Ystäväni poika (40v) soitti iltakuudelta ja kysyi leikkaanko hänen hiuksensa. Sen kymmenen vuoden ajan, jonka olen hänet ja äitinsä tuntenut, hänellä on ollut pitkät hiukset ponnarilla. Tietenkin suostuin, koska jo pari vuotta sitten ehdotin, että kyllä tuon kuontalon saisin parempaankin kuosiin.
Hän kysyi että haittaako kun hän on vähän kännissä. Sanoin ettei haittaa, en minäkään selvinpäin hiuksia leikkaa:) Joo, siinä se istui sitten kylppärissä tuolilla ja minä tein pojasta miehen näköisen. Puolen tunnin homma se vaan taisi olla. Vai olisiko ollut kolme varttia viimeistelyineen ja muotovaahtoineen. Otin ihan kuvankin työstäni ja toden totta nuoresta hipistä sukeutui mies. Vähän Clint Eastwoodin näköinen.
Olin vielä niin kiltti, että laitoin letille sen pitkän hännän, jonka ensin saksilla niskasta rouhasin poikki (siinä kohdassa hän parkaisi APUUVA!) mutta minä sanoin että se on nyt myöhäistä parkua. Ja siihen lettiin sitten vielä laitoin kaksi punaista rusettia. Lopuksi sitten istuimme keittiössä ja hänen äitinsäkin tuli ihastelemaan poikansa uutta lookia. Rahaa en saanut, koska hänen minulta saamassaan lompakossa ei ollut kilkun kilkkua. Omat kaljat hän sentään toi mukanaan.
Mitäs mukavaa teidän muiden lauantaiehtooseen kuului?
Hän kysyi että haittaako kun hän on vähän kännissä. Sanoin ettei haittaa, en minäkään selvinpäin hiuksia leikkaa:) Joo, siinä se istui sitten kylppärissä tuolilla ja minä tein pojasta miehen näköisen. Puolen tunnin homma se vaan taisi olla. Vai olisiko ollut kolme varttia viimeistelyineen ja muotovaahtoineen. Otin ihan kuvankin työstäni ja toden totta nuoresta hipistä sukeutui mies. Vähän Clint Eastwoodin näköinen.
Olin vielä niin kiltti, että laitoin letille sen pitkän hännän, jonka ensin saksilla niskasta rouhasin poikki (siinä kohdassa hän parkaisi APUUVA!) mutta minä sanoin että se on nyt myöhäistä parkua. Ja siihen lettiin sitten vielä laitoin kaksi punaista rusettia. Lopuksi sitten istuimme keittiössä ja hänen äitinsäkin tuli ihastelemaan poikansa uutta lookia. Rahaa en saanut, koska hänen minulta saamassaan lompakossa ei ollut kilkun kilkkua. Omat kaljat hän sentään toi mukanaan.
Mitäs mukavaa teidän muiden lauantaiehtooseen kuului?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Minäkin leikkaan miehieni hiukset. Viime perjantaina olin parturina.
Sunnuntai ehtooseeni kuuluu kävelylenkki luonnossa ja jotain jauheliharuokaa ajattelin tarjota miehilleni päivälliseksi.
Hiusten leikkuuta mullakin. Katsoin peiliin, ja Sanna-Raipehan sieltä tiiraili hiustensa takaa. Louskasin hätäsesti pari senttiä pois, että pääsin katsomaan Putousta esteettömästi. Täytyykin katsoa peiliin. ---Onnistui yllättävän hyvin. Parista kohtaa pitää vielä muistaa tasata.
Minä ajattelin vetää Hankkijan lippikseni syvälle silmien päälle, jos vielä uutta Putousta joskus pukkaa.
Eiks toi p.a. tarkoita persaukista?
Ite leikkaan tukkani ja sen se on näkönenkin, mut ei se mitään haittaa ku nenä kuiteskin on melkein keskellä naamaa.
Minulla mies tasaili haituviani viimeksi. Silti vielä tallessa kumpikin korva. Käsityöt ovat käytännöllisiä säästökohteita.
Mulla joskus lipsahtaa, kerran osui sakset miehen korvaan, verta ei vuotanut mitään mahdottomia määriä mut huuto oli melkoinen.
Mä en tee käsitöitä.
Minäkin leikkaan omat ja mieheni hiukset, no mies viimeistelee niskapuolen kun ei ole silmiä takaraivossa. Kaksi krtaa miehen korvasta pikkuisen nirhaissut, verta yksi tippa, kauhea huuto, ihankuin olisin pään leikannut irti.
Olen kyllä suositellut et menisi parturiille mutta sanoo aina että hänen päällä voi harjotella. Olen nyt harjoitellu 20 vuotta, koskahan ole valmis.
En minäkään kudo, mutta tarkoitinpa tarkoitin, onhan hiustenleikkuukin käsityötä, ja säästäähän sen itse tekemällä parturirahan.
Muinoin, ennen ajanlaskun alkua, aloin leikata isäni tuuheita hiuksia vanhanajan käsikäyttöisellä leikkurilla.
Kone pernajainen tarrautui hiuksistoon. Kuului useampi saa ja pee ennen kuin sen sain irroitettua irvistelevän isäni päästä.
Eipä tarvinnut toista kertaa parturoida
On on käsityötä hyvinnii tukanleikkuu, minä jo luulin jo sä ompeluksiin menit ;) Olen leikannut perreen miesten hivukset lähes kolemkymmentä vuotta, aikamoinen säästö jos joka kerta olisvat parturissa käyneet.
Onx siulla montakin miestä?? Mullon vain tuo yksi, ja senkin pää on vain puolillaan hivusta. :))
Mutten leikkaa, en leikkaa, saa käydä vieraan naisen käsissä.
Pääsee puolipäisten taksalla.
En minä kurppaa enkä raataroi. Enkä kuro, virkkaan kyllä, joskus.
Mullon kaksi miestä, toinen on ite tekemäni, käy täällä tukkaansa leikkuuttamassa, tullu isäänsä noin nuuka, että äiteellä teettää työt.
Miehellä ei oo tukkaa kuin nimeksi, se on äkkiä leikattu, aina sanon hinnan kun valmista tuli. Ikänä ei oo vielä maksanu. ;))
Olisit piirrellyt johonkin ruutuvihkon nurkkaan. Jos tulisi kova kapina, voisi pätkäistä summan nenunsa eteen.
Tuolla kuorsaajalla on vähäalaisesti tukkaa, mutta sitä tiheämpää.
Kyllä minä sen niskan siistin, on se niin monta konetta L-kaupasta kotiin kantanut. Kerran osti jopa käytetyt keritsimet, kun halvalla sai.
Myi sitten hyvällä hinnalla onneksi etiäpäin.
Olisi se ollut kamalaa, jos olisi vielä katraan tuonut tuohon pihalle määkymään.
Huh-huh!
Nuuka on minunkin ukkoni, pienessä, isossa varsin tuhlaavainen.
Puhutaanko nyt "syrjäytyneestä" henkilöstä, jolla on rahaa viinaan, mutta ei mihinkään muuhun.
Ei hän ole syrjäytynyt, vaikka vähissä varoissa onkin. On ollut sekä rekkakuskina, että rakennuksilla töissä, mutta useiden epäonnistuneiden olkapääleikkausten jälkeen ei enää töihin kykene.
Jos olisin hiustenleikkuusta rahaa halunnut, niin olisin pyytänyt. Minulle on kuitenkin luontaista, että kaveria autetaan silloin tällöin. Olen itsekin apua saanut, kun olen tarvinnut.
Ja kuten ehkä aloituksestani huomasit, niin itse tarjouduin leikkaamaan hänen hiuksensa pari vuotta sitten, koska mielestäni hänelle sopii lyhyet hiukset ja taitoa on hyvä pitää yllä, vaikka ilmaiseksikin. Kaikkea ei mitata rahassa.
Leikkasin aviomieheni ja isäni hiukset. Nyt ei ole tietystä syystä aikoihin tarvinnut. Miesystävällä oli vakiparturi, työ päättyi halaukseen. Olin kerran itsekin mukana. Tämä viikonloppu on kulunut kahden veroilmoituksen teossa. Olen pitänyt edellisvuotisia mallina, mutta jostain syystä en löytänyt. Kun olin tehnyt ilmoituksen, siinähän kansio oli, missä pitikin. Ehdin jo tonkia yhtä sun toisa paikkaa. Luulin, että tänään pitää kiirehtiä hiihtämään varhain aamulla, ettei ilma liikaa lämpene. Mutta olikin 15 astetta pakkasta. Nyt on sumua ja puut ja pensaat valkeassa kuurassa.
Vieläkö sinä teet veroilmoituksia?
Kahden kuolinpesän osakkaana teen, kun omistani irti pääsin. Toisen juuri kopioin ja panin kirjekuoreen. Nuo arvonlisäverojutut oli ensin outoja mulle, nyt nekin ymmärrän.Oikeastaan tekee hyvää aivosoluille. Vielä on ensi kuussa sisareni edunvalvonnan tilitykset. On niin vähän toimintoja, että teen vanhalla tyylillä eli kynällä ja taskulaskimella.
Pitäähän myös metsänomistajien tehdä veroilmoitus, jos ei omaa erillistä ilmoitustaan täytä, niin ainakin lisätietona varsinaiseen veroilmoitukseen.
Ainakin meidän pitää.
Niin pitää minunkin tehdä.
Minäkin tein jo, kahden eri metsäomaisuuden ilmoitukset, molemmista sekä metsätalouden veroilmoitus että ns. alv-ilmoitus. Jostain syystä niiden teko inhottaa joka vuosi. Nyt olen ollut "ahkera" kun 2 kuorta ja 4 täytettyä lomaketta on jo postissa. Niiden kun pitää olla perillä 28.2. nykyisin, ennen riitti kun ne pisti helmikuun viimeisenä päivänä postiin.
Vielä keväämmällä kun henkilökohtainen veroehdotus tulee, pitää siihen ynnäillä yhtä sun toista, ja pitää muistaa veroprosenttejakin muutella tälle vuodelle.
Olisipa helppoa jos olisi vain veroehdotus, eikä mitään muutoksia tai lisäyksiä enää tarvitsisi tehdä. Onni yksillä...
Ai niin otsikko, hyvä työ? Kaitpa se eilen oli tuo yhteisomaisuuden veroilmoitus, taas kerran. Tänääkin oli jo jotain mutta paras olla huutelematta ;-)
En leikkele hiuksia sehän on ammattiparturin hommia.
Täällä on nollakeli, taitaa mennä lämpöasteiden puolelle.
Mahtaakohan nanogripit lipsua vastamäessä?
Työn oppii tekemällä. En ole koskaan kuullut, että villasukkien kutomiseen tarvittaisiin diplomia. Äitini, appeni ja naapurin rouva ovat kutoneet todella hyviä sukkia ihan ilman että olisi siihen mitään ammattikoulutusta saaneet. Minä itsekin niitä olen vuosikausia kutonut.
Olen yo-laitoshuoltaja evp, mutta monenlaisia kädentaitoja minulla on. Olenpa myös kirjoittanut laulusanoituksia ja jopa novelleja on julkaistu. Ihan ilman ammattitutkintoa.
Ai niin, ei minulla ajokorttitutkintoakaan ole, mutta kyllä sitä vaan nuorena aika usein kuskina olin, kun kaverit tarvitsivat kyytiä kapakkiin.
Neulominen onkin hauskaa puuhaa eikä siihen erikoista oppia tarvitsekaan. Neulon muutakin kuin sukkia.
Kirjoittaminenkin luistaa ainakin omiksi tarpeiksi, joskus toistenkin tarpeisiin.
Ajokorttikin on.
Hyvin piti sukset enkä kaatunut kertaakaan, eikä nitrojakaan tarvinnut. ;-)
Mitäs menneitä muistelemaan... Mutta, äsken kun olin tulossa kotiin päin kolmen tunnin kävelylenkiltäni, muuan vanharouva tarvitsi apuani. Oli lähtenyt naapurin palvelutalosta kevään houkuttelemana pyörätuolillaan itsekseen kauppalenkille ja oli sitten tuossa tullut matkan varrella pihasta joku auto melkein päälle.
Juu, eivät ne autot juuri eteensä katsele vaikka lumikinokset peittävät näkyvyyden. Mie sitten työntelin rouvan ehtiessäni takaisin kotiinsa, ja siinä sitten puheltiin että jos seuraava lenkki itsekseen vasta sitten kun jalkakäytävät ja nuo tienvarsia reunustavat lumivallit ovat ensin kunnolla sulaneet tämänhetkisestä...