Kysyisin, että mistä kukaan osaa sanoa, että onko ihmisellä rajatilapersoonallisuutta, vai onko joku asia ihan persoonaan/luonteeseen liittyvää? Heistähän sanotaan, että ovat tunteellisia, epätavallisen herkkiä yms. Myönnän että minussa tuota kilteyttä, olen erittäin tunteellinen, herkkä ja minua helppo siis satuttaa. Jos minulle sattuu negatiivisia kokemuksia, niin jään pyörittelemään niitä päässä erittäin pitkäksi aikaa, mainitaan nyt esimerkiksi jättämiset.
Jos koen eron, niin otan sen todella raskaasti, kaikkihan sen ottavat, mutta minulla siihen yhdistää erittäin vuoristoratamaiset tunteet: Välillä saattaa olla hyvä, sitten yhtäkkiä ei. Agressiivinen en ole. Ihmisiä kohtaan olen erittäin kyyninen ja vainoharhainen *****: Jos joku nainen minua kehuukin, en usko häntä ja mietinkin aina toisen pohjimmaisia tarkoituksia ja sitä, mitä hän minusta ajattelee. Olen ulospäin rujo ja kova, mutta sisältäpäin todella herkkä, eli ikäänkuin peitän herkkyyteni.
Tunteellisesti olen erittäin romanttinen, ystävällinen, sekä hyvin sosiaalinen ja mukava/kiltti (Jopa liian kiltti, sanoo vanhempani). En ole mikään teini, itseasiassa yli 30. Olen mietiskellyt, onko tuollainen vainoharhaisuus tms enää normaalia, vai olenko vaan niin epävarma itsestäni? Minulla ei mitään itsemurhayrityksiä ole ollut, tosin joskus ajatellut sitä, mutta en tee, koska itsesuojeluvaistoni ja elämänhaluni todella korkeat, tosin tuo elämänhalukin joskus saattaa yhtäkkiä tippua. Kaikenkaikkiaan pidän itseäni heikkona ihmisenä. Audiovisuaalisesti olen hyvin lahjakas, ja koen musiikin siten, että elän musiikin avulla, puran tunteeni musiikin avulla, ilot sekä surut. Eläydyn musiikkiin täysillä.
Kuten kirjoitin, olen sosiaalinen ja tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka minulla on kavereita kyllä. Tuon tekee ironiseksi se, että vaikka olen sosiaalinen, viihdyn myös erittäin hyvin yksin (yksinäinen susi) ja tykkään etenkin yöstä. Minua kiinnostaa myös kaikki outo ja mystinen.
Haluaisin seurustella, mutta en kuitenkaan halua, että minut kahlittaisiin.
Rakastan myös kovasti jutella ihmisten kanssa ihan naamatusten.
Jos koen eron, niin otan sen todella raskaasti, kaikkihan sen ottavat, mutta minulla siihen yhdistää erittäin vuoristoratamaiset tunteet: Välillä saattaa olla hyvä, sitten yhtäkkiä ei. Agressiivinen en ole. Ihmisiä kohtaan olen erittäin kyyninen ja vainoharhainen *****: Jos joku nainen minua kehuukin, en usko häntä ja mietinkin aina toisen pohjimmaisia tarkoituksia ja sitä, mitä hän minusta ajattelee. Olen ulospäin rujo ja kova, mutta sisältäpäin todella herkkä, eli ikäänkuin peitän herkkyyteni.
Tunteellisesti olen erittäin romanttinen, ystävällinen, sekä hyvin sosiaalinen ja mukava/kiltti (Jopa liian kiltti, sanoo vanhempani). En ole mikään teini, itseasiassa yli 30. Olen mietiskellyt, onko tuollainen vainoharhaisuus tms enää normaalia, vai olenko vaan niin epävarma itsestäni? Minulla ei mitään itsemurhayrityksiä ole ollut, tosin joskus ajatellut sitä, mutta en tee, koska itsesuojeluvaistoni ja elämänhaluni todella korkeat, tosin tuo elämänhalukin joskus saattaa yhtäkkiä tippua. Kaikenkaikkiaan pidän itseäni heikkona ihmisenä. Audiovisuaalisesti olen hyvin lahjakas, ja koen musiikin siten, että elän musiikin avulla, puran tunteeni musiikin avulla, ilot sekä surut. Eläydyn musiikkiin täysillä.
Kuten kirjoitin, olen sosiaalinen ja tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka minulla on kavereita kyllä. Tuon tekee ironiseksi se, että vaikka olen sosiaalinen, viihdyn myös erittäin hyvin yksin (yksinäinen susi) ja tykkään etenkin yöstä. Minua kiinnostaa myös kaikki outo ja mystinen.
Haluaisin seurustella, mutta en kuitenkaan halua, että minut kahlittaisiin.
Rakastan myös kovasti jutella ihmisten kanssa ihan naamatusten.
Vastaukset 47
Vanhimmat
Seurustelu = kahlituksi tuloa?
Aika outo kuva yhdessä elämisestä jonkun kanssa..
Seurustellessa on mahdollista päätyä kahlituksi muuttamalla saman katon alle. Myös pidemmät vierailut rakkaan luona/rakas vierailee luonasi voivat tuntua ahdistavalta, koska tilanteessa ei pääse toista pakoon ja näin ollen oma vapaus tulee uhatuksi. Sitä haluaa toisen läheisyyttä, mutta ei kuitenkaan pysty hyppäämään täysin mukaan ja omistautumaan suhteelle. Vaikka olen sosiaalinen olen itsestäni huomannut, että tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja tilaa ajatuksilleni. Sitä on vaikea selittää sellaiselle jolla ei itsellään tällaista oloa ole.
Tee joku nettitesti niin saat osviittaa. Itse oon pitkälti samanlainen kun sä. Ei diagnoosia mutta melkein kaikki epävakaan diagnistiset kriteerit sopii muhun paitsi aggressiivisuus sitä ei ole. Elän tunteita suuresti vaikkapa taiteen kautta. Olen todella sosiaalinen ja täysin epäsosiaalinen kun viihdyn omissa oloissani erinomaisesti. Eipä tästä ota selvää.
Olen samaa ikäluokkaa, et ei ole teiniangstia :).
"Seurustelu = kahlituksi tuloa?"
En kyllä ihan kirjaimellisesti meinannut sitä... Vaan enemmänkin pelkään joutuvani kahlituksi, enkä näinollen ole vapaa menemään
ei ap:lle: Täsmälleen sama ajatus minulla. Vaikka kuinka hienovaraisesti yritän kertoa tämän asian, niin sitten toinen ottaa ja loukkaantuu.
Vai olisiko noin et pelkäät jätetyksi tulemista? Hylkäämistä. Itellä on juuri niin ja siksi ei haluaisi kiintyä kehenkään. Mutta oon uskaltanut kuitenkin.
Pelkään kyllä sitäkin
Kumpaa pelkäät enemmän: 'kahlituksi tulemista' vai että sut 'hylätään'?
Itselläni on lähestulkoon samat 'oireet' kun sulla, kiltteys mukaanlukien ja tunteiden voimakkuus. Oon tosin luullut et kaikki kokee Tunteita :). Oon sellaisella alalla johon nää suuret tunteet sopii.
Tuohon hylätyksi tuloon olen tottunut, mutta eniten hirvittää vapauden menetys
Omasta mielestäni jotkut on vaan erakko luonteita, toiset enemmän toiset vähemmän. Miksi pitäisi siinä nähdä jotakin väärää? =) Tunne itsesi, oli joku idän viisas sanonta.
No vaikutat kovin romanttiselta persoonalta. Miksei saisi olla herkkä?
Ei kai kenenkään pidä olla jotakin mit ei ole.?
Herkät on kuulemma epävakaita :D. Sepä olikin järkytys kun yksi mielialalääke poisti kaikki tunteet ja kun ne sitten palasivat nii AH.
Mullakin on hirvee sitoutumiskammo mutta johtuu ehkä tuosta hylkäämisen pelosta?? Oon miettinyt et kandeisko tästä jutella lääkärin kanssa? Hoitoahan pers.häiriöille ei ole kun terapia ja saaveittain lääkkeitä tietysti.
Mietin et oonkohan tosiaan pers.häiriöinen vai vain todella empaattinen ja just herkkä? Ja mitäs sitten jos dg kriteerit täyttyisivätkin?
Ja sama ap:lle, että mitäs sitten jos olet herkkä ja syvästi tunteva? Eikö se ole Elämää vaikka myrskyääkin sitten isommin kuin ehkä keskiverrosti muilla?
Koemmeko myös Rakkautta isommin? Enpä tiedä. Oon myös sosiaalinen erakko.
@kaneli: Samassa veneessä :)
Huuh... Romanttinen olen, todellakin. Ja Kanelille: Onhan se tietty mukavaa olla herkkä, mutta kyllä se välillä risookin, esim. ihastun helposti ja sitten just, jos huonosti käy, niin sitten sattuu ja rankasti.
Eikös kumminkin ko. diagnoosiin kuulu kumminkin sitä agressiivisuutta? Sitä minulla ei ole, olen kiltti ja ystävällinen. Ja eikös myös sellaista ole, että suututaan/loukkaannutaan helposti mitättömistä asioista, eikä osata antaa anteeksi? Mä en pitkävihainen ole, enemmänkin sellanen sovittelija ja osaankin antaa anteeksi, koska en halua riidellä, enkä kantaa kaunaa, tosin unohda en ikinä ikäviä asioita.
Viimeksi olin suhteessa sellaisen naisen kanssa, joka suuttui helposti, raivosi pikkuasioista minulle. Kyseisissä tilanteissa minut on äärimmäisen helppo murtaa, sanomalla jotain pahaa, jolloin minut saa surulliseksi, usein jopa itkemään... Tuon takia en välillä tunne itseäni niin vahvaksi persoonaksi. Kuten myös kerroin alussa, että kätken herkkyyteni, esittämällä kovaa. Tämä herkkyysasia hämmentää minua erityisen paljon, koska minulle lapsena iskostettu mieleeni, että miehet eivät saa itkeä. Isäni on kuin vastakohta minulle: Hänellä ei tunnu olevan tunteita.
Useammat naiset arvostavat, että osaan näyttää tunteeni, mutta toiset pitävät sitä heikkoutena ja sitten taas jotkut suoraansanottuna haukkuvat, että 33-vuotias mies itkee
Itsellänikään ei ole aggressiivista luonnetta enkä ole pitkävihainen. ihan sama kuvio et lapsena ei ollut suvaittua olla äänekäs, kiukutella tai muuta. Mulla jopa normaali vihan tunne kohdistuu itseen ja jää sisälle jollain tapaa. Joka on varmaan tosi terveellistä :). Tai sillä tavoin oon aggressiivinen kyllä. Kihisen itsekseni. Eikö tää ole epävakaat yksi coping keino? No enpä tiedä tarkemmin.
Tein juuri nettitestin ja epävakaat pojot sieltä tuli. Kuin myös luovuus, älykkyys sekä tunnollisuus pojot oli korkeat. ei uskoisi : D.
Eikä mun kanssa ole vaikea tulla juttuun, oon nii kiltti. Mutta koen isosti juuri erot tms. ja vaikka taiteen. vaikea sanoa miten muut kokee.
Ootko ajatellut tutkia asiaa, että olisko sulla tällainen?
onko muilla epävakaa personalisuus häiriöisillä taipumusta vastaamatumuuten ja miltein jatkuvaan riitelyyn ja kinaamiseen kun yksin kertaista asiaa kysytään niin siihen ei vastausta tunnu tulevan sitten millään aletaan jankutamaan jotain aivan älytöntä jos kysytään koska olet tulossa niin vastaus on entiedä kysyt uudestaan kai sinätiedät oletko tämän vuorokauden aikana tulossa niin vastaus on entiedä aivan tahalista ÄRSYTÄMISTÄ että vaikka voisi saada kyseisen asian 5minutissa selvitettyä niin pitää siitähuolimatta tehdä kauhean monimutkaseksi ja vääntää ja kääntää asiaa kun asiaa ja sitten tämä jatkuva toisten syytely koskaan ei ole itsesä mitään vikaa vaan aina syy on muissa ja ei tulla varsinaisesti ilman ulkopuoisten apua TOIMEEN aina tarvitaan joku muu hoitamaan asiat mielumin kun itse ja Anetaan muille ihmisille itsestään täysin erilainen kuva kun mitä todelisuus on vieraiden ihmisten kanssa kyllä pystyy keskustelemaan ja antamaan keskustelussa vuorovaikutusta mutta seurustelu suhteesa saman lainen keskustelu aivan mahdotonta aina jostain tehdään kina tai ei ymmäretä asioita mitä selitetään ja silti pitää kinaamalla kinata vastaan asiasta kun asiasta ja sitten tämä valtava nukkumis määrä että tuntuu kokoajan vääsytävän jos amulla herää klo 6 aikaa niin klo 11 aikaa joh päivä unet ja siite eteenpäin iltaan asti kokoajan miltein sängyn pohjalla makaamista ja jatkuvaa väsymistä ja ruokailut eivät ole varsinaista ruokailua vaan suurimaksi osaksi on kahvia ja leipää on päivän ruokana aamupalana ja myös iltapalana ONKO KENELÄKÄÄN NÄITÄ SAMOJA PIIRTEITÄ ikäää 30v
@Kaneli: Ehkäpä. Millainen nettitesti kyseessä, jossa saa osviittaa, meinaan eilen löysin jonukun persoonallisuustestin, jossa 100 kysymystä yms. Voin tehdä ja laittaa tulokset. Ja mulla sama juttu, että en osaa muille henkilöille raivota, vaikka ehkä joku olisi sen ansainnutkin, se jää vaan sisään, kun kuitenkin haluan miellyttää ihmisiä ja jos sanon suoraan, pelkään, että loukkaantuvat. @liisa, mulla ei tuollaista ole itselläni, mutta törmäsin tuollaiseen naiseen ja mulla meni totaalisesti hermot
"ruokailut eivät ole varsinaista ruokailua vaan suurimaksi osaksi on kahvia ja leipää on päivän ruokana aamupalana ja myös iltapalana"
Eysenckin persoonallisuuskysely
Tulokset:
42% (8/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta
.
25% (5/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
74% (17/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
25% (6/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.
Ainakin alhainen itsetunto pitää paikkansa.
@Don´t know:
https://www.vastaamo.fi/persoonallisuustesti/
Kerro millaiset sait. Musta tästä saa osviittaa aiheeseen. Voin copypastata, et millainen rivi itelle tuli. En sitten tiedä, että mitä tapahtuisi jos tuollaisen dg:n saisin. Ei ehkä mitään. Oon silti samanlainen :). Herkkis.
@Liisa: musta tuntuu, että näen toisinaan asiat paljon yksinkertaisemmin kun joku läheinen ja alkaa hiukan ärsyttämään jos "muka" löydy kyllä tai ei vastausta. En vain ilmaise sitä mitenkään enkä ala kinaamaan koska en osaa. Vältän konflikteja joka taitaa olla epävakaa piirre?
Itse vihaan myös riitoja yms.
Tässäpä tämä: Alla on yhteenveto omasta pisteestäsi viidellä persoonallisuuden ulottuvuudella. Ulottuvuudet ovat pisteytetty niin, että minimipistemäärä on -10 ja maksimipistemäärä 10.
Ulospäinsuuntautuneisuus
Ulospäinsuuntautuneisuus-ulottuvuudella (U) pistemääräsi on 0,5.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)
Jos olet saanut korkeita pisteitä ulospäinsuuntautuneisuus-ulottuvuudella, viihdyt todennäköisesti hyvin ihmisten ympäröimänä. Olet verbaalinen ja puhelias, esteetön ja tarmokas. Uskallat tehdä aloitteen ja ryhtyä toimeen. Vuorovaikutustilanteissa osaat pitää puolesi.
Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä ulospäinsuuntautuneisuus-ulottuvuudella, on yleensä verrattuna korkeita pisteitä saaneeseen pidättyväisempi, vähemmän seikkailuhaluinen ja vähemmän puhelias. Hän saattaa myös joissain vuorovaikutustilanteissa olla ujo, arka tai estynyt.
Sovinnallisuus
Sovinnallisuus-ulottuvuudella (S) pistemääräsi on 0.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)
Jos olet saanut korkeita pisteitä sovinnallisuus-ulottuvuudella, olet todennäköisesti lämmin, sydämellinen ja ymmärtäväinen muita ihmisiä kohtaan. Olet innokas yhteistyöhön, luotat ihmisiin ja autat muita silloin kuin sinulla on siihen mahdollisuus. Olet todennäköisesti mukava ja miellyttävä sekä ystäviesi että tuntemattomia ihmisiä kohtaan.
Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä sovinnallisuus-ulottuvuudella, on verrattuna enemmän pisteitä saaneeseen viileämpi, vähemmän ystävällinen ja epäluuloisempi muita ihmisiä kohtaan. Hänellä on taipumus ilmaista ärtymyksensä suoraan, ajoittain tunteilemattomasti.
Tunnollisuus
Tunnollisuus-ulottuvuudella (T) pistemääräsi on -2.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)
Jos olet saanut korkeita pisteitä tunnollisuus-ulottuvuudella, sinuun voi luottaa, sillä pyrit aina pitämään lupauksesi ja saavuttamaan päämääräsi. Olet työssäsi todennäköisesti järjestelmällinen, systemaattinen ja perusteellinen. Muut näkevät sinut kunnollisena ja järkevänä ystävänä tai työntekijänä.
Vähemmän tunnollisuus-pisteitä saanut on epäjohdonmukaisempi ja sattumavaraisempi. Hän voi joskus olla huolimaton ja käyttäytyä välinpitämättömästi, minkä seurauksena jotkut saattavat pitää hänet epäluotettavana tai sekavana.
Emotionaalinen tasapaino
Emotionaalinen tasapainoisuus-ulottuvuudella (E) pistemääräsi on -5,5.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)
Jos olet saanut korkeita pisteitä tällä ulottuvuudella, olet yleensä rento myös stressaavissa tilanteissa, etkä helposti kiihdy tai järkyty. Todennäköisesti sinulla ei ole myöskään taipumusta kateellisuuteen.
Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä emotionaalisen tasapainon ulottuvuudella, on herkempi, tunteellisempi ja alttiimpi kokemaan liikkuvia tunteita. Hän on todennäköisesti temperamenttinen ja loukkaantuu helposti. Hän saattaa joissakin tilanteissa olla pelokas, epävarma, jännittynyt tai kateelllinen.
Älyllisyys / mielikuvitus
Emotionaalinen tasapainoisuus-ulottuvuudella (Ä) pistemääräsi on 7.
(Asteikko: -10 = min, 10 = max)
Jos olet saanut korkeita pisteitä älyllisyys-ulottuvuudella, olet todennäköisesti luova, kekseliäs ja innovatiivinen. Olet avoin uusille ajatuksille, ja pidät syvällisistä keskusteluista. Haluat ymmärtää itseäsi ja maailmasi, ja olet ehkä kiinnostunut filosofiasta tai taiteesta. Muut näkevät sinut intellektuaalisena, älykkäänä ja ehkä myös kompleksina ja omaperäisenä persoonana.
Henkilö, jolla on vähemmän pisteitä tällä ulottuvuudella, ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin korkeimpia pisteitä saanut. Hän saattaa olla vähemmän mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen kuin ääri-älyllinen henkilö ja enemmän piintynyt tavoissansa.
@Don't know: eikö tuo (Ä) ole älykkyys ja luovuus? Varmaan copypastaus virhe?
Itellä oli jotain 8 nuo muut siis plussan puolella ja (E) miinuksella jotain -8. :D eli yksi palkki pahasti pakkasella. Jep jep.
Miten tuo nyt pitäisi tulkita sitten?
Kaneli, jos haluat kanssani kirjoitella niin: viuhkuÄTwelho.com
Ihan sama, vaikka ton osoitteen nyt näkee kaikki, mulla monta osoitetta, niin ei se haittaa :)
Eli olen tuon mukaan myös tunteellinen, sekä rakastan syvällisiä keskusteluja
Aggressiivisuus voi näkyä muullakin tavalla kuin lyömällä toisia turpaan. Asiat ei oo niin yksinkertaisia. Voisko joku kertoa mistä löytyisi vertaistukea epävakaille?
Number23: En minä nyt väkivaltaan turvaudukaan, en vaan pysty. Mutta olen sitten taas välillä liian suorasanainen ja olenkin kavereitani tuolla tavalla suututtanutkin. Väkivaltaan en ole koskaan ryhtynyt, olen vaan liian arka, haluan vaan ihmisille hyvää. Välillä tunnen kyllä agressiivisia tunteita, mutta en näytä niitä muuten, kuin äyskimällä kavereille, joista sitten saatetaan loukkaantua. Agressiivisuuteni ei kuitenkaan kauaa kestä ja olen anteeksipyytelemässä.
Huumorini niin ikään erittäin sarkastista/nälvivää välillä, jota kaikki eivät vaan kestä, osaan kyllä tuossa asiassa erottaa, että kelle kannattaa ja kelle ei. Olen myös peloton, vähän tyhmänrohkeakin välillä.
Moi Don't know,
kirjoitin sulle.
Mulla on tosi samanlainen juttu tuon agression kanssa, sarkasmi on melkein ainoa ilmenemismuoto. Itellä kyllä tuntuu et ei ole terveellistä padota tai jemmata negatiivisia tunteita syvälle johonkin mutten vain osaa tuoda vihaa, kiukkua edes pientä suuttumista ulos.
Miten tällainen pers. häiriö diagnosoidaan sitten?
Kysyisin samaa???
Ja näin Kaneli ja Don't Know alkoivat seurustelemaan..
Jep. Kaksi ylikilttiä epävakaata :D?
Joo :D
Onnea! Rakastakaa toisianne!
Mua vaan haasteellista rakastaa, kun olen niin hankala välillä :D
Mä en o hankala paitsi silloin kun olen :D.
Mietityttää, että ottaisiko tämän lääkärin kanssa puheeksi kun siinä on riski et saa kyseisen dg:n. Millaisiakohan testejä ne sitten tekee siellä?
Tai sanotaan nyt näin, että osaan olla hankala ja pirullinen, jos mulle ollaan. Kuitenkin aika pitkä pinna mulla kyllä on, mutta mut saa suuttumaan, jos jankataan samaa, eikä osata puhua, kuin vaan yhdestä asiasta, mutta muuten olen lauhkea, kuin lammas :)
Itselläni on kyseinen diagnoosi, lisäksi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kumpikin diagnoosi on tehty haastattelun pohjalta. Olen käsittänyt, että on tiettyjä haastattelumalleja, joita käytetään. Hoitava lääkäri kertoi, että aika monenlaista oirehdintaa ko. diagnoosi voi pitää sisällään. Oleellista ehkäpä se, aiheuttaako oma käytös/tuntemukset haittaa itselle/muille.
Itse olen kiltti, diplomaattinen ja ilmeisesti aika pidettykin ihminen. Eipä moni varmasti arvaa millainen draama omassa päässä välillä kehittyy... Epävakaus näkyy lähinnä kotioloissa. Stressaantuneena en osaa pyytää apua vaan vetäydyn kuoreeni, unohdan kaikki positiiviset tunteet. Ratkaisuna ongelmiin ovat pakonomaiset itsemurha-ajatukset ja yksi itsemurhayritys takana.
Tosi herkkä olen, vältän konflikteja, pelkään hylätyksi tulemista (ja koen sitä tilanteissa, joissa mitään todellista hylkäämistä ei ole tapahtunut). Olen päättänyt monta parisuhdetta "varmuuden vuoksi", ettei minua jätettäisi... Kun tunteet ottavat vallan, saatan toimia todella impulsiivisesti, vaikka perusluonteeni on harkitseva.
Eihän se kivaa ole, että saa jonkun diagnoosin. Mutta jos ongelmat ovat sitä luokkaa, että tarvitsee apua (esim. psykoterapiaa), niin en näe oikein mitään muuta keinoa.
Kuin omasta elämästäni lukisin!! Miten tuo kaksisuuntaisuus näkyy sulla? Kun sekin on ilmeisesti 'vuoristorataa' mutta kai eri tavalla.
Mulla oli ollut varmasti jo pitkään syklotymia eli mielialan aaltoiluhäiriö. Eli oli aktiivisempia kausia ja sit masennuskausia. Sairastuin opullisesti kuormittavan elämäntialanteen vuoksi, varmasti alkoholilla pahensin oloani myös, kun muita lääkkeitä ei ollut tiedosssa. N. 3 vuotta sitten mulla alkoi mennä lujaa eli tuli seksuaalista yliaktiivisuutta, tuhlailua, uni- ja syömisvaikeuksia. Tein kaikkea vähän tyhmää silloin, jätin mieheni (hyvä päätös, tapani vaan kurja), oli paljon seksisuhteita, juopottelin, velkaannuin jne jne. Olen kuitenkin pääosin pystynyt olemaan työelämässä enkä ole pistänyt koko elämääni ihan sekaisin, lähinnä itseäni henkisesti vahingoittanut vain. Aika pitkiä hypomanisia kausia mulla on ollut, useita kuukausia. Hypomania on tietty kivaa aluksi, mutta siinä uupuu, kun nukkuu koko ajan liian vähän. Lopussa ovat ehkä enemmän sekamuotoiasia eli olen hyvin ahdistunut mutta toimelias, mielialat heittelevät voimakkaasti, olen ajoittain psykoottinen ja itsetuhoinen. Sitten masennus vie voiton... Masennuskausia olen yleensä ollut sairaslomalla, koska nuo sekamuotoiset jaksot ovat niin uuvuttavia. Kerran olen ollut myös osastohoidossa. Sekamuotoisena tulevat nuo epävakaan persoonallisuuhäiriön piirteet esiin paremmin. Lääkitys on auttanut paljon, mutta saan kyllä vahtia itseäni, ettei alkaisi mennä liian lujaa.
Jotkut pitää epävakaata persoonallisuushäiriötä vaan yhtenä 2-suuntaisen muotona, aika vaikea sitä on sanoa mikä omassa käytöksessä on epävakaata persoonallisuushäiriötä ja mikä kaksisuuntaista. Itse olen mieltänyt, että tuo epävakaus on peruja mun lapsuudenoloista, opin silloin vähän omituisia selviytymiskeinoja. 2-suuntanen johtuu enemmän siitä, että mun aivot toimii vähän eri tavalla ku jonkun tasaisemman ihmisen aivot.
Pakko kai tästä johonkin psykologin puheille mennä, muuten en saa mielenrauhaa, kun kokoajan mietin, mikakohan minulla on. Tunnen itseni jotenkin oudoksi, kun olen niin herkka...
Sori, mulla joku vika nappiksessa, ei toimi aakkoset
No tuskinpa siitä mitään haittaa on, jos käy keskustelemassa :) Herkkyys voi tosiaankin olla aika rankkaa... Toisaalta elämä on rikasta, kun kokee koko tunneskaalan. Onneksi ne voimakkaat, ikävät tuntemukset kestää kuitenkin vaan aikansa. Kai se ois tärkeätä, ettei lähtis niiden tunteiden vietäväksi, ne jotenkin eskaloituu ainakin minulla tosi helposti. Varsinkin ahdistus.
Toisaalta olen sitä mieltä, etten halua lääkäriltä mitään diagnoosia, sillä antaa kaikkien kukkien kukkia, maailmaan mahtuu herkkiksiä :) Herkkyys minua välillä riepoo, mutta sitten taas... Elän elämäni tunteella, niin osaan ottaa kaiken irti, esim. musiikista, mainitaan myös kevät, koen kevään erittäin ihanana, sitä tunnetta vaikea kuvailla, silloin olen erittäin energinen.
Voikos tällain sanoa, että ammennan energiaani musiikista ja ympäristöstä? Hyvin pitkälti ne muovaavat olotilojani. Olen huomannut, että jokin musiikki toimii minulle sillain, että minusta tulee ns. tunteeton ja ajattelen agressiivisesti, en kuitenkaan onneksi pura sitä agressiivisuuttani kehenkään, se pysyy vaan pään sisällä :) Hyvää viikonalkua teille!
np: Juhamatti - Hymy
Noh, se diagnoosi on vaan nimitys tietynlaiselle käytökselle... Ei se tee sairaamaksi tai terveemmäksi eikä se tee elämää yhtään helpommaksi tai vaikeammaksi.
En mä ole kokenut missään, etten saisi olla oma itseni vaikka olisikin diagnooseja... Hyvä psykiatri/psykologi/psykoterapeutti/vastaava antaa apua siihen, että potilas löytäis vahvuuden itsestään, jotta haitalliset toimintatavat, ajatusmallit jne ei hallitse liikaa elämää.
Joskus on ehkä helpompi työstää omia ongelmia, jos niille on joku nimi. Voi niitä työstää miitenkin.
Diagnoosi tietysti tarvitaan esimerkiksi kelan tukea psykoterapiaan, jos haluaa enemmän lähteä työstämään asioita.
Muhun vaikuttaa myös vahvasti vuodenajat ha ympäristö ylipäätään, musiikki, muiden ihmisten mielialat.
Oon terapiassa, että siinä mielessä dg:lle ei ole tarvetta. Luin lisää aiheesta niin tosi monet kriteerit kyllä osuvat ikävä kyllä. Todella outoa ettei aiemmin ole tullut tällainen edes mieleen.
Miten sulla Saura81, vaihteleeko tuntemukset kohdistuen joihinkin ihmisiin? Saatat olla tosi ihastunut tai vihastunut suht lyhyellä aikavälillä. Vaikka samana päivänä? Tai suorastaan palvova ja välinpitämätön/vihainen? Kysyn kun itsellä saattaa vaihdella meko suurestikin ja silloin tukeudun siihen, että tunnen kyseisen ihmisen ja ei ole syytä kokea näin. Vaikea selittää :). En juuri koskaan ilmaise negatiivista emootiota mutta se tuntuu tulevan korvista joskus.
Oletko Don´t Know mennyt psykologille jo/ajattelitko mennä?
@Kaneli: Pitäisi varmaan mennä. Tosin, olen ruvennut miettimään, mitä sitten, vaikka olisin rajatilapersoonallisuus, näillä korteilla mennään :)) Tuttuni sanoi että minulla on paljon rajatilapersoonallisuuteen viittaavia jutskia
Nostetaas vielä tätä ketjua. Löysin hyvän sivun asiaan liittyen https://tietoiseen.fi/foorumi/index.php?topic=2215.0
Tosiaan, en ole mitään psykologisia testejä tehnyt, mutta jopa kaverini, jolla kanssa epävakaus, sanoo että minulla on epävakautta.
Nyt on taas hyvin vahvana ajatus, etten tiedä, mitä haluan. Minun pitäisi hakemaan opiskelemaan, mutta en tiedä, mitä haluan elämältäni. En tiedä myöskään, mitä haluan ihmissuhteiltani, koska pelkään tuhoavani ja mokaavani kaiken... Tykkään ja olen tottunut olemaan yksin, mutta kumminkin kaipaan vierelleni naista. Sellanen, joka minua ymmärtäisi, olisi mulle hyvä, joku toinen epävakaa. Nyt olen alkanut tosta noin itkeskelemään, kun tunnen itseni niin monimutkaiseksi, tunteeni ovat niin vahvoja... Pelkään tosissani hajoavani.