johon voin vastata vain yhdellä tavalla. silloin en sitä vielä käsittänyt. olin kai liian sokea elämälle vielä silloin. en ole muuttunut, sillä olen yhä sokea kaikelle muulle, paitsi sille tyhjyydelle, jolle rauhaton sieluni herkeämättä hakee täyttymystä. en ole voinut antaa vähempää siitä, kuin kaiken mitä minulla on. silloin en tiennyt, mitä minulla oli sniisk...en osannut varautua mihinkään sellaiseen... annoit minulle merkityksen ja minä vetäydyin syvällä maan uumeniin. kesti kauan ryömiä takaisin pinnalle. minä kärsin, ruoskin ja rankaisin itseäni. vihasin ja kuritin. lopulta valon välähdykset alkoivat pilkottaa, pimeimmänkin luolan perukoille ja sai minut uskomaan ja toivomaan... uskaltauduin varovaisesti pyytämään luojalta uutta mahdollisuutta. nyt olen tässä ja voin vain sanoa tänne, että olet kaikkeni mun! aina ollut ja aina tulet olemaan, vaikka et sitä tietäisi. toivon vain sitä, että saan vielä nähdä sinut, tulla luoksesi ja kertoa, että rakastan sinua. muuten olen vain dust it he wind...
silloin kohdatessamme
teit jotain
311170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Oletko nainen vai mies?
olla.
Sitten voisi olla vaikka minulle.
hyvältä vastaukselta se.
:)
mee noin halpaan !
samat tunteet mulla ja mä tein samalla tavalla, mut rankasin itteeni tosi paljon kun sain tietää mitä sulle oli käyny, ja kaikki mun syytä ois pitäny kertoo tunteistaan. Mut me tavataan vielä ja haluisin halata sua silloin.
Dear, kiitos!
Tule ja halaa minut terveeksi!
Olen toipumassa, yhteydenottosi parantaisi, auttaisi jaksamaan eteenpäin.
Tää on ollut kuin synnyttämistä, kuvittelsisin, pian on laskettu aika.
Elämä jatkuu sillai, kun me siitä sovimme rauhassa ja anteeksiantaen.
Silloin olisi kevyempää jatkaa eteenpäin, kun ois tehty tietoisesti sovinto.
Rakastan minäkin, häntä.
http://youtu.be/11mYdYrZfSI
Luin kirjeitäsi, joita kirjoitit minulle. Tuntui vielä pahemmalta. Anteeksipyyntö ei riitä. Olin todella kylmä ja julma sinua kohtaan, vaikka rakastin.
Nimimerkille Usko Pois;
Toivon että olisit naishenkilö Helsingistä! Olen itsekin ikäisesi nainen.
Vaikea olisi uskoa, että olet Hän koska itse koen, että olen anteeksipyynnön
velkaa Sinulle. Tuntuu ettei mikään voi korvata sitä mitä rehellisesti ja avoimesti kerroin ihastumisestani Sinuun. Ymmärrän, että pelästyit... Kirjoitin Sinulle elämästäni ja ajatuksistani luottamuksellisesti. Lopun tiedät, jos olet juuri Hän, joka lupasi ehkä lähteä kanssani lounaalle syksyllä(joka on jo menneisyydessä).
Mikäli tunnistat minut Persoonaksi, jota etsit ja nautit yhä samppanjasta ja musiikista ja terveellisistä elämäntavoista niin haluan sopia asiat! Saanko minä anteeksi Sinulta? Tyhmyyteni ja tahdittomuuteni? Olisit säästynyt, olisin säästynyt... ellen olisi Sinulle lapsenomaisesti kertonut...Olisiko mahdollista lyödä sovinnoksi kättä ihan konkreettisesti? En urohkene ottaa yhteyttä, jos saat jonkin trauman asiasta, joten ole hyvä ja kerro oletko Hän?
Mitä teemme nyt, jotta silmämme kirkastuisivat?
Yours! Työn iloa:)
Kylmyyesi ja suorasukaisuutesi kasvatti, tosin kovien tuskien kautta, kypsempään aikuisuuteen.
Menneisyytemme on osa tätä päivää. Mietin Sinua ja toimintatapaasi vielä usein niin etten osaa nukkua. Se on kieltämättä hiertänyt... Saisimme molemmat rauhan mikäli olisimme tässä "se oikea pari", joka järkytti toinen toistaan. Elämässä olisi helpotus, kun saisimme puhevälit kuntoon.
....Niin KYLLÄ OLIT =(
Miten voit kutsua sitä rakkaudeksi..., ei rakkauden teot ole sellaisia...
tunteet, kunpa tulisi mahdollisuus että kertoisit ne sille kohteellesi..vaikka toivon hiljaa mielessäni että tuo olisi minulle..
En voi kertoa . Liian monimutkaista.
anteeksi, vastaukseni meni aloittajalle, omassa tilanteessa ei ole ollut mitään kirjeitä.
Aloittajan teksti pysähdytti. Olen huomannut, että vaikka olisi miten älykäs, tunneasioissa, siitä ei ole apua. Yleensä vielä enemmän kompuroi, kun on tottunut ratkaisemaan asioita "järkevästi". (ainakin minä teen niin) Erehtyminen ei ole vaarallista - kukaan ei ole erehtymätön. Aina on toivoa.
Rakastunut ihminen uskoo, että hyvä voittaa aina, kun on kärsivällinen. Rakastunut antaa anteeksi, koska hänkään ei ole täydellinen. Kun on valmis kohtaamaan rakkaansa, ovi avautuu.
Hienosti kirjoitat.
Rakkautta on niin monenlaista. Aina se ei vaan kohtaa. Vaikka kuinka itse olisi rakastunut, niin toisen ajatuksia ei voi muuttaa.
Vaikka miten rukoilisi tai toivoisi, niin toisella voi olla jo rakas.
niin kauhealta, kuin se kuulostaakin, niin se voi olla totuus... silti en valehtele siitä, että kenenkään muun kanssa, se ei olisi sitä. voin minäkin elää melkein onnellisena elämäni jonkun muun kanssa, mutta koskaan se tyhjiö ei täyttyisi kokonaan.
kirjeen olen kirjoittanut...juu, vastauskin kirpaisi.
Sellaista se on -mut onneksi sain kuitenkin ystävän. Tärkeä ystävä. Mielummin se, kun ei mitään. Jos ajattelisi muuten kuin ystävänä -haluaisin ehkä tietää, tai sitten en. En tiedä miten vaikuttaisi omiin tunteisiin...ja ehkä pelkäisin seurauksia.
Tällaisia asioita itsekin olen joutunut erään tapahtuneen osalta miettimään, mitä oikeastaan tapahtui silloin, siinä ajassa kerkesi tapahtua paljon vaikkei juurikaan mitään, mutta kuitenkin jotain sellaista joka saa jokaisen solun elämään vain siinä hetkessä... olin hänen kanssaan täysin yhtä. Kuitenkin kaiken sen selittämättömän jälkeen olit kuin asia ei olisi sinua erityisemmin koskettanut, silloin kun hyvästelin teidät, muutuit samanlaiseksi kuin joskus aikoinaan olit ollut, sain sentään puolikkaan halin lähtiessäni.
Ymmärrän toisaalta miksi asiat meni kuin meni, meillä olisi ollut tilaisuus koskea toisiimme koko sen ajan mitä yhdessä oltiin, paitsi sen aikana kun oli seuraa, niin ei käynyt, juteltiinkin eri sohvilla elämästä ja siitä kyllä samaan sänkyyn mnetiin nukkumaan, yllätyit kun pyysin päästä kainaloosi, et kieltäytynyt siitä....se oli muuten merkityksellinen hetki minulle..aamulla kaikki oli taas normaalia, annoin sinun nukkua ja aikaakaan ei ollut, asioista ei puhuttu lainkaan ja se oli kuin yhteinen sanaton sopimus ettei kumpikaan puhu.
Kaikki vaan päättyi niin oudosti ja viileästi vaikka tapahtuneet asiat oli kaikkea muuta kuin viileitä, ne roihusivat sillä suurimmalla liekillä, siihen vielä mielen sisältö. Sen kuitenkin tallensin tieten muistiin miltä tuntui nukkua aivan lähelläsi, kuten katseesi liekin, katseesi eri tilanteissa, ja sen miltä kaikki tuntuu kun viimein sain tulla aiva lähelesi...tarkoitusella, olin sitä kauan odottanut, teinistä asti ja viiemein se toteutui äärettömän suurella tunne latuksella puolin ja toisin, kiitos siitä hänelle.
Tiesin sen heti kun tavattiin että me kaksi samassa paikassa, mitä se tulee tarkoittamaan väistämättä, "mistä" lie jäänyt sellainen kipinä ja kaipuu, sellainen tietoisuus.
MIssä jossain tämä tapahtui?
On kauan aikaa, tapahtui jossain pienessä tutussa kylässä, syyskuun alussa tulee jo 3 vuotta aikaa.
4vuotta -ja ei osu nukkumiset. Harmi
Todella hieno teksti
en pystynyt lukemaan tekstiäs loppuun asti, ihme lässytystä. lopeta lässytys ja palaa maan pinnalle niin saatat vielä jotain hyvää saavuttaakin tässä elämäs
Joku vissiin on päässyt teini-iän idolinsa kanssa sänkyyn ;)
Toivottavasti kyseessä ei ole mikään vanhempi herrasmies sentään...
Joskus jossain? Onko tämäkin ap:n kirjoittamaa tekstiä?
"ap"lta
ko lukee noit tei tekstejä ei tiijä onx se linnulta vai kalalta.....huh hu...
mille vitun planeetalle mie oon puonnu...