Harjunpää unodettu?

Olisko niin, että suurin osa dekkarien ystävistä on jo lukenut kaikki Harjunpäät. Uusiahan ei enää valitettavasti ole tulossa. Ennen viimeistä kirjaa oli myös pitkähkö tauko. Itse olen kaikki lukenut ja loistaviksi todennut.

Missä määrässä Harjuntää- kirjat ja seitkymmentäluvun poliittinen ilmapiiri elivät symbioosissa?

KIRJAILIJA KUOLI..... KUKAAN EI OO TARTTUNU ENÄÄ SUOMALAISEEN RIKOSKIRJALLISUUTEEN

Matti Yrjänä Joensuu oli kriitikoiden suosikki, mutta sehän ei tarkoita, että hän olisi ollut myös tavallisten dekkareiden lukijoiden suosiossa. Olen lukenut ainakin kolme Harjunpäätä juurikin kirjastosta lainattuina lähinnä siksi, että Joensuu oli kelvollinen kirjoittaja ja tapahtumien kuvaaja. Mutta esimerkiksi hänen tapansa paljastaa tekijä heti alkumetreillä ja kertoa tämän ajatusmaailma rinnan poliisien ratkontatyön kanssa vei aina jännityksen. Sitä paitsi minua ei kiinnosta pääsankarin liika perheasioiden vatvominen.

Toiseksi Matti Yrjänä Joensuulla oli pitkiä kirjoittamistaukoja, joiden aikana hän ehkä ehti unohtua, kunnes kuoli. Sen oliko Harjunpää suosiossa 1980-1990 -lukujen taitteessa, voi päätellä hyllyssä olevien vanhojen painosten kunnosta.

Onhan niitä toki muitakin kirjailijoita, joita median ylistys ei nosta kirjastoväen suosioon. Esimerkiksi Jari Tervon kirjoja saa kirjastoista jonottamatta ja vieläpä priimakuntoisina. Sofi Oksasen kirjoja en ole tullut vilkaisseeksi.

Harjunpää-kirjoista "tiedostavat piirit" yrittivät vastavoimaa "konservatiiviselle" Mauri Sariolalle, joka oli kovassa suosiossa.

Perheenpää luki juuri 1981 ilmestyneen Harjunpää ja kapteeni Karhun. Yllättävän ajaton ilmaisu, oli tämän viisaan henkilön lausunto. Pakko uskoa, kustannuskokemuksensa omaani moninverroin laajempi.

Olen lukenut kaikki Harjunpäät ja ihan hyviä olivat aikoinaan. Joensuulla oli mielestäni tapana kirjoittaa hyvin karrikoiduista henkilöhahmoista, kun kirjoitettiin kuitenkin nykyajan Suomen yhteiskunnasta. Mieleeni on jäänyt jossain kirjassa esiintyneet äiti ja poika, Ossi ja Hertta, jotka tyhjentelivät viinapullojen loppuja ja saivat siitä hyvää sekoitusjuomaa päiväksi kerrallaan.
Jotkut kirjoissa esiintyneet hahmot ovat niin surkeita ja köyhiä, etteivät ole uskottavia ollenkaan.
Tämä viimeisin Pahan pappi on mielestäni Joensuun huonoin.

Ennustaisin, että Harjunpäät eivät koskaan tyystin katoa, kuten käy valtaosalle kirjallisuudesta. Suosion huippu on nimenomaan sen huppu, ei jatkuva olotila. Kirjailijan kuolema ilman muuta latistaa menestystä, koska lehdistöllä ei ole uutta kerrottavaa.

Joensuun tapa käsitellä asioita poikkeaa kuitenkin "kuka on murhaaja" ajattelusta, että oletan kirjojen elävän vielä kauan. Koska "yhteiskunnallinen rikosromaani" on kelvoton ilmaisu, niin joku voisi keksiä istuvamman sanonnan.

TYKKÄÄN NÄISTÄ 70-80. 80-L KIRJOITETUISTA HARJUNPÄISTÄ JOSSA ON SITÄ KEKKOSEN-KOIVISTON AIKAKAUDEN TUNNELMAA JA SIT VIELÄ 2003 KIRJOITETUISTA