perheeseen, jossa vanhemmat kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen, niin hankaluuksia on luvassa jos aiot tulla "kaapista ulos". Itse olen vasten tahtoani syntynyt esikoislestadiolaiseen perheeseen, ja aion säästää vanhempani sydäriltä; en kerro heille homoudestani. Viimeksi kun kävin ko. herätysliikkeen kokouksessa, niin siellä puhuttiin kovasti homoja vastaan. Jos siis haluat olla avoin homo, sinun on sanottava herätysliikkeille "kiitos ja näkemiin".
Pieni kunta aiheuttaa omat ongelmansa. Samahenkistä porukkaa saa etsiä "kissojen ja koirien" kanssa. Muutan nyt opintojen perässä Tampereelle, ja oloni luonnollisesti helpottuu, kun asun pois kotoa. Ehkä nyt uskallan jonkun homon kutsua vierailemaankin luonani, kotona asuessani se ei tulisi kuuloonkaan. En toki Tampereellakaan aio kaduilla huutaa, että "hei kaikki, mä olen homo!"
Nyt ei kumminkaan pidä luulla, että homot elävät ankeaa ja salattua elämää. Tunnen kumminkin olevani suht' onnellinen, ja sitten kun löydän itselleni poikaystävän, olen onnesta "soikeana".
Sinun tapauksessa rankkuusaste on aika korkea, tiedän sen omasta tilanteesta. Olen aika tarkaankin samassa tilanteessa kuin sinä, tosin käyn edelleenkin ko. herätysliikkeen kokouksissa ja kokemukset on samanlaiset. Joten kaapissa ollaan. Tsemppiä sulle!
Voi olla, että annoin vähän liian synkän kuvan itsestäni :D Kuljen omaa tietäni, ja jos joku EL tulee sitä arvostelemaan, niin tietää arvostelleensa ;)
Kyllä minäkin vielä käyn ajoittain EL-kekkereissä, ja "isojen seurojen" aikaan olen mielelläni talkooporukassa auttamassa muita. Jokasunnuntaiset seurat olen jättänyt väliin.
Tekisi joskus "isona" mieli sanoa suoraan yksi olleellinen syy seuroissa käymättömyyteni; homouteni. Saisivat ehkä vähän ajattelemisen aihetta; homot eivät ole mitään hirviöitä jossain pakanoiden keskuudessa.
Askeettinen elämä ei sovi kaikille, ja en aio olla mikään "feikki-EL".
Samalla kuin saarnaavat homoja vastaan, kiroavat minut. =\
että olet säilyttänyt taistelutahtosi. Tsemppiä jatkossa !
"Rankkuusaste" vaihtelee suuresti eri ilmapiirien mukaan. Jos olet syntynyt perheeseen, jossa vanhemmat kuuluvat johonkin herätysliikkeeseen, niin hankaluuksia on luvassa jos aiot tulla "kaapista ulos". Itse olen vasten tahtoani syntynyt esikoislestadiolaiseen perheeseen, ja aion säästää vanhempani sydäriltä; en kerro heille homoudestani. Viimeksi kun kävin ko. herätysliikkeen kokouksessa, niin siellä puhuttiin kovasti homoja vastaan. Jos siis haluat olla avoin homo, sinun on sanottava herätysliikkeille "kiitos ja näkemiin".
Pieni kunta aiheuttaa omat ongelmansa. Samahenkistä porukkaa saa etsiä "kissojen ja koirien" kanssa. Muutan nyt opintojen perässä Tampereelle, ja oloni luonnollisesti helpottuu, kun asun pois kotoa. Ehkä nyt uskallan jonkun homon kutsua vierailemaankin luonani, kotona asuessani se ei tulisi kuuloonkaan. En toki Tampereellakaan aio kaduilla huutaa, että "hei kaikki, mä olen homo!"
Nyt ei kumminkaan pidä luulla, että homot elävät ankeaa ja salattua elämää. Tunnen kumminkin olevani suht' onnellinen, ja sitten kun löydän itselleni poikaystävän, olen onnesta "soikeana".
Kiitos vastauksista. Olen ollut pois netin äärestä, joten en ole ehtinyt kommentoida.
En usko, että elämä heterona on niin helppoa sekään. Miehilta odotetaan aivan tiettyä roolia, ja siihen liittyvää suoritusta. Joskus olen ajatellut, että homoilla voisi olla jopa helpompaa. Ainakin olen tavannut joitakin homopariskuntia, joilla tuntuu olevan toisistaan paljon turvaa. Olen myös ajatellut, että teillä saatta myös jonkilainen yhteisöllisyyden tunne, joka auttaa. En tiedä, voin olla väärässä.
Noista uskovaisista ei kannata paljon välittää. Luulisin, että helluntailaisuus tai vastaava on paljon "poikkeavampaa" kuin homous. Siinähän luovuttaa oman ajattelunsa jollekin ryhmälle, jota sikeasti tottelee. Sääliä niitä pitäisi.
Lykka till.
Mutta toinen
Eihän homon elämä ole pelkkää homona olemista, kuten ei heteronkaan, tai bin elämä pelkää heteroutta tai biseksuaalisuutta. Elämän rankkuus kyllä riippuu aika paljon muista asioista; taloudellinen tilanne, suhteet ( poika- tai tyttöystävä ), tilanne työpaikalla. Täällä palstalla monien mengeleiden levittämä ajatus että homot ovat aina ja joka paikassa iänkaikkisesti homottelemassa on väärä. Suurin osa ihmisistä on jo yhden 24h vuorokauden aikana moni eri ihminen, olet sukulainen ( tytär, poika, veli, sisko, äiti, isä ), työtoveri, asiakas kaupassa tai muun palvelun hankkija, naapuri jne jne. Homot elävät, käyvät kaupassa, maksavat vuokransa, ajavat autoansa, lukevat kirjoja, katsovat tv:tä niinkuin kuka tahansa muukin IHMINEN Suomessa. Ihmisen henkilökohtainen kokemus vaikeuksista vaihtelee todella paljon, joku voi kokea JUURI HOMOUTENSA sinä suurena vaikeutena, joku toinen taas hermoilee taloudellisesta tai työtilanteestaan, tai opinnot eivät mene niinkuin haluaa.. .ja nämäkin asiat vaihtelevat ajan mittaan... eli onnellisuus on sen tuntijan sydämessä..
onnellista syksyn alkua kuitenkin kaikille jokaikiselle.
Juu, mutta mikähän on se keskivertosuomalainen ilmapiiri?
Kaipa viisas homo osaa etsiä ympärilleen ihmisiä, jotka EIVÄT ole niitä keskivertosuomalaisia. Eli luoda ympärilleen miellyttävämmän ilmapiirin.
Sitten se "keskivertoilmapiiri" ei vois enää vähempää kiinnostaa.
Keskivertoa on julkisuus, työpaikat, koulut, yliopistot...ei niitä oikein voi välttää. Luin muuten yhden homon tarinan, olikohan se joku Nuutinen tai joku, 5 vuotta sitten. Se kosketti.
No joo ymmärrän, mitä tarkoitat. Se, miten avoimesti haluaa työpaikalla, yliopistossa, koulussa jne. olla on tietenkin jokaisen oma asia, mutta toisaalta yleensä ei tule mieleenkään julistaa homouttaan näissä yhteyksissä. Tietysti se, että kaikkia (kutakuinkin) pidetään lähtökohtaisesti heteroina voi olla ahdistavaakin, mutta ainakin minulle melko merkityksetöntä. Jos joku kysyy, olenko homo, en mitenkään salaa enkä kiellä sitä, mutta en julistakaan. Jo se, että joku rohkenee tässä asiassa niinkin lähelle kertoo jo ihmisestä niin paljon, että asiasta puhuminen tuskin on ongelma.
Ei ainakaan minulle ole ollut.