Kaverini viiltelee ja sillä on aika varmasti syömishäiriö(välillä ei syö ollenkaan, väittää itseään läskiksi, sanoo että voi olla onnellinen vasta laihana vaikka on jo nyt ihan hirmulaiha) Kaverini on joutunut kokemaan myös perheväkivaltaa pienestä asti, on käynyt puhumassa koulu kuraattorille mutta ei se oo auttanut asiaa yhtään. Kaverillani on myös välillä päässään itsemurha ajatuksia ja suunnittelee karkaavansa kotoa. Oon ihan hirmu huolissani kaveristani ja oon yrittänyt auttaakkin häntä kuuntelemalla. Mutta ei siitä ole ollut apua. Mitä voisin vielän tehdä? Pelkään että tilanne vain pahentuu jos autan jotenkin väärin, joten onko teillä mitään ideoita?
Miten autan kaveria??
16+8
3111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olisi hyvä, jos kaverisi voisi keskustella jonkun luotettavan ammattilaisen kanssa, mutta ketään ei voi tietenkään siihent pakottaa. Voit ehdottaa kaverillesi, että hän hakisi apua, mutta älä pakota kaveriasi siihen. Kaverisi ei välttämättä tahdo apua, mutta sitä hän kyllä tarvitsee. On hienoa, että välität kaveristasi ja haluat auttaa häntä. Olet tosi ystävä. Jokainen ansaitsisi kaltaisesi ystävän, mutta kaikki eivät välttämättä arvosta sitä, että tarjotaan apua. Toivottavasti kaverisi saa apua omasta tahdostaan.
Minustakin voisit ehdottaa, että hän hakeutuisi jonkun aikuisen puheille. Sano,että hänen kannattaisi jutella jollekin pahasta olostaan, esim. terveydenhoitajalle, kuraattorille tai koulupsykologille. Mitä jos menisitte yhdessä sinne kuraattorille, jos kaverisi ei halua yksin mennä? Tuli vaan mieleen...
Voit myös itse mennä esim. terveydenhoitajalta tai kuraattorilta kysymään, miten voisit auttaa ystävääsi. Heillä voi olla esim. mielessä joku psykologi, jolle ystäväsi voisi soittaa tai jota hän voisi tavata.
Pysy ehdottomasti kärsivällisenä hänen kanssaan. Anna hänelle tukea ja luottamusta. Yritä kääntää hänen ajatuksensa pois itsemurhasta ja muista ongelmista. Hän kuulostaa anorektikolta ja siitä on järkevä puhua lääkärille/kouluterveydenhuoltajalle