Nainen ei voi kokea olevansa samalla tavalla yksinäinen kuin mies, koska Suomen seksuaalisesti vapautuvassa hyvinvointiyhteiskunnassa naiselle on aina seuraa tarjolla, miehelle ei. Biologia ihmisen vietit sanelee, ja ihminen itse päättää niitä noudattaa. Naiset ovat aina olleet niitä, joiden seurasta on vaikkapa maksettu. Kokemattomuutta ja siveellisyyttä arvostetaan naisissa, nainen ei voi kokea olevansa arvoton ja yksinäinen, samalla tavalla kuin mies. On surullista sellainen epätasa-arvoisuus, ettei vastakkainen sukupuoli osaa arvostaa toisen ihmisen seuraa. Nainen voi toki sanoa olevansa yksinäinen, mutta ei hän ole joutunut käytännössä kohtaamaan sellaista vaihtoehtoa, että hänen ponnisteluistaan huolimatta, ei löytyisi sellaista vastakkaisen sukupuolen edustajaa, joka hänen seuraansa halajaa ja olisi kiinnostunut. Nainen tuskin kohtaa sellista kohtelua, että kun hän on ollut nuoren ikänsä seksuaalisesti kokematon, tämä seikka tekisi hänestä arvottoman. Ensimmäisen kohtaamisen yksinäisyyden kanssa nainen löytää elämästään tultuaan yksinhuoltajaksi, kun hänen menneisyydestään löytyy jo seksuaalista vuorovaikutusta, seurustelua, synnytys, elämän ihme ja lapsen syntymä. Kun hänellä on jo elämässään pieni ja avuton nyytti, jota rakastaa, josta huolehtia, johon olla kiintynyt - ja tarvitsee häntä. Tällöin naisen on vaikeampi löytää seuraa vastakkaisesta sukupuolesta, syystä tai toisesta, ja yksinäisyys näyttäytyy. Vanhuuden myötä vuosien kuluttaessa, yksinäisen naisen tilanne lähestyy yksinäisten miesten tilannetta, ei enää ole kiinnostuneita elämän ehtoo puolella. Ei ole enää toivoa rakkaudesta, ei ole enää tulevaisuutta.
Mikä arvo ihmisen?
Toisen sinun kaltaisen.
Kullan käden kädessä,
Lämmön sylin sylissä?
Armahat suudelmin,
Huumassa hukkuvat,
Rakkahin unelmin,
Kyynelin nukkuvat
Mikä arvo ihmisen?
Toisen sinun kaltaisen.
Kullan käden kädessä,
Lämmön sylin sylissä?
Armahat suudelmin,
Huumassa hukkuvat,
Rakkahin unelmin,
Kyynelin nukkuvat
Vastaukset 37
Vanhimmat
Päläpäläpälä. Jos tuo olisi totta niin luuletko, että olisin eilenkään palannut baarista yksin kotiin? Luuletko, että se on todellakin onni ja autuus, että kapakasta saattaisi saada jonkun mukaansa ja seksiä (todennäköisesti huonoa) hänen kanssaan?
Sitä mä en tiedä osaatko sä seuraasi valita, mutta ei sulla ainakaan sitä ongelmaa ole, ettei tuota seuraa olisi lainkaan.
Naiset ovat yksinäisiä koska heille ei kelpaa kukaan.
Miehet ovat yksinäisiä koska he eivät kelpaa kenellekkään.
Jalkojeni välissä taitaa sitten olla näkymätön pippeli, jos argumenttiasi on uskominen.
Suoraan sanoen: olen nainen, enkä kelpaa kenellekään. En ole nirso, saati sitten feministi. Kadulla tulee vastaan muutama mielenkiintoisen oloinen ihminen päivittäin, mutta kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, enkä siksi uskalla mennä tuosta vain juttelemaan. Olen kuullut, että ilman tätä pelkoakin se on joillekin ihmisille hankalaa.
Tai saatan minä varmaan jollekin juoppohakkaajalle kelvatakin kaitsijaksi, mutta olen mielummin sitten vaikka loppuelämäni ajan yksin.
korjaus:
* muutamia mielenkiintoisen oloisia ihmisiä päivittäin
Ja mitä tarkoitan "en kelpaa kenellekään", niin juuri sitä, ettei minulla ole edes yhtäkään kaveria elämässäni. Mutta kaipa tämä tästä, 22 vuotta ollaan "vasta" eletty, ehkeivät seuraavat 22 vuotta ole niin yksinäisiä, kun kerta apua fobiaani saan...
Kyllä nainen voi olla yhtälailla yksinäinen kuin mieskin. Itse en ole vailla puolisoa, vaan kavereita. Parisuhteet kun ei muutenkaan kestä ikuisuuksia ja parisuhteen lisäksi tarvitsee jokainen myös kavereita. Mutta niitä oikeita ystäviä on todella hankala saada! Ja kyllä olen nainen ja olen yksinäinen.
Ihan sama täällä. Miehellä on kaverinsa, harrastuksensa, ynnä muut joka viikonloppuiset kissanristiäisensä, mutta itellä ei ole mitään. Alkoholia emme kumpikaan käytä, emmekä käy yhdessä missään. Suurimman osan ajasta olen yksin kotona. Kaikki entiset kaverini ovat parisuhteessa, ja heillä on lapsia, eikä aika ole vuosikymmeneen riittänyt muuhun. Ketuttaa suuresti kun joku itkee et pelkästään kumppania vailla olevat potevat yksinäisyyttä, tai miten "helppoa" naisen on löytää seuraa. Joopajoo...
Ehkä jollakulla olo helpottuu syyllistämällä muita, siirtämällä oman pahan olon katkeroitumiseen muille. Mitä loppujenlopuks hyödyttää alottajaa itseään tollanen ihmisten lokeroiminen, ja ahdistuksen purku jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan? On se kai toikin yks kriisin vaihe, siirtymisessä lopulta siihen tilanteensa hyväksyntään.
mitä vittua sulla on mies ja silti ruikutat yksinäisyyttä.. etkö tajua että on olemassa semmosia joilla ei oo ketään! niillä on oikeus ruikuttaa ei sulla.. mee ruikuttamaa miehelees
Eikö jo toi et joku maksaa naiselle seurasta, kerro siitä miten heikosti naissukupuolella menee? Ajatteletko ollenkaan miten halventavaa tollanen voi naisille olla? Varsinkin sille joka on niin heikossa asemassa että myy itseään. Vai onko sulla niin pieni maailmankatsomus, ettet osaa asettua ton ihmispolon kohtaloon? Mies on se, joka näitä palveluja ostaa, välittämättä pätkän vertaa muusta ku omasta itestään, omien paineidensa purkamisesta.
Toi on vaan kuvitelmaa jostain, mistä ei ole itellä tietoa. Luulet et parisuhde on helpoin tapa elää elämää, luulet sen olevan jotain upeeta, koska sulla ei sitä ole. Ihmisluonnon suurimpia vitsauksia on se, ettei ihminen osaa olla koskaan onnellinen siitä mitä jo on, vaan se tahtoo aina jotain mitä ei ole. Siitä syystä hyvin harva ihminen on onnellinen.
Ei ketään ihmistä tee joku toinen onnelliseksi, sen tunteen täytyy löytyä ihmisestä itestään. Harva sitä löytää, oli parisuhteessa tai ei, oli rikas tai ei. Katkeroituminen on reitti epätoivoon, josta on pitkä matka ylös.
Tai sitten on mahdollista toimia kuten minä; löytää onnellisuus yksinäisyydessä ja köyhyydessä. Lakata etsimästä sitä mitä ei ole. Lopettaa muiden syyllistäminen.
"Ajatteletko ollenkaan miten halventavaa tollanen voi naisille olla?"
Halventavaa, vai luontaista käyttäytymistä?
Tiedätkö kuinka halventavaa on se, että nainen suostuu olemaan kanssasi ainoastaan maksusta. Jos miehet saisivat seksiä ilmaiseksi niin tuskin niille prostitoiduille olisi hirveästi käyttöä.
Lapseton Sinkku Nainen, asiassa on kaksi puolta, minusta ne ovat itsestään selvyyksiä mutta kun kerran otit esille niin: 1. Jos sun seurasta ollaan valmiita maksamaan, verrattuan siihen ettei olla, niin asia tuskin on kuten kuvailit. 2. Jos sulla menee huonosti ja sen takia turvaudut itsesmyymiseen, niin sitä voi yrittää riippumatta siitä saako rahaa vaiko eikö.
Kohta 4 vuotta yksin, ahdistuksen, paniikkihäiriöiden, pelkojen ja masennuksen keskellä.
kymmeniä kertoja petetty, rikki revitty- eikä uskoa enää mihinkään.., ei itseenikään.
Ainoa syy elää on 7v poikani
voi voi :(
Toivottavasti jaksat pittää ittestäs ja pojastas huolta
Jep, niin rumaa naista ei ole keksittykään, etteikö sitä joku haluaisi panna.
Miehillä asia ei ole näin ja seksistä maksaminen on rikos. Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle?
Olen aina ihmetellyt miten halpana ihmiset pitävät elämää ja puhuvat siitä kuin se olisi tuosta vain joidenkin surkeiden pettäjien, jättäjien ja vastoinkäymisten edessä syytä menettää, tai jäädä murehtimaan jotain onnettomia suhteita, jotka elämässä ovat kuitenkin vain pisara kaikkien muiden paljon, paljon suurempien ja vakavampien ongelmien seassa.
Ei sinullekaan ainoa syy voi elämiseen olla vain 7 v poikasi, jota rakastat. Yritä ymmärtää, että elämä on ainutlaatuista, kerran vain kokemaamme, emmekä saa haaskata tätä aikaa täällä turhien murehtimiseen. Eivät lääkkeet ratkaise elämää, kuolemaa, eikä ongelmia, mutta niiden avulla joku voi selvitä toinen ei.
Mieti mitä hyvää sinulla itselläsi on muuta elämässä kuin lapsesi. Sinulla on varmasti paljon annettavaa muillekin ja sinulle halutaan varmasti antaa myös paljon rakkautta ja huolenpitoa, jos et heittäydy aivan kaikkien tollojen vietäväksi. Mieti miksi olet niin monta kertaa kokenut saman ja menettänyt siten uskosi ihmisiin. Sinä et selvästikään välitä itsestäsi riittävästi vaan annat muiden viedä, kohdella ja sanella ehdot.
Jos olet jo noin monta kertaa erehtynyt, niin selvästikin sinun ongelmasi taustalla on sinun oma heikko itsetuntosi, joka on johtanut sinut holtittomiin suhteisiin.
Kyllä se ainoa syy on tuo lapseni.
Mulla takana paha nuoruus. Tiedän, ettei sinulle kelpaa mikään syyksi odottaa vain kuolemaa. Se on sinun mielipide ja sinulla on oikeus siihen.
Minun itsekunnioitus murtui ollessani 12v kun minut raiskattiin (niin ja olen mies). Purin pahaa oloani väkivallalla. Ensimmäinen rakkaus, johon annoin kaiken itsestäni, päättyi siihen kun sain tietää että tämä "tosi rakkaus" nai mun kahdeksaa nuoruusajan kaveria. Turvauduin taas väkivaltaan ja menetin kaikki ns.kaverini ja sain ensimmäisen tuomioni.
Joo joo, sanot nyt että nuorena ei ymmärrä noita rakastumisia- minä sanon, että näen edelleen asiasta painajaisia. Raiskaus oli trauma nro.1 ja petetyksi tuleminen oli trauma nro.2
Kolmas jäljelle jäänyt trauma oli se aamu, jolloin minut yritettiin tappaa.., siitä selvisin kyynelkaasun sokaisimin silmin, keittiöveitsi kädessä.
Minä en vain enää jaksa.
Edesmennyt isäni oli, paitsi isäni, myös parhain ystävä, johon voin turvautua. Nyt sekin poissa.
Olen puolet elämästäni (18v) ollut ahdistunut, kärsin paniikkikohtauksista ja vakavasta masennuksesta, harhakuvitelmista yms. erilaisista pelkotiloista.
Tiedän että elämä jo itsessään on pyhä. Minulle se on vain kärsimystä, pelkoa ja suurta vastenmielisyyttä.
Tuoreessa muistissa ja edelleen on vahva kipu isäni menettämisestä ja sitä taakkaa en halua pojalleni sysätä, joten minä olen, ajattelen, vaikken sitä todellakaan haluaisi.
Mutta tiedätkö, että kaikki kokemuksesi ovat taakse jäänyttä elämää, olet selvinnyt niistä kuitenkin, olet jo voittaja. Oma mielesi ei vain tahdo suostua unohtamaan, menemään eteenpäin, jättämään taakse sellaisen mihin et ole voinut vaikuttaa, etkä edelleenkään voi. Päästä jo irti, sinun on turha kiusata menneisyydellä itseäsi, kun se mikä on tärkeämpää on tämä päivä, huominen ja tulevaisuus.
Et arvaakaan mitä minä olen kokenut, jos kerron että paljon pahempaa kuin sinä ja vielä moninkertaisesti ja silti en halua päästää irti. Jos menetät kaiken, aivan kaiken, eikä sinulla ole mitään, ei yhtään mitään, enkä nyt puhu tavarasta, ystävistä vaan yleensä kaikesta. Raiskaus, kuolema, väkivalta, kipu, ahdistus, paniikki, kauhu, pelkotilat, masennus jne, jne.. niin,,...tiedän mitä ne ovat ja tiedän mistä puhut.
Kun on kohdannut muita joilla on samoja kokemuksia ja ehkä pahempiakin ja heidän katseessa silti asuu toivo ja odotus paremmasta, eikä luovutus, niin sitä ajattelee mikä voima ihmisessä tarvitseekaan olla, että hän on valmis taistelemaan siltikin elämästään vaikka huonommastakin.
Syy miksi ihmiset eivät jaksa on yleensä se, että kukaan ei tunnu välittävän, ketään ei kiinnosta sinä ja sinun asiasi ja elämäsi. Kun vierellä on ihmisiä, jotka oikeasti jaksavat sinnitellä sinun kanssasi, ovat aina saatavilla, jaksavat kuunnella ja olla läsnä, niin elämä ei yhtäkkiä ole, eikä tunnukaan niin ahdistavalta.
Minä kärsin vuosia mm. paniikkihäiriöstä, joka tosin on pienin ongelmistani, mutta kun kohtasin ihmisen, jolle sain vapaasti kertoa miltä minusta tuntuu ja millaisissa tilanteissa paniikkikohtaus tulee, niin hän piti minua kädestä, silitti sitä, katsoi ymmärtävästi, kysyi miltä minusta nyt ja nyt tuntuu....kukaan ei ennen ollut sitä tehnyt. Minulle vain naurettiin, kun en uskaltanut, enkä voinut tehdä normaaleja asioita niin kuin muut. Tämä rakkain ja kallein ihminen sai minusta rakkaudellaan pelon pois, luotin häneen täysin, hän oli kuin turvasatama, jossa sain levätä.
Sinä olet kuin minä, annan kaikkeni muille, lapsilleni, mutta en välitä itsestäni. Teen muiden eteen juttuja, ajattelen muita ja syytän itseäni, jos en pärjää tai ole tarpeeksi hyvä. Tämä on peruja vanhasta suhteesta, jossa vaatimus, vaatimuksen perään ja silti mikään ei riittänyt....
seksi =/= ystävyys
Seksi > ystävyys
No onhan se nyt selvää, että melkeinpä lajista riippumatta naaraalle on aina tarjolla kiimaisten koiraiden siementä. Ehkä me miehet voimmekin ajatella yksinäisyyden poistuvan yhdynnällä, mutta mitä ilmeisemmin naiset eivät näin ajattele. Eikä näin tasa-arvon aikana yksi sukupuoli voi enää määritellä millaista on "aito" yksinäisyys. Koska olemme yksilöitä, myös se minkä yksinäisyydeksi koemme, on yksilöllistä.
Mitä te, tai sinä surunveri, ajattelitte saavuttaa tällä avautumisella? Luuletteko, että naisille nyt tulee huono omatunto, ja he nyt jotenkin mystisesti muuttavat käyttäytymistään? Tämä sama virsihän täällä on soinut tämän noin vuoden verran kun minä olen tätä palstaa lukenut.
Nämä sinun ajatuksesi yksinäisyyden poistumisesta olivat ihan omiasi, eivätkä ainakaan minun ajatuksiani. Mutta ilmeisesti olet kuitenkin samoilla linjolla aloituksen kanssa, noin pääpiirteittäin.
Ehkeivät ne ole tietoisia ajatuksiasi, mutta onhan se nyt kenelle tahansa selvää miksi niin useat meistä yksinäisistä miehistä täällä itkee sitä, etteivät naiset halua meitä, mutta ei yksikään sitä, miksei muut miehet halua meistä kavereita.
Teetkö seuraavaksi keskustelun siitä, miksei yksikään mies ole halunnut kaveriksesi? Vai onko naisia mukavampi syyttää kuin miehiä?
Olen tosiaan samaa mieltä siitä, että yksinäisyys on erilaista miehillä ja naisilla, ja sukupuolten sisälläkin erilaista yksilöiden välillä. Siten minusta kukaan meistä ei voikaan päättää mikä on "aitoa" yksinäisyyttä.
lottamari ja suruveri
ei vaan ole ketään, jolle kertoa. siksi täällä anonyyminä kirjoitan. ystävät, joihin luotin (3hlö:ä) ovat toisessa maailmassa. en enää osaa luottaa keneenkään ja haluan vain pois, mutta sekin pakotie on lukittu. on vain seinät.
nostaisin hattua sulle, lottamari, jos olisi. mulle on siunaantunu niin paljon paskaa joista osan jo kerroinkin.., mutta sie oot vahva ihminen kun olet kestänyt ja selvinnyt voittajana niistä kaikista kamaluuksista, vielä pahimmista kuin minä olen joutunut nielemään.
mun hihat on vaan caput.
"Mene sitten- on muitakin maailmoja kuin tämä"
-Jake Chambers
Juu on naisille seuraa kyllä mutta niin olis sinullekin. Jos näin naisena tarjontaa olisikin vaikka se kymmenen kertaa enemmän, niin aivan samassa suhteessa sieltä löytyy sitten niitä törppöjä. Vai uskotko vielä siihen että nainen myös kelpuuttaa kenet vain? (paitsi tietysti sinua) Ethän sinäkään kelpuuta. Ei sinullekaan riitä se pelkästään, että joku sinun seuraasi halajaa. Minua enemmän vtuttaa se kun joka prkeleen häntäheikki jaksaa yrittää. Vai onko olettamus myös se, että nainen aina jotenkin nauttii sellaisesta turhanpäiväisestä huomiosta?
Ei miehet oleta, että naiset nauttivat tuollaisesta jatkuvasta huomiosta, mutta jokainen toivoo, että saisi jollakin konstilla keploteltua itsensä naisten haarojen väliin.
Mistä lähtien yksinäisyys ja seksin puute ovat olleet synonyymejä juttuja?
häläpälä
naiset ei uskalla lähestyä miehiä, sillä mies hylkää usein kun on päässyt ensimmäisen kerran läheiseksi, eli miestä kiinnostaa vaan seksi...
Kannattaa pihdata puol vuotta ja katsoo onko ies tosissaan vai haluuko vaan seksiä. Jos haluu seksiä niin häippäsee jo kahen viikon jälkeen kun pihtaat
Juuri näin kävi, ei kuulu eikä näy.
Kyselinkin jo aiemmin, jossain viestiketjussa, että onko olemassa mitään oikeasti toimivaa ja aktiivisista netti-yhteisöä esim. juuri yksinäisille, masennuksista kärsiville ihmisille?
Olisi hienoa löytää ihmisiä, joille ei tarvitse rautalangasta vääntää pahaa oloaan...
Kenties jos jopa tapaisi jonkinlaisen nettiportaalin kautta ihkä oikeita ystäviä elämään!
Netissä asian voisi kiteyttää siten, että jos yksinäinen nainen käyttää 30 minuuttia aikaa seuran etsimiseen se vastaa ainakin yksinäisen miehen käyttämää viikkoa. Omakohtainen kokemukseni asiasta on sellainen että yhdellä testi-ilmoituksella yhdessä vuorovkaudessa tuli *enemmän* yhteydenottoja kiinnostuneilta kun 2-3 vuoden aikana on tullut näkemällä huomattavasti enemmän vaivaa, kirjoittelemalla useille eri palstoilla, käyttämällä useita eri deittipalveluita, ja tähän lasketaan mukaan myös ne kun olen itse ensin ottanut johonkuhun yhteyttä. Se on ikävää lukea sitten täällä palstalla kun joku "yksinäinen" nainen valitta yksinäisyyttään, jos kyse on oikeasti siitä että ei arvosta sitä seuraa mitä on, eikä ole tehnyt yhtään mitään tilanteen muuttamiseksi, ja siinä mielessä ymmärrän myös näitä ihmisiä jotka syyttävät sellaisia valittajia, koska varmasti itse olisivat paljon mielummin siinä tilanteessa, jossa näkee näiden muiden tekevän tuota. Varmasti noita on poikkeuksiakin mutta useammin näin kuin jollain toisella tavalla.
Ikäviä tosiasioita, osa 1... Kelpaisit paljon todennäköisemmin naisille mikäli tekisit jotain itses ja tilantees muuttamiseen. Ehket halua itteäs muuttaa, ehkä olet ittees tyytyväinen, mutta vain todella harva nainen on suhun tollaisenaan tyytyväinen. Can't argue with that, can you?
Mulle tulee sanomista tästä. Kaikki on arvokkaita sellaisenaan, blaa blaa. En mä itekään ala mielenterveysongelmaiseen läskivuorityttöön tutustumaan, vaikka olisi kuinka kaunis sisältä. Kun katsos ikinä tuskin edes tutustuihin häneen alun alkaenkaan, sillä sen ajan voi etsiä potentiaalisempia kumppaneita.
Mun vinkit sulle: - Hommaa se duuni tai mee kouluun. Mieti mitä haluat elämältäsi ja ala toteuttamaan sitä. Jos ainoa tavoitteesi on saada nainen, on se huono tavoite ja sellainen, josta naiset ei tykkää. Ne tykkää, että sulla on oma elämä/elämän tavoitteet. Mä en tiedä miksi naisille miehen määrätietoisuus on niin tärkeää, mutta se on. Just have to deal with it.
- Mieti jotain itsellesi mieluisan liikuntaharrastauksen aloittamista. Tai siis aloita se, ettei jää pelkästään ajattelun asteelle. Näin oot vähän paremmassa kunnossakin sitten. Jos se salilla käynti ei nappaa, ei siellä sitten kyrpä ottassa kannata käydä. On ihme jos et mitään mieluisaa harrastusta keksi itelles.
- Ei siitä naisten vaatteisiin pukeutumisesta kannata mainita deitti-ilmoituksessa. Kyllä sua rakastava nainen saa sen asian hyväksyä. Ei sitä tartte etukäteen kertoa. Asioista, jotka eivät ole naiselta millään tavalla pois, ei tarvitse turhaan kertoa. Omia salaisuuksiakin saa ihmisellä olla.
- Muista hygieniajutut ja kannattaa panostaa hieman ruokavalioonkin. You are what you eat ja jos syö pelkästään jotain pilalle prosessoitua valmisruokaa, se näkyy kyllä ulospäinkin.
Tämä oli vähän in our face, mutta sä oot tullut jo tutuksi näiltä palstoilta ja se on parempi, että kohtaat tosiasiat, että voisit tehdäkin niille jotain.
No et sä kyllä mitää järkevää osannu sanoa.
Se on yks ja sama mitä tällä palstalla kirjoittaa aina sama nahjaus käynnissä, varsinkin naisten puolelta!!!
Joka tapauksessa yhdyn ap.n kirjoitukseen!