Hullu mikä hullu

Tietääkö hullu että on hullu? Juu tietää, mut eri asia on haluaako hoitoon.
Sulkemiseen suljetulle, syyksi riittää että on vaaraksi itselleen tai ympäristölle, eli ihan pikkusen kun sekoilee tai höpisee omituisia, voi jo joutua silmätikuksi. Joten, osastoilla varmasti on laidasta laitaan, kilttejä ja ilkeitä.

Onko joitan joka on ollut hullu ja parantunut siitä? On. Minä.

Monia eri tapauksia on tullut vastaan. Toisilla auttaa lääkehoito, toisilla ei.

Jos syö vääriä lääkkeitä, tuskin toipuu. Hyvällä tuurilla ja yhteistyöllä hoitohenkilökunnan kanssa varmaan mahdollisuudet löytää oikea lääkitys, terapia ja kuntoutus on suurempi.

Välttämättä ei ole loppuikänsä pihalla. :)

Vieläkin mietin miten ihminen voi tietää olevansa "hullu" ja elää sen tiedon kanssa.
On kuitenkin niin järkevä, että tietää ettei suljetulle parane joutua.

Osaa jotenkin pitää asian kurissa eikä moni oikeasti edes tiedä kuinka hullu hän on. On huonompia ja parempia aikoja ja pystyy pääosin salaamaan sen.

Hulluuden ja nerouden raja on todellakin hiuksenhieno ja seurasin sitä vierestä jonkin aikaa. Hulluus sitten voitti hetkeksi ja nyt kai menossa taas parempaan, minä olen jo pois tästä tarinasta.

Minä sairastuin vuosi sitten psykoottisen masennukseen ja en todellakaan tajunnut olevani hullu.. vaikka jollain tasolla tiedostin jotain olevan pielessä, en tiennyt olevani noin kuutamolla.

Tilaani pahensi väärä lääkitys (neuroleptit) ja sen jälkeen vasta hullu olinkin. Juttelin aivan pehmeitä ja mielenterveyteni järkkyi pahasti. Tilaa on vaikea kuvailla, mutta sen tiedän jälkeen päin, että sekaisin olin kuin seinäkello.

Olenko parantunut? Joo, olen minä.. toisinaan olen ihan realiteeteissä kiinni ja toisinaan saan psyykattua itseni psykoottiseen tilaan.

Eniten hulluna olemisessa minua on kiusannut se, miten lapsiini suhtaudutaan kun vanhempi on sekaisin ja elää omassa pienessä maailmassa.

Skitsofreenikoiden mielivaltaista loukkaamista, skitsofreenikoillakin pitää olla ihmisoikeudet vaikka kaikki, jotka psykiatrit on diagnosoinu skitsofreenikois ei välttämättä ees oikeesti oo mitään, senkin diagnoosin saa vaan niin helpolla ei tarvii kun lukea millainen skitsofreenikko on ja käyttäytyy sen mukaan siten pääsee hullun kirjoihin, mikä on kyllä ikävä leima yhteiskunnassa, hyötymis tarkoituksiakin on..

jos itse epäilee olevansa hullu,silloin vielä toivoa jos hakee apua mutta kun se tarpeeksi pitkällä niin silloin ei enää käsitä tarvitsevansa apua tai sairastuneensa