Moikka. Mä en tiedä kuuluuko mun ongelma tänne vai ahdistus osastolle vai paniikkihäiriö osastolle..no mut kuitenkin. Olen 28 vuotias nainen ja tää on tehnyt mun elämästä todella ahdistavaa. Kauppaan meneminen on todella ahdistavaa,pelkään,että tuttuja tulee ja sit on puhuttava jotain jne..menen ihan punaiseksi ja keksin aina tekosyyn äkkiä ettei tarvitse puhella. Toinen on kassalle meno,pelkään,et kaikki katsoo,kun pakkaan tavaroita ja sit menetän kontrollin.
Sitten kavereiden tapaaminen jännittää ja ahdistaa,en pysty menemään kahville kavereiden luo(en tosin juo kahvia,kaakaota juon),kavereiden kanssa saman pöydän ääressä,ihan kamalaa,menen punaiseksi,kun tomaatti ja pelkään,että sekoan. Joo tiedän tämä on ihan hullua ja ihan tuttuja ovat,niin en tiedä mikä tässä on,ei pitäisi olla mitään,,,mutta...Työpaikalla sama juttu,yritän käydä aina eriaikaan kuin toiset.
Tätä on jatkunut muutaman vuoden,välillä kovempana,välillä lievempänä ja joskus ei ole mitään tosin aika harvoin on niin,ettei ole mitään. En ole kenellekään uskaltanut kertoa,en vain pysty. Lääkärille en uskalla mennä,pelkään sitäkin,et ilmoittavat työpaikalle ja sit pomot ajattelee,et ompa toikin pimee. Minut kun tunnetaan mukavana ja iloisena ihmisenä ja tunnollisena työntekijänä. Niin olinkin ennen. Nyt melkein jokapäivä itken enkä saa nukutuksi ja töissä olen ihan väsynyt ja kaikki ihmettelee mitä teen,kun en nuku. Mua ahdistaa ihmiset ja kaikki,tuntuu etten jaksa kohta enää.
Kyllä mä baariin ja illanistujaisiin lähden,kun voi ottaa rohkaisevaa ennen ja siellä. Kaverit ihmettelee miksen seurustele vaikka miehiä olisi tarjolla. Sanon vaan,että nyt ei just jaksa. Siis kyllä mä muutenkin näen kavereita,mutta en halua samassa pöydässä istua niiden kanssa,mielummin vaikka olkkarissa,missä ei olla kasvokkain. Olen jättänyt harrastuksetkin,kun en pysty menemään. Haluaisin nauttia elämästä,mutta eihän tälläsena voi tehdä mitään,muutakun olla öllöttää ja toivoa,että tämä menee ohi,mutta ei..
Olen ihan loppu,olen vitamiineja popsinut,ulkoillut jne..en haluaisi mitään lääkitystä,kun niihin jää koukkuun kuitenkin,,tai no..jos se parantaa oloa ja pystyn olemaan taas normaali. Mikä lääke tähän auttaa ja viekö se tän p*skan olon pois?? auttakaa ihmiset,haluan elämäni takaisin. Miten uskallan varata lääkärin,kun en pysty,en todellakaan...Kiitos jos/kun jaksoitte lukea juttuni.
Sitten kavereiden tapaaminen jännittää ja ahdistaa,en pysty menemään kahville kavereiden luo(en tosin juo kahvia,kaakaota juon),kavereiden kanssa saman pöydän ääressä,ihan kamalaa,menen punaiseksi,kun tomaatti ja pelkään,että sekoan. Joo tiedän tämä on ihan hullua ja ihan tuttuja ovat,niin en tiedä mikä tässä on,ei pitäisi olla mitään,,,mutta...Työpaikalla sama juttu,yritän käydä aina eriaikaan kuin toiset.
Tätä on jatkunut muutaman vuoden,välillä kovempana,välillä lievempänä ja joskus ei ole mitään tosin aika harvoin on niin,ettei ole mitään. En ole kenellekään uskaltanut kertoa,en vain pysty. Lääkärille en uskalla mennä,pelkään sitäkin,et ilmoittavat työpaikalle ja sit pomot ajattelee,et ompa toikin pimee. Minut kun tunnetaan mukavana ja iloisena ihmisenä ja tunnollisena työntekijänä. Niin olinkin ennen. Nyt melkein jokapäivä itken enkä saa nukutuksi ja töissä olen ihan väsynyt ja kaikki ihmettelee mitä teen,kun en nuku. Mua ahdistaa ihmiset ja kaikki,tuntuu etten jaksa kohta enää.
Kyllä mä baariin ja illanistujaisiin lähden,kun voi ottaa rohkaisevaa ennen ja siellä. Kaverit ihmettelee miksen seurustele vaikka miehiä olisi tarjolla. Sanon vaan,että nyt ei just jaksa. Siis kyllä mä muutenkin näen kavereita,mutta en halua samassa pöydässä istua niiden kanssa,mielummin vaikka olkkarissa,missä ei olla kasvokkain. Olen jättänyt harrastuksetkin,kun en pysty menemään. Haluaisin nauttia elämästä,mutta eihän tälläsena voi tehdä mitään,muutakun olla öllöttää ja toivoa,että tämä menee ohi,mutta ei..
Olen ihan loppu,olen vitamiineja popsinut,ulkoillut jne..en haluaisi mitään lääkitystä,kun niihin jää koukkuun kuitenkin,,tai no..jos se parantaa oloa ja pystyn olemaan taas normaali. Mikä lääke tähän auttaa ja viekö se tän p*skan olon pois?? auttakaa ihmiset,haluan elämäni takaisin. Miten uskallan varata lääkärin,kun en pysty,en todellakaan...Kiitos jos/kun jaksoitte lukea juttuni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisäys vielä,että kun kammottava olo tulee,niin hikoilen ja sydän pamppaa ja tulee lötkö olo. Töissäkin tahdon olla yleensä ikkuna auki ja toiset valittavat miksi sen pitää olla auki.
Keskusteluterapia voi ehkä auttaa, ja ehkä joku tarvittaessa otettava rauhoittava....
Mulla kanssa ns. paniikkikohtaukset rajoittavat elämää, ainakin työntekoa ja joukossa kun opiskelen on ihan kauhea paine päässä kun pelkään että esim. ne joihin olen tutustunut tuijottavat ym.
Paniikkikohtaus vaan saattaa kestää useita tunteja putkeen jos en poistu tilanteesta. Pahimmillaan olen ollut paniikíssa kahdeksan tuntia putkeen kun en lähtenyt töistä kotiin, hullua sekin, mutta en halunnut luovuttaa :(
Harrastuksissakin olen saanut kohtauksia ja sekoamisen pelko on järjetön.
Lähinnä harmittaa että jos en enään pysty työelämään, ym, niin ei maaseudulla paljon sairaseläkerahan turvin eletä, ainakaan sosiaalisesti. Harmi sinänsä koska olen seurallinen luonne :(