tuntuu, että olen katkeroitunut elämäni aikaisempaan kulkuun niin paljon, että en löydä nykyisyydestä enää mitään hyvää. olen kuin elävä kuollut, joka ei tunne mitään kuin pohjatonta surua ja epäonnea.
lähinnä olen katkera vain ja ainoastaan itselleni, että olen antanut asioiden tapahtua niinkuin ne ovat tapahtuneet.katkeruus kalvaa koko ajan. tuhoaa parisuhteeni.vie elämäniloni. mikään ei tunnu miltään. en ole tyytyväinen mihinkään tekemääni tai ajattelemaani. koen olevani jatkuvasti alisuorittaja ja epäonnistuja.
miksi en saa asennettani elämääni muutettua? mistä muutokseen saisi voimavaroja ja apua?
lähinnä olen katkera vain ja ainoastaan itselleni, että olen antanut asioiden tapahtua niinkuin ne ovat tapahtuneet.katkeruus kalvaa koko ajan. tuhoaa parisuhteeni.vie elämäniloni. mikään ei tunnu miltään. en ole tyytyväinen mihinkään tekemääni tai ajattelemaani. koen olevani jatkuvasti alisuorittaja ja epäonnistuja.
miksi en saa asennettani elämääni muutettua? mistä muutokseen saisi voimavaroja ja apua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen kristitty ja itselläni ei ole katkeruuden ja itseällilin kurimukseen muuta keinoa kuin tunnustaa asenteet synniksi ja pyytää Jumalaa antamaan voimaa positiivisuuteen ja myös että vois alkaa arvostaa itseään ja ymmärtää elämässään uusi alkau.
Hyvä alku juuri on, että ymmärrät ongelmasi ja sen että noilla myrkyttävillälla asenteilla ei pääse eteenpäin. Ota menneisyytesi virheet opetuksena ja kokemuksena silloin niistä saat voimavaraa. Anna anteeksi itsellesi ja opettele mieltämään että voi oppia uutta.