Tuolta aiemman keskustelun pohjalta heräsin pohtimaan että olen kokenut bi-seksuaalisuuteni - kumppanin löytämisen tavallaan hyvin vaikeaksi. Ihmiset intoilevat että kyllähän sun on helppo löytää kumppani, sullahan on tuplasti valinnanvaraa, että mitäs siinä kitiset! Jooh, no ei se ny ihan niin mene...
Luokittelen itseni bi:ksi, koska pystyn ihastumaan sekä miehiin että naisiin ja olen ollut muutamassa suhteessa kummankin sukupuolen kanssa. Nämä muutamat kokemukset ovatkin sitten vakuuttaneet minut siitä, että parisuhteeseen pystyn vain naisen kanssa. Voin ihastua, jopa palavasti rakastua myös mieheen, mutta en koe miehiä kohtaan minkäänlaista fyysistä kiinnostusta. That's it.
Olen naisellisen näköinen, sanovat jopa kauniiksi. Miesten huomiota saan missä vaan liikunkin, treffikutsuja silloin tällöin. Mutta olen nyt alkanut välttää vastaamasta saamaani huomioon, sillä pelkään että saan toisen ihastumaan itseeni, taikka ihastun itse... Selitäpä siinä sitten toiselle että juu haluan olla sun kanssa mutta en halua seksiä. Naisilta en juurikaan saa huomiota koska näytän normiheterolta. Jos taas pientä kiinnostusta on ollutkin ilmassa, se lopahtaa kun kerron olevani bi. Lesbot eivät voi hyväksyä bi:tä, vaikka kuinka selittäisin että en laukkaa sängystä sänkyyn, en halua miestä, en halua puhua kanssasi seksistä miehen kanssa! Ylipäätään haluaisin vain normaalin parisuhteen johon ei kuulu suhteen ulkopuoliset ihastukset tai seksiseikkailut.
Seksi ja himot eivät ohjaa elämääni, vaikka kuinka olisinkin bi! Satun vain pystymään ihastumaan kiehtovaan persoonaan sukupuolesta riippumatta, ja kokonaisemman parisuhteen saan onnistumaan vain naisen kanssa :)
.....mutta sitä ulkopuolisten on niin kovin vaikea ymmärtää :/
Luokittelen itseni bi:ksi, koska pystyn ihastumaan sekä miehiin että naisiin ja olen ollut muutamassa suhteessa kummankin sukupuolen kanssa. Nämä muutamat kokemukset ovatkin sitten vakuuttaneet minut siitä, että parisuhteeseen pystyn vain naisen kanssa. Voin ihastua, jopa palavasti rakastua myös mieheen, mutta en koe miehiä kohtaan minkäänlaista fyysistä kiinnostusta. That's it.
Olen naisellisen näköinen, sanovat jopa kauniiksi. Miesten huomiota saan missä vaan liikunkin, treffikutsuja silloin tällöin. Mutta olen nyt alkanut välttää vastaamasta saamaani huomioon, sillä pelkään että saan toisen ihastumaan itseeni, taikka ihastun itse... Selitäpä siinä sitten toiselle että juu haluan olla sun kanssa mutta en halua seksiä. Naisilta en juurikaan saa huomiota koska näytän normiheterolta. Jos taas pientä kiinnostusta on ollutkin ilmassa, se lopahtaa kun kerron olevani bi. Lesbot eivät voi hyväksyä bi:tä, vaikka kuinka selittäisin että en laukkaa sängystä sänkyyn, en halua miestä, en halua puhua kanssasi seksistä miehen kanssa! Ylipäätään haluaisin vain normaalin parisuhteen johon ei kuulu suhteen ulkopuoliset ihastukset tai seksiseikkailut.
Seksi ja himot eivät ohjaa elämääni, vaikka kuinka olisinkin bi! Satun vain pystymään ihastumaan kiehtovaan persoonaan sukupuolesta riippumatta, ja kokonaisemman parisuhteen saan onnistumaan vain naisen kanssa :)
.....mutta sitä ulkopuolisten on niin kovin vaikea ymmärtää :/
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se tässä vaikeaa onkin kun suurinosa tytöistä/naisista on biseksuaaleja, mutta äärimmäisen harvat ovat oikeasti semmoisia jotka voisivat todella seurustella naisen kanssa. Monet vain haluavat kokeilla kaikkea, seurustella vähän aikaa ja taas palata miehiin. Olen itse lesbo ja naisellinen, sanoit että et saa huomiota toisilta naisilta koska näytät normiheterolta, olet törmännyt varmaankin vain sitten heteroihin naisiin. Kuulostat ihanalta tapaukselta, itse en ole seurustellut koskaan, odotan että se oikea löytyisi, se on varmasti vaikeaa kun eteen tulee näitä biseksuaaleja jotka ovat juuri toisenlaisia kuin sinä. Miehiltä huomiota tulee kyllä mutta en anna heille mitään eleitä kiinnostuksesta, joskus saatan olla tyly jopa kaverimielessä koska naisellisena lesbona miehet ajattelevat aina että heterohan se siinä.
Entä jos olet sittenkin lesbo? koska minusta fyysinen vetovoima kuuluu seksuaalisuuden määrittelyyn ja jos et sitä voi olla miehen kanssa?
Kaikkea hyvää :)
Samantapainen "bi-ongelma" minullakin. En tosin ole luopunut toivosta löytää sitä naista, jonka kanssa sovitaan yhteen. Yhdeltä naiselta olen saanut toivotuksen pysyä omieni joukossa, joten kenties vastaus on sitten siinä - löytää toinen bi-nainen.
Suuntautumisen määrittely on kyllä ongelmallista. Kun eihän lesbouteen monen mielestä käytännössä riitä se, että kokee seksuaalista halua vain naisia kohtaan. Enkä minäkään koe olevani "oikea lesbo", kun olen ollut ihastunut miehiin ja pitkässä suhteessa miehen kanssa - vaikken mitään halua ole miehen kanssa kokenutkaan. En silti oikeasti koe olevani bikään, samasta syystä. Eikä se nyt niinkään mene, etten osaisi määritellä itseäni, koska tiedän kyllä mitä ja ketä haluan...
Tsemppiä! Kyllä se oikea ennakkoluuloton nainen vielä kävelee jostain vastaan, meille molemmille, toivon.
En tosin osaa määritellä mihin lokeroon kuulun.
Olen vanhanaikainen, uskollinen, lojaali jne.
Ei tulisi mieleenkään loukata toista ihmistä taipumustensa mukaan.
Jokaisella on menneiisyys niin heteroillakin, jne.
Ihastua saa, niiden ei tarvitse johtaa mihinkään sellaiseen, joka
ns. olisi jotakin hävettävää. Vastuullisuus saa aikaan rakkautta, rakkaus taasen
vastuullisuutta.
Ystävät ja kaverit ovat ihania olemassaolon kannalta!
Kaikkea ei tarvitse seksualisoida, vai miten on?
On ihmisiä, jotka odottavat sitä oikeata Persoonaa, jonka kanssa voisi jakaa asioita, jakaa elämässään ikimuistoisia hetkiä! Ihmistä, jonka kanssa voisi joskus matkustaa, keskustella, harrastaa uusia asioita.
On tosin ihmisiä, jotka ovat pettyneet ja pelkäävät läheisyyttä, henkistä läheisyyttä.
Jospa uskaltaisi kertoa toiselle, josta pitää/kuvittelisi pitävänsä, vähitellen luottamuksella osia menneestä... Kuuntelijoitakin on vielä olemassa
Läheisyys ei tarkoita läheisriippuvuutta.
Lähellä oleminen on empatiaa ja aitoa välittämistä.
Olisikoniin kovin ihmeellistä,jos hän olisi juuri sinusta kiinnostunut itsesi vuoksi.
Ei sukupuolesi takia vaan juuri itsesi ja persoonallisuutesi takia?
Olisiko siitä ongelmaa juuri sinulle?
Olisipa hyvinkin,jos sattuisit olemaan samaa sukupuolta ja olisit epävarma omasta
tunnemaailmastasi.
Jospa olisit varma itsestäsi ja suuntautuneisuudestasi, olisit vapaa olemaan
ns. erilaistenkin kanssa
Teitähän yhdistäisi jokin muu kuin seksuaalisuus.
Miettikää ihmiset, myös muutkin kuin heterot miksi te olette tuomitsemassa ns. muunlaiset kuin omankaltaisenne. Suokaa onni, elämänlaadun värikkyys ja hauskuus muillekin kuin itsellenne.
Yksilö on aina yksilö! Et voi olla niin tietämätön, että yleistäisit kaikki samanlaisiksi pieniä detaljeja myöten!
Hyväksy myös meidät, jotka ei olla useinkaan seurustelusuhteessa.
Kiitos fiksusta viestistä Täällä samanlainen, joka odottaa sitä oikeaa.
En juoksentele missään vaikkakin ihastun silloin ja tällöin persoonallisuuksiin.
Ihastuminen ei liene se suurin synti! Rakkaus ihmiseen ei ole synti.Rakastumiseen tarvitaan kaksi tasa-arvoista yksilöä pelisäännöin ja sopimuksin!
Onnea elämääsi!
Toivon, että me kumpikin löydämme ihania ystäviä tiellemme sukupuoleen ja suuntautumiseen katsomatta.
Oli vapauttavaa lukea tekstiäsi. Näistä asioista olisi levitettävä tietopaketti umpimielisille ihmisille, jotka eivät tiedä asioiden oikeasta laidasta.
Sen verran vielä täytyy jatkaa tuota edellistä viestiäni, että olen mä toki tavannut myös lesboja (siis niitä "ihan oikeita" lesboja), joiden mielestä bi-naiset on ihan ok ja potentiaalisia parisuhdekumppaneita. Ja toki myös niitä bi-naisia joiden mielestä toiset bi-naiset on ok. ;)
Olen myös jäänyt joskus miettimään sitä toista puolta tässä, siis sitä mikä saa toiset takajaloilleen bi-naisten kanssa. Eli se, että ne haluavatkin miehiä. Mä taas en osaa pelätä sitä yhtään, koska en oikeastaan taida uskoa, että joku voi haluta miehiä... Ei sekään ehkä oikein järkevä tapa suhtautua asiaan.
Mä olen nyt jäänyt pyörittelemään tätä päässäni, vaikkei ketju enempää keskustelua ole herättänytkään. Siis sitä, että miten esimerkiksi meihin seksuaalisuuteemme myöhään heränneisiin naisista pitäviin naisiin pitäisi suhtautua. Kun selvähän se on, että ihminen joka on koko ikänsä tietänyt olevansa lesbo, on elänyt aivan erilaisen elämän. On joutunut jo lapsena/nuorena kohtaamaan ennakkoluulot ja asenteet, lasten hankkiminen on (ollut) paljon useamman mutkan takana, on ehkä kokemuksia naisista jotka haluavat vain kokeilla, tai eivät yhtään tiedä mitä haluavat ja siksi aiheuttavat sydänsuruja muille.
Ja sitten ollaan "me" bi-naiset (puhun omasta kokemuksestani, joten yleistys voi olla tietysti vähän vaarallista), jotka ollaan menty virran mukana, menty naimisiin vaikka joku onkin ollut pielessä siinä suhteessa miehen kanssa koko ajan, lapsia on vaan tullut melkein automaattisesti, ympäristö on suopea heteroelämälle. Kunnes joku saa miettimään tarkemmin, ehkä syvempi ihastus toiseen naiseen. Eikä sitä heti monikaan heitä avioliittoa ja perhettä heti menemään vaan rimpuilee aikansa, ehkä kokeilee suhdetta tai seksiä toisen naisen kanssa, ennen kuin saa varmuuden siitä että se se on, joka on elämästä puuttunut. Ja sitten ehkä tulee tulokseen, että ei voi elää enää miehen kanssa. (Tai sitten toteaa, ettei se niin kummoista ollutkaan, vaan haluaa jatkaa sen aviomiehen kanssa, tai ehkä jonkun toisen miehen.)
Miten "meihin" siis oikein pitäisi suhtautua, että se olisi reilua? Vai olenko mä vaan nyt antanut ympäristön (=joidenkin äänekkäiden lesbojen) mielipiteiden vaikuttaa itseeni liikaa, kun olen vähän itsekin sitä mieltä, etten lähde ihan samalta viivalta kuin ne, jotka on ikänsä tienneet mistä pitävät?
Juurikin näin.Veitpä sanat suustani,ajatuxeni kirjaimix.Hassua!Ite olen bi,35v. iästäni tiedostanu sen jo n.30v.Oon seurustellu sekä n että m kanssa,molemminpuolin tullaan hulluix,tai ainakin epävarmoix,kun mulle "käy kaikki".Plaaaah!Pitäskö ittensä lokeroida jotenki ehdottoman joko-tai???Ärsytys,sarvet nousee...