Oletteko joutuneet lopettamaan

Olen vaikka itse olenki bipo. I-tyypin jatkuvasti maniassa olevat bipot ei ole oikein mun juttu. Ei vaan jaksa sitä ylimielisyyttä ja kaikkea muuta kamalaa. Eikä kyllä nekään jaksa mua, koska olen tylsä pulliainen. Onneksi kaikki maanikot ei sentäs ole samanlaisia. Hyviäkin tyyppejä on. Inhottava sairaus. :/ Omalta osaltani sen verran voin kertoa että kavereita en ole menettänyt. Oikeestaan moni ei edes tiedä koko sairaudesta. Monille tuli masennuskin ihan yllätyksenä. Kai sen oppii peittämään kun on sairastanut vuosia.

Minä kärsin itse kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. On kausia kun olen kiltti ja lempeä ja jaksan arkielämän hyvin ja parisuhde menee hienosti. Sitten tulee masennuskausi ja kaikki on yhtä vihaa ja riitaa ja kaaosta kaikkien kanssa. Parisuhde kärsi paljon, sain kamalia kohtauksia jossa todellisuudentaju hävisi ja haastoin riitaa. Olen tämän sairauden lisäksi sairaalloisen mustasukkainen ja läheisriippuvainen. Eli saatoin yhtäkkiä luulla että mieheni pettää minua. Hänen ei tarvinnut sanoa kuin väärä sana väärällä äänensävyllä ja minä kilahdin.
Tiedän että tein miehen elämästä helvettiä, mutten tietenkään tarkoituksella. Surin sitä joka päivä. Mies menetti jopa yöunet minun takiani.

Joten tein vaikean päätöksen ja jätin hänet, että hän voisi jatkaa ''parempaa'' elämää ilman minua.