En pääse taustastani yli, auttakaa!

Sinulla tuo hylkäämien tullut avioeron vuoksi, mutta niin tapahtuu kun biologisetkin vanhemmat eroavat. Jos olist syntynyt biologisten vanhempinen lapsena, vaikka toivottuna, niin lopputulos olisi ollut sama - hylkäämiskokemus. Kun avioapri haluaa lapsia niin he eivät tiedä, mitä elämä on sitten vuosien päästä. Sinua voi auttaa terapia ja asioiden näkeminen uudella tavalla. Hyljättykin voi löytää onnellisen elämän ja lapsuuden traumoja voidaan hoitaa. Älä lukkiudu ajattelemaan itseäsi jonkun ikävän kohtalon sitomana ja vaivu itsesääliin ja katkeruuteen.

HEI!

Olen kovin pahoillani kun sinulle on käynyt noin. Kun vanhempani aikoinaan erosivat, isäni katkaisi minuun (ja äitiini) kaiken yhteyden. Olen heidän biologinen lapsensa ja hiljaisuutta toiselta taholta on jatkunut yli 10v. Omat kontaktiyritykseni eivät ole onnistuneet. Nyt odotan suomalaista adoptiolasta ja tuota hylkäämiskokemusta olen joutunut paljon käymään läpi. En tiedä perheestäsi mitään, yhteydenkatkeamisen taustalla voi kuitenkin olla ensisijaisesti äitisi omia henkilökohtaisia asioita joihin verrattuna adoptiotaustasi on toisarvoista. Toivottavasti ilmaisin itseäni ymmärrettävästi. Pointtini kuitenkin on se että olet vanhempiesi lapsi taustastasi viis. Ado tai bio niin tuollainen hylkääminen vanhemman taholta on väärin ja osoittaa suurta epäkypsyyttä, monta monta kertaa enemmän jos se ulottuu koko sukuun.

Olet ainutlaatuinen :) ja pidä huolta itsestäsi.

adoptiolapsella on takanaan jo hyvin syvällinen menetyskokomus, onhan hän menettänyt sekä biologiset vanhempansa että sukunsa elämänsä tärkeimmän ikävuoden aikana varhaislapsuudessa. Sen lisäksi jokainen adoptiolapsi on ollut joko perhehoidossa tai laitoshoidossa ja menettänyt myös nämä ensimmäiset hoitajansa. Siksi myöhemmät erot merkityksellisistä ihmissuhteista ovat erityisen raskaita adoptoidulle, sillä ne uusintavat menetystraumaa.

Voimia sinulle ja etsi itsellesi tukea asian käsittelyyn, et ole yksin asian kanssa.

Luin hyvän tarinan adoptionaisen kertomana. Minä adoptoitu, Reetta Kurjonen, Minervakustannus.

Voi ei. :/
Niin surullista lukea tällaisia tarinoita, kun olen itse tällä hetkellä luovuttamassa lastani adoptioon. Minulla ei ole kertaakaan koko tämän raskauden aikana käynyt edes mielessä, että noinkin voisi käydä. Toivon syvästi, että pääset kokemuksistasi yli ja masennuksesta irti! Kaikkea hyvää sinulle.