Olen ollut narsistin, tai siis uskoakseni narsistin huumattuna jo vuoden, mutta syystä että muutin töiden perässä toiselle paikkakunnalle, emme nähneet puoleen vuoteen.
Aluksi kaikki oli niin mahtavaa, ja hän meistä se kiinnostuneempi osapuoli. Itse vielä epäröin koska ihastun harvoin ja luulen olevani sitoutumiskammoinen. No, tämän miehen kanssa sitten aloin haluamaan asioita mitä en olisi ikinä uskonut haluavani kenenkään kanssa, muun muassa pitää kädestä, seurustella, yms. normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa.
Narsismin merkit olivat nähtävissä jo alussa, pienistä oudoista kohtauksista, mutta sivuutin ne ja pidin vain tilapäisenä huonona päivänä tai muuten vaan katsoin läpi sormien. Kuitenkin jossain vaiheessa osamme kääntivät niin että minun piti pitää hänestä kii kynsin ja hampain, vaikka olinkin sitten se kaltoin kohdeltu, mutta olin jo niin koukussa että minun oli tavattava tätä miestä vaikka hän ei enää pahemmin oma aloitteisesti halunnut nähdä. Hän vastaili vielä minulle ja näki silloin tällöin, varsinkin silloin kun olin sanonut että en voi nähdä, silloin hän kyllä jotenkin sai minut ylipuhuttua näkemään.
No, jokatapauksessa kuulin eräältä hänen tuttavaltaan hänen olevan täysi narsisti, ja silloin sain lisää pohjaa omalle tulkinnalleni, koska ensin ajattelin vain kuvittelevani kaiken ja ajattelevani että vika on minussa.
Kysymykseni onkin, että olen lukenut narsismista todella paljon, mutta ymmärtääkseni narsisti ei hevillä hylkää uhriaan/lähdettään. Siksi ihmettelenkin miksi en kelpaa vaikka olisinkin täydellinen uhri hänelle. Suorastaan palvon häntä, mutta olen myös tehnyt selväksi että pidän häntä narsistina. Olen siis tavallaan hänen orjansa, mutta pidän kuitenkin myös puoliani, älkää käsittäkö väärin. Kaipaan vaan sitä energiaa ja tunnetta mitä minulla on hänen seurassaan.
Ystävänikin sanovat että ryömin aina epätoivoisesti uudelleen hänen luoksensa, ja niin tavallaan teenkin, mutta eihän sen niin kuuluisi mennä? EIhän kukaan normaali halua olla narsistin kanssa, ja tilanteenihan on nimenomaan ideeali uhrille, sillä olen vapaa menemään hänen puolestaan, mutta itseänihän vaan kiusaan.
Eräs yhteinen tuttumme joka tuntee tämän narsistin jo pidemmältä aikaa yritti varoitella minua ja sanoi että hän vain keräiöee tyttöjä siten että kun on saanut yhden rakastumaan itseensä, heittää pois ja siirtyy seuraavaan, kun on saanut edellisestä jo hyödyn eli egoboostin vissiin. Kuitenkaan hän ei ikinä työnnä pois kun palaan luoksensa.. Ja on hän seurustellutkin muutamia kertoja, siksi ihmettelen millä perusteella toiset kelpaavat hänen kumppanikseen. Tosin eivät nämäkään suhteet ole kauaa kestäneet, muutaman kuukaudes, puolueetonta tarinaa en ole kuullut miksi ovat päättyneet.
Aluksi kaikki oli niin mahtavaa, ja hän meistä se kiinnostuneempi osapuoli. Itse vielä epäröin koska ihastun harvoin ja luulen olevani sitoutumiskammoinen. No, tämän miehen kanssa sitten aloin haluamaan asioita mitä en olisi ikinä uskonut haluavani kenenkään kanssa, muun muassa pitää kädestä, seurustella, yms. normaaliin parisuhteeseen kuuluvaa.
Narsismin merkit olivat nähtävissä jo alussa, pienistä oudoista kohtauksista, mutta sivuutin ne ja pidin vain tilapäisenä huonona päivänä tai muuten vaan katsoin läpi sormien. Kuitenkin jossain vaiheessa osamme kääntivät niin että minun piti pitää hänestä kii kynsin ja hampain, vaikka olinkin sitten se kaltoin kohdeltu, mutta olin jo niin koukussa että minun oli tavattava tätä miestä vaikka hän ei enää pahemmin oma aloitteisesti halunnut nähdä. Hän vastaili vielä minulle ja näki silloin tällöin, varsinkin silloin kun olin sanonut että en voi nähdä, silloin hän kyllä jotenkin sai minut ylipuhuttua näkemään.
No, jokatapauksessa kuulin eräältä hänen tuttavaltaan hänen olevan täysi narsisti, ja silloin sain lisää pohjaa omalle tulkinnalleni, koska ensin ajattelin vain kuvittelevani kaiken ja ajattelevani että vika on minussa.
Kysymykseni onkin, että olen lukenut narsismista todella paljon, mutta ymmärtääkseni narsisti ei hevillä hylkää uhriaan/lähdettään. Siksi ihmettelenkin miksi en kelpaa vaikka olisinkin täydellinen uhri hänelle. Suorastaan palvon häntä, mutta olen myös tehnyt selväksi että pidän häntä narsistina. Olen siis tavallaan hänen orjansa, mutta pidän kuitenkin myös puoliani, älkää käsittäkö väärin. Kaipaan vaan sitä energiaa ja tunnetta mitä minulla on hänen seurassaan.
Ystävänikin sanovat että ryömin aina epätoivoisesti uudelleen hänen luoksensa, ja niin tavallaan teenkin, mutta eihän sen niin kuuluisi mennä? EIhän kukaan normaali halua olla narsistin kanssa, ja tilanteenihan on nimenomaan ideeali uhrille, sillä olen vapaa menemään hänen puolestaan, mutta itseänihän vaan kiusaan.
Eräs yhteinen tuttumme joka tuntee tämän narsistin jo pidemmältä aikaa yritti varoitella minua ja sanoi että hän vain keräiöee tyttöjä siten että kun on saanut yhden rakastumaan itseensä, heittää pois ja siirtyy seuraavaan, kun on saanut edellisestä jo hyödyn eli egoboostin vissiin. Kuitenkaan hän ei ikinä työnnä pois kun palaan luoksensa.. Ja on hän seurustellutkin muutamia kertoja, siksi ihmettelen millä perusteella toiset kelpaavat hänen kumppanikseen. Tosin eivät nämäkään suhteet ole kauaa kestäneet, muutaman kuukaudes, puolueetonta tarinaa en ole kuullut miksi ovat päättyneet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos et halua hänestä muuta kuin nostetta ja energiaa päivääsi kuten hänkin sinusta ja toimitte tavallaan lähteenä toisillenne, niin en näe mitään ongelmaa tuossa. Suhde ei näytä olevan ongelma sinulle, eikä hänelle miksi siitä siis tekemällä sellainen pitäisi tehdä? Nauti narskustasi ja hänen antamastaan iloisesta energiasta, jos se saa sinut hyvälle tuulelle, mutta muista kuitenkin pitää varasi ja tehdä itsellesi selväksi, että voit myöskin tulla pahoin loukatuksi ja siksi on hyvä muistaa, että silloin ei kannata olla katkera, jos tulee lokaa naamalle, kun on tietänyt mihin leikkiin on ryhtynyt.
Jos olette nuoria, niin en tiedä onko kyse muusta kuin teinien ihailutouhuista, eikä niinkään narsistista. Kyllä jokainen haluaa ihailun kohteena olla. Joillekin se on helppoa vähän flirttailla vaikka ei niin tosissaan olisi, jos on näköä ja kokoa. Mitä karismaattisempi ja väkevämpi ego sen herkempi on keräämään kaikkialta itseään ihailevia katseita.
Ei paha, jos tarina päättyy...olet ainakin yhtä kokemusta viisaampi,..Lykkyä vaan :)
Siis joo periaatteessa ajattelen itsekin noin, mutta siis olen myös rakastunut häneen ihmisenä. Kaiken sen pahan lisäksi on myös paljon hyviä ominaisuuksia kuten huumori, ja varsinkin se äly. En kenenkään muun kanssa ole pystynyt yhtä syvällisiin keskusteluihin ja tuntemaan sellaista "sielunkumppanuutta", vaikka tiedän että en voi sitä hänelle olla.
Emme ole ihan teinejä kuitenkaan, ehkä kirjotuksestani sai sen käsityksen, mutta jätin paljon myös kirjoittamatta, tässä nyt enemmänkin pinta raapaisu ja ihmetykseni miten voi olla narsistin hylkämä eikä toisin päin. :-)
"ihmetykseni miten voi olla narsistin hylkämä eikä toisin päin. :-) "
No, narsisti ja narsisti. Ovat erilaisia kuitenkin. Onko hän niin hyvännäköinen, että on kovin suosittu? Itselläni on sellainen, jolta ei vientiä puutu, että saa olla ihan tyytyväinen itseensä, jos on top-ten listalla.
Tässä kohtaa voisi sanoa, että kaikki on niin suhteellista, vaikka en tuosta sanonnasta muuten pidäkään.
Tuo kuulostaa ihan tyypilliseltä narsistilta, että vaikka muuten ei niin kiinnostunut olisikaan, niin sitten on, kun lähteellä on muuta menoa. Tuolla samaisella keinolla esim. minä saisin n:n takaisin koska tahansa, kun alkaisin ottamaan vielä enemmän etäisyyttä. Sitten taas: eroon hänestä pääsisin, kun alkaisin vaatimalla vaatimaan häntä vaikka kihloihin kanssani. :)
On ihan hyvännäköinen, siis mun mielestä, mut monien mielestä ei oo. Kyllä sillä vientiä riittää, ja on itsekin sanonut kuinka helppo naisia on saada.
Siitä huolimatta vaikka ton takia oiskin voinu nousta kusi päähän, niin kyllä kaikki merkit viittaa narsismiin valitettavasti... En nyt tässä ala erittelemään kaikkea, mut ne kaikki ristiriidat, olematon kritiikin sietokyky, tunnekylmyys, mielialanviahdokset murto-osasekunnissa, yms. Oon tuntenut paljon kusipäitä, itsekkäitä, vaikeita ihmisiä, mutta kuitenkin pystyy kertoon ettei ne oo narsisteja. Narsisteilla on sellanen ihan tietty juttu, kyllä sen vaan ymmärtää kun se osuu kohdalle.
Joo toi kissa-hiiri leikki on jotain ärsyttävintä!