yllin kyllin, mutta mistä löytää se tasainen teksti sinne väliin?
Minulla olisi kohokohtia
propIeema
678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joku minua viisaampi on jo ehtinyt miinustaa kysymyksesi, valitettavasti.
Propleemasi voi ratketa, kun pyrit tasaisen vaiheen aikana rakentamaan konfliktia. Eli johdatat lukijan joko sitä kohti, jolloin konflikti ei putoa taivaasta, tai siitä poispäin, jolloin konflikti on yllätys. Jälkimmäinen valmistelu tietenkin pitää tehdä perustellusti sekin.
Hyvä on olla tarinassa myös iso juoni, jota kukin konflikti vie osaltaan eteenpäin.
Ok...
Iso juoni puuttuu enkä ehkä osaa sitä koskaan synnyttääkään, koska se Iso juoni puuttuu omasta elämästänikin. On vain konfliktia konfliktin perään.
No, aineistoa kertyy ainakin.
Jos sulla on nippu konflikteja, mutta ei isoa juonta, kokeile novelleja tai sadan sanan pikkutarinoita. Yritä kuitenkin rakentaa ne yhden teeman alle, koska kustantajat haluvat kokoelmiin teeman.
En edes tiedä, mitä tasainen elämä on, koska se on aina tallautunut konfliktien alle.
Täytyisi kai päästä siihen tasaiseen elämään kiinni, jolloin voisi kirjoittaa niistä konflikteista edes novellin verran.
Mikä on sadan sanan pikkutarina?
Ne on ihan nimensä mukaisesti noin sadan sanan pikkujuttuja. Minuuttinovelleistakin puhutaan, mutta ne ovat hieman pidempiä. Jälkimmäiset on kehitellyt unkarilainen kirjailija István Örkény. Atena kustansi häneltä viime vuonna kirjan noita pikkujuttua. Myös proosarunot ovat lyhyitä. Ja Juhani Aho kirjoitti lastuja, olen joskus kai niitä lukenutkin, mutten muista pituutta.
Hyvä ja unohtumaton oppitunti pitkän proosan dramaturgiasta ja suvantojen & konfliktin kehittymisessä ja syventämisessä on mielestäni Charles Dickens. Kaksi kaupunkia, Suuria odotuksia ja varsinkin Nicholas Nickelby antavat hyvät aineistot hahmojen kehittymiseen, ulkoisen ja sisäisen konfliktin kuljettamiseen sekä karikatyyrimäisten, satiirisesti taitavien fiktiohahmojen luomiseen.
Kaiketi oman elämän tylsyydellä tai vauhdikkuudella ei loppujen lopuksi ole fiktion luomisen kannalta suurta merkitystä. Kysymys on siitä, miten aihetta ja teemaa käsitteet fiktiossasi.
Mutta joku muu voi olla toista mieltä Dickensistä.