Vanhempien vastuu on kouluttaa lapsensa työmarkkinoilla kiristyvässä kilpailussa mahdollisimman korkealle tasolle. Kannoitko vastuusi?
Saitko koulutettua lapsesi akateemiseen ammattiin?
15+2
108219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 108
Vanhimmat
Kaksi lapsistani diplomi-insinöörejä, yksi lääkäri ja yksi opiskelee vielä lakia.
Toivon että tulevat pärjäämään.
Voi kait sanoa että olet vastuusi kantanut, onnea!
Yksi lapsistani on huorana tukholmassa, toinen kumlan vankilassa, kolmas kokopäiväisenä narkkina helsingissä ja neljäs juoppona luuserina vantaalla kaupungin kämpässä.
Hyvin ovat pärjänneet ei siinä mitään. Tulevat toimeen omillaan ja yhteiskunnan omilla.
Niin. Typerään aloitukseen sopii vastata juuri nuin. Kiitos nauruista!
:))))
Hyvä sinä (Niin vähän) ! Pitkästä aikaa sai nauraa..))
Suoraan sanoen minuakin nyppi tuo aloituksen asenteellisuus. Epäilin aloitusta provoksi, enkä ole vieläkään varma siitä, ettei se sitä olisi. Aloittaja nyt kuitenkin oli osallistuva ja keskustelua syntyi... Siitä pisteet hänelle ja niille jotka osallistuivat.
Poikani on kirvesmies-remonttimies pääkaupunkiseudulla. Tienaa paljon enemmän kuin akateemiset. On kolme osakehuoneistoa Helsingissä ja iso omakotitalo hyvällä paikalla. Eikä tarvinnut kouluttautua työttömäksi.
Tytär kävi kaupallisen kulutuksen, ei ole akateeminen, on kyllä pomona akateemisille. Ei koulutus ratkaise kaikkea, pitää olla myös luonteeltaan pärjääjä.
Akateemiset ammatit eivät ole välttämättä parhaiten palkattuja. Toivotaan että poikasi jaksaa tehdä työtään 70-vuotiaaksi.
Hän pärjää vuokratuloilla vaikka loppuelämänsä. Kirvesmies on loppupelissä tärkeämpi kuin joku filosofian maisteri. Vaikka pojan vaimo onkin akateeminen, emme siitä numeroa tee.
Kuinkahan velkaisia osakehuoneistoja kirvesmies omistaa? Palkat eivät ole kuitenkaan kovin kaksisia kiitos halpojen virolaisten ja töiden ulkoistamisien. Eikä ole olleet ennenkään.
Jotta ylpeä äiti jaksaa jauhaa paksuapaskaa oikein timpurin urakalla. Ai niin onko poikasi tehnyt töitä jo 40 vuotta ja on noin 60 ikäinen. Sinä 80 ?
Tärkeysjärjestykset ovat kunkin järjesteltävissä. Hyvä kirvesmies on aina tarpeen. Rakentamisen taso on meillä kuulemma heikkoa.
Niin....ja teit jo....
Niin on. Luvattoman heikkoa. Aikanani niillä työmailla joissa toimin, ei lintsattu ei menty mistä aita on matalin. Mutta liian paljon pääsi markkinoille asuntoja, jo 80 luvulta alkaen, jotka eivät kestä edes asunnon normaalia ikää home ja muiden ongelmien vuoksi.
Laaturakentajat alkoivat harveta ja jo 90 luvulla rakentamisesta tuli alan villi länsi. Tehtiin halvalla, nopeasti ja huonosti.
Itse en sietänyt katsoa vaan lopetin jo v 2001 moiset hommelit.
ja kaikilla työmailla missä minä olen ollut ovat muurarit olleet juoppoja
Se oli kuule kultaista 70 lukua kun sekä raksaduunarit että vastaavat tai ainakin kympit vetivät hömpsyjä.
80 luvulla rakennustyömaat raitistuivat kummasti ja niihin panostettiin ja lähtö saattoi tulla äkisti.
Työmaiden tsäkärit saattoivat olla kossuun meneviä :) vaan ei sähkömiehet jotka vetivät lankaa kerroksissa.
Hyvin vähän näin alkoholisoituneita enää 80 saati 90 luvulla, syystä että oli pikku lamoja, joten työpaikkaa alettiin arvostaa ja pitää siitä kiinni. Ei ollut vara mokata.
Toki törmäsin erilaisiin yksittäisiin tapauksiin. Mmuassa yksi laatoittaja, veteli 3 kahvilikööriä siinä päivän aikana, jotta työt tuli tehdyiksi ja illaksi läksi kapakkaan. Ei liene hengissä enää.
Ja maalareissahan niitä juoppoja olikin. Joskin sellaisenkin ilmiön näin, että kun ala nuorentui niin kymmenestä maalarista vain yksi saattoi olla kupittelija, muut rattiita.
Taisi nyt osua kateus akateemisien vanhemmalle, iski kädentaitajan äiti arkaan paikkaan.
Kyllä se totuus vaan on että käden taitojen osaajat tienaavat jo enemmän kuin akateemisessa ammatissa.
Pelkästään auton öljyjen vaihdosta voi periä 15 e kerralta ja jos sen tekee viidessätoista minuutissa olisi tuntipalkka 15 X4 eli ojalan laskuopin mukaan 60.
Aika akateeminen pitää olla että samoille palkoille pääsee ;)
Aika akateemisesti pitää olla autojakin jonossa 8 h päivässä eli yhtä huitua vaihdat öljyt 32:n autoon. Ei päde yhtälö. Saatat joutua odottamaan seuraavaa autoa tunnin tai kaksi.
Entä Parturi! Maksaa keskimäärin 25 euroa. 15 minuuttia pää. 100 euroa tunnissa. Huisit palkat.
En minä vaan ole nähnyt partureissa asiakkaita sellaisia määriä, että ovi käy 15 minuutin välein, olisihan se 15 000 - 16 000 euron kuukausipalkka.
Paremminkin parturit valittelevat asiakkaiden puutetta. Joskus käy niin, ettei käy kuin 2 - 3 asiakasta päivän aikana.
Hän ei ole raksoilla, oma firma, tekee remontteja.
Olen 60 poika 40 , hän on todella ahkera, ei laske työtunteja. Ei ole enää velkaa, on kyllä ollut.
Pätee hyvinkin.
Helsingissä on tällaisia palveluita ja niihin jonotetaan.
Mietihän itsekin, sillä auto ja henkilötiheydellä.
Jollet usko, käytä googlea ja näet artikkeleita asiasta
En kantanut vastuutani. Annoin lasteni itse valita. Vanhempiensa tapaan kumpikin on yliherkkä kaikelle kilpailulle. Taisivat jo lapsina suuntautua enemmän ystävyyteen kuin kilpailuun.
Onhan meillä hyvät turvaverkot. Ystävyys on hieno asia.
Niin minustakin (ystävyys on hieno asia). Ammatiksi siitä ei välttämättä ole, mutta asenteesta saa humanisti hyvän työkalun, sanovat.
Totta puhut dementer!
Minunkin molemmat lap-
set ovat ystäviä.
Jo vain sain. Kohtahan jo lapsenlapsikin on koulutettu. Niin se aika kuluu :)
Hieno asia, onnea Sinullekin!
Koulutetut vanhemmat kouluttavat myös lapsensa.
Niin taitaa tilastojenkin mukaan olla. Peruskoulu on tosin muuttanut asiaa vähitellen.
Kodin merkitystä ei pidä väheksyä nykyäänkään!
Vanhempien koulutustaso ja ammatit vaikuttavat kodin ilmapiiriin ja keskustelun aiheisiin ja sävyyn.
Painottamatta on tiettyjä itsestäänselvyyksiä jotka puuttuvat vähemmän koulutetuista kodeista.
Eräs itsestäänselvyys on asennoituminen koulunkäyntiin jo alusta alkaen ja tietenkin opiskeluun.
Ei siinä ole mitään "vihreän oksan tavoittelua" vaan kyse on perusasenteesta.
Köyhän työläisperheen kasvattina totesin tuon jo 50-luvulla ja nykyinen polarisoituminen on tainnut pahentaa tilannetta peruskoulusta huolimatta.
Mahdollisuudet ovat kaikilla samat. Kodin eväät eivät.
Huolimatta kansakoulupohjaisesta kassatyötaustasta ja minun metallin sekatyöläishistoriastani oli omille lapsillemme itsestään selvää koulun käyminen vakavassa mielessä sekä jatko-opinnot.
Alle 10-vuotisina teetätimme jo lapsillamme suuren osan ok:n töistä.
Kerran tyttäremme rilahti lukiovaiheessa tiskauksesta ( ei ollut konetta ) että hänellä olisi lukemistakin.
Vastasin, että jos lukiomenestys on tiskiviikosta kiinni niin sitten amikseen!
Molemmat penskamme ottivat lukion lopuksi stipendit ja menivät kertayrittämällä korkeakouluihin haluamilleen linjoille.
Viisaasti kirjoitit, helppoa olla samaa mieltä.
Itselläni ei ole ollut mitään hyötyä korkeasta koulutuksesta, velkaa se toi vuosiksi. Sopiva riittää kunhan on halua oppia tarvittaessa lisää koko elämänsä ajan.
Meidän ikäpolvelle ei koulutus ollut niin tärkeä asia kuin nuoremmille.
Vanhempani väittivät täysin päinvastaista, kuten kai nykyisinkin vanhempien tapa on.
Elämä opettaa, kuten meidänkin ikäpolvelle. Kortistot ovat täynnä akateemisia työttömiä, ja nytkin uutisissa puhutaan siitä, että tohtorit valmistuvat monilla aloilla suoraan kortistoon, ei mitään käyttöä työmarkkinoilla jos et ole juristi, kauppatieteilijä, lääketieteen tai ehkä tekniikan tohtori (työttömiä insinöörejäkin riittää vaikka olisivat diplomi-)...
Humanistit ja yhteiskuntatieteilijät yms yms eivät koulutuksellaan ole päteviä vielä mihinkään ammattiin. Luonnotieteilijät voivat yrittää etsiä opettajan hommia, muuhun pitää opiskella lisää...
Varmimmin saa nykyään työpaikan alkamalla siivoojaksi. Vaikka akateeminen työttömyys on kasvanut, on akateemisesti koulutettujen työttömyysaste noin puolet koko maan työttömyysasteesta.
Työn maksajat alkavat loppumaan Suomesta, huolestuttava tilanne.
Mielestäni koulutus oli tärkeää ja koulutusta arvostettiin. Ei päässyt minnekään ellei ollut melko hyviä papereita, opiskelupaikkoja oli rajoitetusti. Oma äitini oli melko harvinainen nainen ikäluokassaan maaseudulla. Hänellä oli ammatillinen koulutus. Luultavasti se oli harvinaisempaa kuin korkeakoulututkinto naisilla, en tiedä. Äitini olisi halunnut opiskella lääkäriksi.
Niin, osa akateemisesti koulutetuista työskentelee vaikkapa siivoojina, osa-aikakassoina ja mäkkärin myyjinä. Mutta tuo on mielestäni yhteiskunnan resurssien törkeää tuhlausta. Koulutusta rahoitetaan täällä verovaroin, ja siksi ylikouluttaminen on syytä lopettaa mahdollisimman nopeasti.
Kannatatko koulutuksen maksullisuutta, oikeastaan muutoin tuota kutsumaasi "ylikoulutusta" joissa syntyy jämämaistereita ei saada rajoitettua?
En, mutta koulutuspaikkoja pitäisi karsia vastaamaan paremmin yhteiskunnan tarpeita. Korkeakoulutuspaikkoja voi vähentää ja ammatillista koulutusta lisätä. Nyt ammattiväkeä tuodaan meille ulkomailta ja omat istuvat kortistossa hyvillä päivärahoilla...
Tuskin sitä ammattiväkeä sitten kannattaa kouluttaa lisää kortistoon istumaan, työperäinen maahanmuutto on lisääntymässä eikä vähentymässä.
Jos korkeakoulutuspaikkoja vähennetään niin supistuksen tulisi näkyä myös lukioissa. En usko että monikaan pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian valinnut lukiolainen pitää vaihtoehtoisena tienä ammattikoulua. Mikäli täältä ei jatkokoulutusta ole saatavissa, hankitaan se sitten ulkomailta. Ja sen pappa betalar.
Kannattaa kouluttaa koska työn tekeminen muodostuu houkuttelevammaksi kuin korvausten nostaminen kannustinloukut purkamalla. Ongelma on siinä että täällä saa liikaa rahaa siitä ettei tee mitään. Tyhjästä ei pitäisi maksaa mitään. Sitä myöten palkkatasokin on noussut epärealistisen korkeaksi ja työt teetetään halvemmilla naapurimaiden kansalaisilla laadusta välittämättä.
... ja jatkan tuohon ongelmaan jota havainnollistit: Jos koulutuksella saadaan aikaan vain se, ettei tavallinen työ kelpaa, on koulutus mennyt täysin hukkaan ja siitä pitäisi luopua.
Lukioiden määrää voidaan huoletta karsia, niiden pääasiallinen funktio tuntuu olevan antaa kolme lisävuotta lorvailuun henkisille peterpaneille ja teiniprinsessoille kun ei tarvitse päättää mitä isona alkaa tekemään. Lukioon ei kannata mennä jos jatkosuunnitelma ei ole valmiina, siis tieto siitä mihin uraan tähtää sen lukion pohjalta.
uravalinta valmiina 15-vuotiaana.....voi teitä........
Kyllä pitää olla rohkeutta tehdä päätökset.
Jos kerran aiemminkin sama on onnistunut, ja yhäkin onnistuu muualla, kyllä se onnistuu täälläkin. Enemmän tässä näkyy juuri tuo työn vieroksuminen, joka johtaa siihen että mieluummin ollaan 'opiskelijoita' kuin sanotaan olevan sitä mitä on tehnyt jo viimeiset viisitoista vuotta...
Konserttimuusikoksi tähtäävän pitää aloittaa jo lastentarhaikäisenä.
höpö höpö
Ääliö.
Ammatinvalinta ei ole mikään ikuisuuskysymys. Jokainen joutuu nykyisin opettelemaan uuden työn muutaman kerran elämässään. Työurat pitenevät alkupäästään kolme vuotta jos tuosta käytännössä täysin turhasta lukiovaiheesta päästään hallitusti eroon.
Ammatinvalinta voi joillakin lapsilla olla jo aivan pienenä selvä. Esikoiseni tiesi ennen kouluikää miksi hän halusi tulla. Hänellä oli kaksi toisiaan hipovaa ja liki olevaaammattia. Toiseen ammattiin hän hankki pätevyyden ja siihen toiseen ei ole koulutusta vaan se saattaa joskus tulla ajankohtaiseksi jahka aikaa jää varsinaiselta leipätyöltä.
Tuskin se vihonviimeinen ura on vielä selvillä 18 - 20 vuotiaanakaan, vaan sen verran on jo herranpaskaan polastu (lukio) ettei amis enää kelpaa..en yleistä, mutta olen yöhuuhkajan kanssa samaa mieltä, - lukio paikkoja pitäisi vähentää, tai ei ainakaan lisätä, niinkuin nyt on kuulemma sellaista ilmaa liikkeellä, kun taas ammattikoulutuspaikkoja mielestäni ei missään nimessä pitäisi vähentää..ja huom. lukion voi käydä amiksen ohessa. Siitä on "nopea" tie joko suoraan ammattiin, ja jatkopätevyys ammattikorkeaan tai korkeakouluun..ja taas on säästetty 3vuotta.
P.s. Mutta tämä on vain miun vaatimaton, amispohjalla (kartoittaja) esiinrykästy mielipuoleni..:/
Poikamme tyttö, silloin kouluun hakiessaan oli 15 v., nyt tosin jo 16 sta, ja pääsi haave alalleen opiskelemaan, siis nuoren haaveilla :), on aina pitänyt piirtämisestä ja valokuvaamisesta..katsotaan nyt kolmen vuoden jälkeen, löytyykö työtä vai pitääkö jatkaa seuraavan asteen oppilaitoksessa..tytär on luokkansa nuorin toiset yli 20 siä..:)
Asiaa kirjoitat. Jos lapsenlapsesi on valinnut media-alan on tie huipulle hyvin vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Onnea matkaan.
Mikä lie se kunkin huippu, mutta jotain graafista suunittelua siellä opetellaan, perustutkintohan se on mutta kerkeehän tuo, kolmen vuoden jälkeen vielä vaik mihin.
Onneksi kukaan, siis ei kukaan koulutuksen ammattilainen ole kanssasi samaa mieltä siitä että lukio on tarpeeton.
Kuten ei siitäkään että lapsi valitsee lastentarhaikäisenä että hänestä tulee konserttimuusikko. Sinulla on toki oikeus olla sitä mieltä, mutta ei tämä silti ihan hulluinta ole mitä olen keskustelupalstoilta lukenut.
Minä halusin pienenä kosmonautiksi.
Ei lukio ole tarpeeton, se on tarpeen vain jos aikoo yliopistoon.
Jokainen lukion käynyt joka ei pääse yliopistoon vaan palaa takaisin keskiasteen koulutukseen tai suoraan työelämään on ollut turhaan lukiossa veronmaksajien taakkana sen kolme vuotta.
Olen pahoillani jos ymmärsin kirjoituksesi väärin. Olen siinä mielessä samaa mieltä, että keskiarvorajoja lukioon pääsyyn tulisi nostaa. Opiskelumotivaation tulisi olla kunnossa jos tähtää tieteelliseen työhön.
Toisaalta lukio antaa hyvät eväät selvitä myös ammattikorkeakoulutuksesta, eli ei se turhaa ole siinäkään tapauksessa. Ehkä myös jonkinlainen maksullisuus voisi koskea myös lukioita.
Mitä turhia, ymärrän kyllä että haluat provosoida.
Mutta jos vertaan vaikka omaa jälkikasvua hänen parhaaseen koulukaveriinsa. Jälkikasvuni on ollut töissä jo kuusi vuotta. Samana aikana hänen kaverinsa kävi sen lukion, ja sen päälle sitten opistotason koulutusta jolla ei saa kuin pätkätöitä, joita ei ole vielä edes niitä tehnyt. Tällä hetkellä oma jälkikasvu on rahoittanut tätä yhteiskuntaa kai jo parinsadan tonnin verran kuluttamalla ja veroja maksamalla. Kaverinsa on aiheuttanut saman ajan pelkkiä kuluja niin yhteiskunnalle kuin vanhemmilleen...
Jotkut ovat realistisempia kuin toiset jo lapsesta alkaen, mie halusin viisivuotiaana postinjakajaksi. Lähelle toiveammattiani, lehdenjakajaksi, ryhdyin kymmenen vuotta myöhemmin, koulun ohessa.
Ensimmäistä sputnikia katselin isän ja äidin kanssa taivaalla kuusivuotiaana ja Gagarin lensi avaruudessa kun olin vähän vaille kymmenen. Siihen aikaan ei enää avaruuslentäjän ura kiinnostanut.
Kovasti koitin valistaa miten turha koulunkäynti pilaa hyvän työmehen ,mut uskoivatko?
Kattia kanssa akateemisen ammatin halus vanhempi likka ja otti vielä samantasosen vävynkin.
Nyt olen ihmeissäni kun jatkuvasti kyselevät miten pärjään, aina vaan pitäs ottaa taskurahaa.
En minä vanha mies jaksais juosta jatkuvasti ulkomaillakaan lomailemassa kun patistelevat mukaansa.
Tyttäresi valitsi viisaasti. Et kai ole toista mieltä?
Kun kattelee vanhemman tytön elämistä ja olemista niin ei voi vastaankaan väittää.
Ei tuo akateemisuus ole nykyään tae hyvään työuraan, ammattimies menestyy usein paremmin. Ihalin 60-luvulla opettajaani, joka kertoi, että nuorempi poika meni ammattikouluun, koska oli kiinnostunut käytännön töistä. Vaikka isällä oli akateeminen koulutus, poikaa ei pakotettu lukemaan. Omani saivat valita itse, koskaan meillä ei painotettu akateemisuutta. Olin esim. ala-asteella ainoa äiti, jolla oli ylempi korkeakoulututkinto. Ei siitä paljon toitotettu, asuimmehan vuokralla, kukaan muu luokkatoveri ei tainnut asua näin köyhästi.Omani valitsivat akateemisen koulutuksen ihan kiinnostuksensa perusteella.
Ei se ole tae, mutta korkealla koulutuksella on suuremmat mahdollisuudet pärjätä sekä työssä että terveydessä.
Kehumisketjuun pitää minunkin pistää puumerkkini ; )
Sisarusparvemme (4l) asten ammatteja.
Kaksi juristia, ohjelmistoalan-yrittäjä, keriatrian ylilääkäri, toimittaja, pankkiiri, kaksi ekonomia, diplomiinsinööri, erityispedagogi, finassineuvoja, laitosmies-muusikko, nuoriso-ohjaaja, vakuutusvirkailija, tutkija (biologian) postivirkailija.
Lisäksi uusioperheiden lapset joilla myös hyvä koulutus ; )
Omenat eivät putoa kauaksi puusta.
Niinhän se usein menee. Perhe on monasti avainasemassa.
Sulle tuli huvittava lyöntivirhe, ei kai teitä sentään 41 sisarusta ollut? Silloin serkuksia olisi melkoisesti.
Niinpä pääsi lipsahtamaan painovirhe paholainen sen piti luonnollisesti olla (4) lasten, huomasit varmaan, että se ällä jäi sulkujen sisään.
Siinä olisi lestadiolaisillakin tekemistä. Mormoneilta onnistuu kun ovat moniavioisia.
Mikä on keriatrian ylilääkäri, tarkoitatko geriatrian ylilääkäriä, ei diplomiinsinööri vaan diplomi-insinööri ei finassineuvoja vaan finanssineuvoja. Kuinka sulla on oikeinkirjoitus noin hakusessa??
Vieäkö leikitte nukketalolla, ja nukeilla???
Eipä täällä akateemisesti koulutetutkaan erota numero yhtä kirjaimesta l.
Mitä muuten tuo sana vieäkö tarkoittaa ja tuleeko todellakin ja-sanan eteen pilkku?
älähän hermostu, kirjoitusvihreet sulla kertautuu.
Ei aina mee putkeen, korppis
On olemassa pilkkusääntöjä, mutta säännöttömänäkin pilkkua voi käyttää halutessaan antamaan viestille haluamaansa ilmettä.
Korostamaan tiettyä sanaa, tai tarkoitusta.
Kuten tiennet?
Voi voi teitä vainoharhaisia. Teitä täällä palstalla riittää.
Olet oikeassa ja kaikenlisäksi itsensä kanssa keskustelu tuntuu olevan muotia.
Minä satun kuulumaan näihin oikealla aivolohkolla sanoja muodostaviin kuva-ajattelijoihin. Älyä se ei mittaa jos k-kirjain muuttuu g:.ksi tai päinvastoin.
Olen lukenut, että mm. seuraavilla henkilöillä on tai oli samantyyppisiä vaikeuksia kirjoittaessa tai lukiessa. Itselläni on konsonantti lukihäiriö,
Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa ja hänen lapsensa lienevät Pohjoismaiden tunnetuimmat dyslektikot. Muita kuuluisia dyslektikkoja ovat olleet muun muassa Leonardo da Vinci, Albert Einstein,Thomas Alva Edison, Alexander Graham Bell, Walt Disney, Hans Christian Andersen , Pablo Picasso, Winston Churchill ja Tom Cruise. Tunnettuja suomalaisia dyslektikkoja ovat arkkitehti Alvar Aalto (k), Hjallis Harkimo ja runoilija Arja Tiainen.
Säännöistä poikkeavaa pilkutusta voi käyttää se, joka hallitsee pilkkusäännöt.
Näytti vain niin hauskalta tässä yhteydessä, kuka mitäkin näkee ja miten tulkitsee, ei kai niin nökönuukaa ole?
Olen huomannut, että he jotka puuttuvat kirjoitusvirheisiini saavat usein nenilleen, antaessaan palautetta konsonanttieni epäjärjestyksestä tai lyöntivirheistä tekevät itse viestipalautteessaan hyvin yksinkertaisia oikeinkirjoitusvirheitä.
Onko se sitä karmanlakia vai moukan tuuria ; )
Jos itse sortuisin samaan lukisin palauteviestini monta kertaa, varmistaakseni, että viestissäni ei olisi virheitä.
Eivät ole akateemisia, eikä se ollut ollenkaan minusta eikä meistä kiinni etteivät ole, ei ollut halua lukea ja mistä mie olisiko ollut päätäkään. Leippee syövät kummiskin kaik kolome :)
P.s. tiijjä tuosta terveydestä ja eliniästä suhteessa akateemisuuten tai ei, geeneissä tuo taitaa enempi olla..ikä ja terveyskin.
Monet asiat tietysti vaikuttavat terveyteen. Tilastot ovat aina keskiarvoja.
En minä lastani kouluttanut, sitä varten on olemassa oppilaitokset. Kaipa tuo kokkikoulutuksella pärjää. On ainakin tähän asti pärjännyt.
Tuskin ihmiset lakkaavat syömästä, joten kelpo valinta tulevaisuuteenkin.
Hyvin ovat pärjänneet!
Yksi on puhtaanapitolaitoksella kiireapulaisen varamiehen tuuraajana.
Toinen taas pääsi kaupungin kadunlakaisijaksi.
Kolmannella on vakituinen työpaikka jätteenkäsittelylaitoksella.
Ja neljäskin pärjäilee hyvin, sillä hän on päässyt tuuraamaan kesäisin sairaalan siivoojia.
Kaikki viihtyvät työssään ja korkeasti koulutettujen hienohelmojen jälkien siivoaminen on heidän mielestään palkitsevaa:
Jonkunhan se on nekin hommat tehtävä!
Hyvä että olet kuitenkin kannustanut heitä työntekoon.
Kannoinko vastuuni?
En kantanut. Kyllä he itse kantoivat vastuunsa koulutuksestaan ja en myöskään elä nykyistä elämääni lasteni kautta.
Hyvä jos kävi hyvin.
Ei ollut minulla aikaa tuhlata päätäni koulu-laitokseen, ja päästäni johtuen eivät tuhlanneet lapsenikaan.
Sen verran paperia hankkivat, että pääsivät käyttämään päätään.
Isältään perimänsä päänsä turvin, eivät he ole koskaan joutuneet tunkemaan käsiään pashaan, eikä rasvaan.
Toivottavasti pääsen näkemään, ovatko heidän eläkkeensä reippaasti yli Suomalaisten keski-ansion, kuten isällään.
Totta kuitenkin on, että kaikki lapset eivät ole syntyneet onnellisten tähtien alla, joten koulut on enimmäkseen käytävä hyvin.
H.
Jotkut pärjää aina, joidenkin on ponnisteltava pärjätäkseen. Niin lienee aina ollut.
Hunksi. Halveksitko tavallisia rehellistä työtä tekeviä ihmisiä, siivoojia, talonmiehiä jne.? Kirjoituksestasi saa sen käsityksen.
"aika ylvästä"
Tietenkään en, minähän kirjoitin onnellisista tähdistä.
Päänsä avulla jokainen ihminen tallustaa, vaan ei koskaan turhaa polkua.
H.
Hekö ovat onnellisia joiden ei tarvitse käsiään työssään liata?
"aika ylvästä"
Minä en voi sitä tietää.
Koska olet asiasta kiinnostunut, kerro....
Bessiekin on hyvä...
H.
Pitää lisätä, että uskoisin että sanaasi, vastuunkanto, on sitä että ohjaa lapsia joko työn nennään, tai kuolutukseen, vaikka vain ammattiin valmistavaan; ei miusta vanhemmat joilla ei ole akateemisesti koulutettuja lapsia ole sen vastuuttomampia kuin nekään vastuullisempia joilla on akateemisia lapsia.
Eiköhän lukuhaluiset ja -päiset lapset hakeudu ihan itsestäänkin lukemaan korkeakouluihin, siinä vanhemmilla tarvia välttämättä olla mitään tekoa.
Tuolla joku sanoi että lukion jälkeen teknillisessä oli rankkaa opiskella, uskon sen koska poikamme kävi ylemmän ammattikorkea tutkinnolla (insiksi) peruskoulu pohjalta, ja työn ohessa kaksi pientä lasta..usein oli herpes rupi huulessa, tressistä uskoin sen aina puhkeavan.
Kuka mistäkin tykkää, mulle oma elämänurani oli sopivan haastava. Olen aina painottanut ihmissuhteiden tärkeyttä ja olen onnellinen kun lapsillani on ystäviä ja itsellänikin ihan mukavasti.
Tyttömme ovat terveydenhoidon ammattilaisia, ja sosiaalisia luonteita, ystävät oli tärkeitä jo lapsena, pojallakin näkyy säilyneen jopa alaluokan aikaiset ystävyyssuhteet..olen hyvin onnellinen lapsistani, ja heidän lapsistaan, joista nyt paraikaa yksi vetelee unia meidän parvekkeella, mummin pienimmäinen, Heljä -tyttönen.
Ei tarvinnut. Kouluttautuivat ja rahoittivat itse.
Tyttö on metku ja poika valmistui tekniseltä fysiikalta suunnittelemassaan ajassa.
Vastuumme päättyi 18-v kirjoituksiin ja niiden tuloksiin.
Taustaa. Ei kaupan osa-aikaisen kassan ja metallin sekatyömiehen geeneistä kummempaa löytynyt.
Juridinen vastuu päättyy kun lapsi tulee täysi-ikäiseksi, se on tietysti fakta.
Katson onnistuneemme kasvattajina koska heti kirjoitusten jälkeen ja poika intin jälkeen, lähtivät opiskelemaan Helsinkiin ottaen täysin vastuun elämästään pyytämättä ja odottamatta meiltä mitään.
Lasken Otaniemen Helsingiksi vaikka se taitaa olla hallinnollisesti eri kylää.
Myöhemmin olemme sponssanneet tenaviamme mutta se on ollut ylimääräistä, ei puutteeseen perustuvaa.
Eikö ole enää omassa itsessä kilpailemista tarpeeksi, kun jo lapset pitää ottaa pelinappuloiksi?
Seuraavaksi kai lastenlapset, ja serkunkumminkaimat?
Itse jo aikoinani akateemisesti koulutettuna, en pitänyt sitä minään ihmeenä, varsinkaan nykyisin, kun niin monen moni ajatutuu ihan eri alalle, kuin mihin on saanut akateemisen koulutuksen.
Monen moni on työttömänäkin.
Yksi ainoa, usein kapea-alainen oppiarvo, tässä nykymaailmassa, jossa mikään muu kuin muutos ei ole varmaa.
Kun ammattia pitää olla valmis vaihtamaan, tämän tästä, jos ei tyydy vetämään lonkkaa ja sylkemään kattoon väistellen klimppejä, joka lie jo liian monen nuoren tulevan toimeentulon sisältö??
Hiekkalaatikkokeskustelua parhaimmillaan!
Aloituksessa olisi aihetta syvempäänkin tarkasteluun.
Kyllähän nuo muksut siirtolaisen lapsina ovat aivan hyvin pärjänneet ja menestyneet, paremmin kuin koskaan uskalti edes ajatella. Koulutuksensa he ovat opintoveloilla hankkineet, vaikka ei he kymmeniä vuosia ole ammatteihinsa lukeneetkaan.
Toinen on toimitusjohtajana ja toinen sisäänostossa. Aloittivat kesätöissä ennen rippikouluikää ja tekivät hanttihommia, kaippa se hanttihommien tekeminen ei maistunut kun kumpanenki jatkoi opiskeluaan , ei aivan yliopistoon tai korkeakoulututkintoon , mutta kuitenkin.
Kannoin siinä mielessä vastuuni kun sanoin lapsilleni että minulle he ovat yhtä rakkaita vaikka työskentelisivät siivoojina tai taksisuhareina. Itselleni ei tittelit merkitse yhtään mitään, vaan se miten kohtelee työkavereitaan ja ihmisiä yleensäkin.
En - silti ovat löytäneet itse valitsemansa paikan yhteiskunnassa ja ovat tyytyväisiä päätökseen.
Pidin mottonani aikoinaan Gahlid Kibramin- Sinun lapsesi ei ole sinun....googleta, antaa ajattelemisen aihetta. Pakoittajille.
maagikko
jälkeläiset on ITSE kouluttautuneet, ottaneet aikoinaan lainaa, maksaneet aikoinaan ne pois, EI vanhempien tarvinnu niitä kouluttaa, olivat harvinaisen älykkäitä aivan itse.
Mulla on se edessä vielä. Ihan mielenkiinnolla lueskelin, ja otan kommentteja vastaan!
Itteäni ei koulu kiinnostanut. En löytänyt koskaan sitä omaa nurkkaa mihin olisin halunnut. Jossain vaiheessa olisin halunnut eläinlääkäriksi, mutta epäilin ettei mun lukupää olisi kestänyt. Vanhemmat olivat sitä mieltä, että ei ole mitään väliä mihin ryhtyy, joten se siitä sitten. Mä tiedän! Vastuutonta syyttää heitä edes pikkuruisen, eikä se ole tarkoituskaan. Hyvää he tarkoittivat. Mutta vaara on, jos antaa lapsen (huom. lapsen) ite päättää täysin yksin tulevaisuudestaan, että hän menee siitä mistä helpoiten pääsee. Niin että olen päättänyt yrittää kannustaa lapsiani kohti suuria unelmia.
Miten sen sitten tekee niin, ettei lapsi pala loppuun? Nykyinen yhteiskunta taitaa noin muutenkin olla kova nuorille, se on muuttunut niin kovin ura-keskittyneeksi siitä kun minä olin nuori. Pitää pyrkiä korkealle. Kun oikeastaan olisi tärkeintä löytää sellainen työ joka on melkein kuin kutsumus. Ainakin ite ajattelen, että olisi mukavaa kun olisi sellainen työ, missä tuntee että tekee jotain tähdellistä. Että on kivaa herätä aamulla.
Tuo onkin hankala juttu. Minä teen työkseni varsin tähdellistä puuhaa, mutta usein aamulla herätessä ajattelen, että voi helkkari, tänään on työpäivä. Eipä silti, muutaman vuoden kuluttua alkavat eläkepäiväni, mutta työstäni irrottautuminen on hankala juttu. Vieroitusoireita tulee, ja niistä pitää selviytyä.
Vanhemmat tekevät sen, minkä pystyvät. On aika vaatimus, jos jokainen lapsi pitäisi kouluttaa "korkealle tasolle". Opiskeluaika ylioppilaaksi tulon jälkeen jokaisella on 7-8 v.
Pienempituloisillakin ihmisillä on oikeus lapsiin, vaikka ei pystyisikään heitä kouluttamaan korkeisiin virkoihin.
Turha syyllistää.
"palveluammatissa"
Hyvä että olet valveutunut, vaikka et paljon taida lukeakaan:
"Ei ollut minulla aikaa tuhlata päätäni koulu-laitokseen, ja päästäni johtuen eivät tuhlanneet lapsenikaan.
Sen verran paperia hankkivat, että pääsivät käyttämään päätään.
Isältään perimänsä päänsä turvin, eivät he ole koskaan joutuneet tunkemaan käsiään pashaan, eikä rasvaan.
Toivottavasti pääsen näkemään, ovatko heidän eläkkeensä reippaasti yli Suomalaisten keski-ansion, kuten isällään.
Totta kuitenkin on, että kaikki lapset eivät ole syntyneet onnellisten tähtien alla, joten koulut on enimmäkseen käytävä hyvin."
Pashaan ja rasvaan vai ei! Erilaisia ylpeilyn aiheita.
Meidän lapsemme ovat työntäneet kätensä sekä pashaan, että rasvaan.
Harjoittelu alkoi alle 10-vuotisina eikä toiselta ole loppunut vieläkään.
Paitsi kaikkia kotitöitäniin penskamme tekivät 12 - 13 vuotisina erilaisia aputöitä pieniä sivuansioita vastaan. Kotitöistä emme koskaan maksaneet killinkiäkään.
Mainosten ja ilmaislehtien jakelua. Naapuruston lasten vahtimista ja pojalla talkkarin töitä läpi vuoden.
15v toinen oli töissä leipomossa ja toinen piensesä metalliverstaassa siivojana.
Leipomokesän lopun oli poika metallin TES:lla pajan puolen perustöissä.
Jne.
Ennen opiskelun aloitusta oli tyttö Meilahden sairaalassa siivoojana ja sittemmin yksityisessa hoivakodissa mm. pesemässä ukkojen tekareita ja lasisilmiä.
Sittemmin opiskeluun liittyvissä töissä, mm. töllömetkuna.
Kundi rahoitti opiskelunsa siivoojana, vartijana, varastotöissä sekä satamajätkänä.
Valmistui silti tekniseltä fysiikalta 5:ssä vuodessa.
Pidimme tärkeänä, että tenavat saavat tuntuman työntekoon sekä niitä töitä tekeviin ihmisiin oppien arvostamaan molempia.
Huolimatta työstään kv-konsulttiyrityksessä on poikamme nyrkit vieläkin aika ajoin rasvassa.
Talon viimeistelyn ohessa hän edelleenkin ajoittain rakentelee autojaan, kädet rasvassa.
On siinä minua etevämpi.
Jos en olekaan ylpeä, niin olen ainakin hiivatin tyytyväinen siihen, että penskamme ovat olleet näpit pashassa ja rasvassa.
Tyttäremme rooli maamme edustajana kahdessa EU-koplassa ei anna tuota pashamahdollisuutta eikä hän ole muutenkaan siitä kiinnostunut mutta ilman piikaa on selvinnyt.
Eläkkeitä en ole miettinyt mutta luulisin heidän ainakin äitinsä päihittävän.
Kaksi asuntoa on jo vuosia sitten siirretty perusturvaksi.
Tässä vaiheessa on mukavaa, että pienempituloisillakin ihmisillä oli oikeus lasten hankintaan!
Niinhän Bessie* jo kertoi....
"Hunksi. Halveksitko tavallisia rehellistä työtä tekeviä ihmisiä, siivoojia, talonmiehiä jne.? Kirjoituksestasi saa sen käsityksen. "
Anteeksi että emme jaaritelleet.
H.
Tuon kirjoitin minä eikä bessie*, älä sekoile.
Isäni oli kolmannessa polvessa poikamies. Sukumme perinteisiin kuuluu odottaa siihen asti että pääsee kortistoon. Sitten leipä on kapea mutta varma.