Olen tunteellinen-järki-ihminen? Voiko sellainen olla? Esim. Kun nyt olen tajunnut että olen kiinnostunut eräästä n.15v nuoremmasta naisesta (olen 50v), on minua alkanut ärsyttää koko asia. Ei siis nainen, vaan koska tunnen itseni keski-ikäiseksi hölmöksi, joka haaveksii jostain , mitä ei voi saada. Tilanteet jossa olemme kaksin, ovat alkaneet tulla kiusallisiksi, suhteemme kun on myyjä-asiakas luonteinen, hän on erittäin pätevä työssään ja arvostan suuresti hänen asia-tietouttaan ja palvelualttiuttaan. Yritän käyttäytyä mahdollisimman asiallisesti, mikä on vaikeaa , koska hän on erittäin miellyttävä, kaunis ja välitön, aivan ihastuttava persoona. En tiedä, miten hän arvioi minua, mutta usein keskustelumme jatkuvat pitemmälle, kuin pitäisi ja eksyvät hänen yksityisasioihinsa, mikä ei minulle pitäisi kuulua. En tiedä, ehkä hän on vain niin välitön ja sosiaalinen ihminen, että juttelee niitä näitä vain ajankuluksi, mutta jotenkin en usko sitäkään. Onneksi en kuitenkaan ole möläyttänyt mitään typerää, koska en halua asettaa häntä kiusalliseen asemaan. Muutenkin, minusta 15 vuotta on liian suuri ikäero, vaikka en mielestäni ole mitenkään "vaarimainen". Lisäksi emme ole sosiaalisessa mielessä vertailukelpoisia. Vaikea miettiä näitä ratoja kuitenkin, hän nimittäin saa minut aina hyvälle mielelle, tunnen itseni onnelliseksi, kun tiedän näkeväni hänet. Mutta, elämä on tätä, ei aina saa sitä mitä haluaa, järki-ihminen minussa sanoo näin, tunne ihminen taas tuntee surullisuutta, koska tilanne on mahdoton. Toisaalta taas, en ole taipuvainen haaveksimaan turhia, olen aika realistinen odotuksissani, minusta monien epätoivoinen ikävöiminen täällä on ajanhukkaa, turhaa itsensäkiusaamista ja ihmiset jotka tekevät sitä ovat jollain tapaa epätasapainoisia, en tarkoita pahalla, mutta ei elämäänsä voi tuhlata tyhjänpäiväisiin haavekuviin jostakin mikä VOISI olla. Siihen se on aivan liian lyhyt. No, kukin tavallaan.
Tunnejärki?
2+2=4
3345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen 34-vuotias nainen ja ihailen erästä 50-vuotiasta miestä. Hän on oikeastaan jopa kiinnostavampi koska hän on vanhempi ja siten turvallisen jämpti ja karismaattinenkin. Jos olisimme vapaita, olisin hyvin kiinnostunut hänestä. Joten ei aina se ikä :)
Meillä on kaveripiirissä sekoitettu pakkaa oikein hyvin.
Yhdellä likkakaverilla (50v.) on itseään 21 vuotta nuorempi mies ja hyvin menee. Toisella likkakaverilla (52v.) on kaksi tytärtä, joista molemmilla on itseään
15 vuotta vanhempi mies. Likkakaveri tuli viime kesänä jo toisen kerran isoäidiksi.
Ja on onnellinen nuori mamma. Vävy on muuten papan pomo.
Näin ne sukupolvet hämärtyy ja ikä on todella vain numeroita.
Ei tuo ikäero merkitse mitään, jos kyseessä on vanhempi ja nuorempi nainen. Mutta jos asia on toisin päin eli nainen on vanhempi ja mies nuorempi, niin silloin sitä pidetään huonona juttuna. Eräässä työpaikassa yks nuorempi tyyppi esitti olevansa kiinnostunut musta, tuli jutteleen, huomasin ett muu porukka naureskeli kauempana hänen touhulleen. Myöhemmin teki käytöksellään selväksi ettei ollut oikeasti kiinnostunut, se aikasempi touhu oli ollut vaan jonkinlaista pilkantekoa, ajankulua porukan iloksi. Mutta myöhemmin sain kuulla siellä olleelta itseni ikäiseltä naiselta, että hänellä oli jotain sutinaa sen kyseisen kaverin kans, he viestittelivätkin pitkään vaikka eivät enää olleet samassa työpaikassakaan. Myöhemmin nainen muutti jopa pois pitkäaikaisen avopuolisonsa luota lapsiensa kanssa.
Aloittajahan vois pyytää sitä nuorta naista kahville ja sitä kautta tutustua häneen.