Hei kohtalotoverit. Olen sairastanut "masista" kauan, kauan. Olen työelämässä mutta nyt oloni tuli niin tukalaksi että "armahdin" itseni ja jäin 2kk.n sair.lomalle. En tiedä jaksanko palata työyhteisööni joka vaatii TERVETTÄ reagointia...ym...mikä ja kuka muuten on "terve?" missä se määritellään? Olen naimisissa mutta erittäin yksinäinen, en kelpaa, olen huono...tyypilliset masentuneen ajatuksen juoksu...ja nyt sair.lomalla ajatukseni pyörivät vain oman napani ympärillä. Sain tutun psykiatrin lääkärikseni, aloitin terapian, lääkityksen. Mutta tämä epävarmuus, paranenko..minulla on voimakkaita sos.tilanteiden pelkoja, olen liian ankara itselleni ym..muuta mukavaa. Haluaisin kirj.vaihtoon "jonkun" kanssa, nuori, varttuneempi, mies, nainen. Läheisriippuvuus mieheeni on myös suuri ongelma vyyhti, joten voimat alkaa taas kerran olla kortilla!!!
terv;"hiljaiset sillat"
terv;"hiljaiset sillat"
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ystävä kallis, yritä kestää. meitä on täälläkin niin paljon. Liikunta auttaa mutta saatko itseesi puhtia, toivottavasti. Tuo yksinäisyys on myös vaikea juttu, eristäytyy, eristää itsensä. Tuttua juttua, voimaa sinulle, ET OLE YKSIN!!
Hei! Tahtoisin alkaa kirjoitella kanssasi, mieluiten juuri noita ihan oikeita, postitettavia kirjeitä. Olen vielä nuori, vasta 17-kesäinen, mutta kuitenkin jo kaikenlaisiin mielen mutkiin (valitettavasti) tutustunut tyttö. Voit lähettää minulle osoitteesi, sähköpostittaa sen tänne:
[email protected] ^^
Minä taidan olla tavallaan kohtalotoverisi, ainakin ajatuksesi tuntuivat tutulta. En kuitenkaan ole sairastunut hoitoa vaativaan masennukseen, diagnoosia ei ole. Välillä tunnen itseni aika terveeksikin, liian herkäksi ihmiseksi vain, mutta taas monet, jotka ovat minusta "sairaita", ovat yhteiskunnan normien mukaan kuitenkin täyspäisiä...
Minulla on avomies, mutta tunnen silti suurta yksinäisyyttä. Kaikki on hyvin, mutta ei kuitenkaan ole, en arvosta itseäni.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että omaan napaan tuijotus pitäisi heti lopettaa, en vain tiedä miten.
Olen kiinnostunut monistakin asioista, mutta kuinka saada voimaa ryhtyä toimeen? Ehkä kohtalotoverilta? Voisinko minä jotenkin olla tukemassa ja rohkaisemassa sinua parempaan elämään?
pipari
Hei pipari, kiva kuulla että joku ajattelee samoin, sielun-sisko?? Minulla on paljon "sydämelläni", pohdittavaa, ajatuksia.huh. Miten saisit minuun yhteyden tai minä sinuun?? Uskallanko panna tähän sähkö posti osoitteeni?? Jospa tutut näkevät..????? Hui!!
Niinpä, MITEN SAADA ITSENSÄ LIIKKEELLE?? Tutullani on hyvä neuvo: MENE HARRASTAMAAN, KYLLÄ SINÄ PYSTYT, OLETHAN AINA ENNENKIN...siis n. 5v. sitten!!!
Herkkyys on toisaalta lahja ja kirous. Mitä teemme, Pipari??
Jospa uskaltaisit tänne kirjoittaa:
[email protected]
ed. viestin nimimekit, otsikko "väärin päin", ei muuta..