En tiedä mitä teen, päivät on yhtä tuskaa. Tyttikseni harrastaa paljon kaikenlaista ja näissä yksissä treeneissä pelaajat pääasiassa lesboja ja tietenkin siellä on myös muutama nätti tyttö ja joka kerta kun lähtee pelaamaan, muhun iskee kauhee pelko, että siellä katellaan "sillä silmällä" ym. Olen itse femme ja ja tiedän että tyttistä enimmäkseen just nätit femmet kiinnostaa. Hän ei ole koskaan minua pettänyt eikä edes flirtannut niin että olisin huomannut. En tajua miksi koko ajan on pelko että löytää toisen /paremman /nuoremman..jne. Tää tunne on vaivannu mua jo pitkään, enkä haluais tällä pilata suhdettamme. Tiedän etten voi mitään jos löytää uuden, mutta en ees siedä ajatusta siitä että kattelee muita naisia kun en ole itse paikalla. (tuskin edes tekee niin, mutta enhän voi olla varma) Niin, en itse ole mikään rumilus, mutta silti välillä inhoan itseäni. Olen miettinyt jo terapiaan hakeutumista, tilanne on niin paha.
Mustasukkasuus repii mua.. :(
help
24535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
tällainen tarina on täällä jo ollutkin, aika sama varmaan jopa. Mene terapiaan.
Junttiuden syvin olemus selvitetty.
Juntti on henkilö, joka ei osaa asettua toisen asemaan.
No mitä sitä enempää vatvomaan, lyhyestä virsi kaunis.
Mene siis terapiaan, niinkuin itsekin suunnittelit.
Voi jessus.
Oliko sulla muuten ihan oikeaa asiaa, vai tulitko vain solvaamaan? Millä nimellä itseäsi kutsuisit?
Se vain sanoi mitä aloittaja itsekin, eli menkööt terapiaan. Niin voi sanoa suoraan sellanenkin, joka on empaattinen. Jotkut ymmärtävät vain suoraa puhetta, joitakin pitää ensin päätä silitellä.
jos täällä on ollut jo vastaava asia ja sille kerrottu vastauksia ja annettu neuvoja, niin junttiuden syvin olemus selviytyy siitä, ettei jaksa etsiä tarpeeksi pitkältä asioita.
Juntti on henkilö joka ei mieti pitkälle mitä sanoo.
No juku ! Jos asutte yhdesä niin sehän on sillä siisti . Hän Rakastaa sinua .
Ihan niin.Asuin sellaisen jokapaikan höylän kanssa monta vuotta.Sit erottiin kun tahdoin vähän rauhallisempaa kotielämää.Et katsotaan telkkaria ja tehdääm ruokaa.Mut kun hän käy meillä aina naurattaa just ne jutut maailmalta.Kaikist kivointa on nukahtaa tän oman ja oikean viekkuun.Ja kiihkeätäkin on just kun sille päälle satutaan : D
Aika samanlainen tarina kuin edellinenkin. Keksi jotain uutta, kiitos.
Ehkäpä aloittaja kokeilee jospa tällä kertaa saisi jopa keskustelua aikaiseksi, vertaistukea tai ihan mitä tahansa normaalia kommunikointia, mut sehän on mahdotonta tällä palstalla...
Tärkeintä on avoimesti kertoa tunteistasi tytöllesi. Ettei mitään ala pakkautua sydämeesi, ja että toinen ymmärtää, ja ottaa sen huomioon Silloin kaikki menee hyvin. Meillä kaikilla on samanlaisia kokemuksia, riittämättömyyden ja huonouden tuntemuksia. Myöntämällä ja kertomalla tämän voikin sitten keskittyä niihin positiiivisiin asioihin, yhdessä.
tässä alkuperäinen vastaa, en ole aikaemmin tänne kirjottanu tästä asiasta, on ollu joku toinen.... mulle tää asia ei oo mikään leikin asia, koska se vaivaa mua päivittäin, siksi mietin että olisko terapiasta mulle apua. Tuntuu etten edes nauti suhteesta täysillä, en pysty koska stressaan niin paljon. Yhdessä emme asu vielä, mutta tyttis olisis siihen valmis ja ehdottanutkin. Kertooko tämä siis valmiudesta sitoutua ja että rakastaa tosissaan, mielestäni kyllä. Miksi siis kaikki nämä pelot?? Tuntuu että jos hän löytäisi toisen, elämä loppuisi, koska rakastan häntä enemmän kuin mitään koko maailmassa..
"Tuntuu että jos hän löytäisi toisen, elämä loppuisi, koska rakastan häntä enemmän kuin mitään koko maailmassa."
Ihminen, joka ei ensisijaisesti rakasta ja arvosta itseään siirtää vastuun rakkaudesta toiselle.
Mielestäni sinun ei pitäisi olla suhteessa ennen kuin olet kehittänyt ja parantanut rakkautta ja suhdetta omaan itseesi. Terapia voi auttaa jossain määrin, mutta loppupelissä kaikki on sinusta itsestä kiinni.
No hei ! Muuttakaa kimppaan. Sehän on hienoin tapa olla yhdessä eikä tarvitse miettiä toisen tekemisiä. Kun tuut kotiin ja pusit ja halit niin kaikki on kohdallaan.
Miten se yhteen muuttaminen muutta sitä että olen mustasukkanen? Samalla lailla sillä on omat menot harrastukset ja kun käy niissä, mä istun kotona ja murehdin. En halua olla tällanen joka stalkkaa tekemiset ja kenen kassa menee tai utelee uudet fb kaverit jne. Tuntuu ettei sillä sais olla ees naisia kavereina (joista tiedän että on lesboja).... Ehkä otan sen askeleen kohti terapiaa, vaikka en tiedä auttaako se mitään.
Olen kuullut sanottavan, mutta en tiedä pitääkö paikkaansa. Että toista epäilee siitä, mitä itse tekee tai mitä itse pelkää tekevänsä.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11082588#comment-58558471
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10002714#comment-50397515
no sit en kyllä ymmärrä miksi seurustelette jos sulla on noin paha olla.kun kimpassa olohan on sitä että on turvallista ja kivaa?
sun pitäsi luottaa sun naisesi- turha luulet että hän iske muita- katsoo itsesi peiliin. Sinulla puuttuu itseluottamusta!
Mun itsetunto on ihan nollissa ja siksi epäilen että muut naiset alkaa kiinnostaa ja heti kun ilemstyy joku kaunis niin pelkään että tyttis ihastuu...mä en vaan luota itseeni mikä on ihan hirveetä! En usko että tyttis haluaa olla vaan mun kanssa, vaikka on sanonut ettei edes katsele muita sillä silmällä. Tuntuu niin toivottomalta rypeä näissä tunteissa, miettiä ja pelätä. Oon kolmekymppinen ja mun pitäis uskaltaa elää kunnolla ja osata nauttia siitä että mulla on oma rakas. Ei vaan onnistu... :(
Aehhh... Puhu sille, siitä mitä tunnet, pyydä siltä pientä pönkitystä itsetunnollesi, kysy varmistusta tunteilleen sanoilla ja pienillä teoilla?
Tämä vie pitkälle, omalla tytölläni hieman samankaltainen ongelma (itsetunto, mutta ei minun harrastusten takia hermoile, toinen tarina se) ja se riipii välillä suhdetta jos hän ei kerro tarvitsevansa vakuutteluja, ja se purkautuu turhautumisena, riitelynä, syytöksinä...
Yritä olla päästämättä tilannetta menemään edellämainittuihin ja ota kissa pöydälle tyttös kanssa. Niin monta kertaa kun tarvis. Jos se rakastaa ja välittää, se myös ymmärtää. Tämä rohkaisee myös itsetuntoasi pikkuhiljaa, toki siihen on muitakin keinoja, mutta ei tuosta ainakaan haittaa ole. :3
Asiasta kannattaa puhua tyttöystävän kanssa. Itse olen samalaisessa tilanteessa, tosin mun tyttöystävä on tässä se mustasukkainen. Puhuminen on auttanut ja hän kärsii myös itse hieman itsetunto-ongelmista.
Tosiaan olen samaa mieltä siitä et sun täytyy pyytää apua kumppaniltasi itsetunnon nostamiseen. Mä teen edelle töitä et mun tyttöystävän itsetunto kohoais ja on se toiminut jo mut edelleen täytyy vaa olla kärsivällinen.
Harrastan itsekin lajia, jossa on paljon muita lesboja ja ymmärrän kyllä miksi asia sinua vaivaa. Asennoidut vain nii että he ovat pelikavereita ja joukkue on todella yhtenäinen. Liika asioiden miettiminen vaan pahentaa asioita.
Toki se aiheuttaa harmia toiselle osa puolelle ku asioista tulee usein todella turhia riitoja, mutta korostan vielä että puhut aina ku sua ahdistaa ja vaivaa jokin...vaadit et tyttöystäväs osoittaa kiintymystään ja vakuuttaa ettei ole mtn syytä olla mustasukkainen :)
Toivon että saatte yhdessä tilannetta helpotettua, meillä nää jutut on ainakin auttanut suuresti.
kiitos paljon, yritetään yritetään.......mutta terapiaan meno on silti mielessä, en voi kuitenkaan pyytää että tyttis mua kehuu koko ajan, eihän sekään varmaan sellastas jaksa, mun pitäis ymmärtää muutenkin ja varsinkin jos hän haluaa vielä yhteen muuttaa
Hanki itsellesi harrastuksia ja tekemistä, niin että sullakin on oma elämä. Mieluiten jotain urheiluharrastuksia, koska urheileminen nostaa huimasti itsetuntoa, kokemusta on nimittäin. Parasta on, jos löydät itsellesi todella mieluisan harrastuksen, mitään ei kuitenkaan kannata tehdä väkisin. Sun kannattaa myös löytää omia mielenkiinnonkohteita ja unelmia, joiden ei välttämättä tarvi liittyä kumppaniin. Se tekee susta itsenäisemmän ja mielenkiintoisemman. Etkä sitten hajoa, jos teillä jossain vaiheessa tulisikin ero, vaan pystyisit jatkamaan elämääsi. Sitä paitsi todennäköisemmin se parisuhde kestääkin, jos olette molemmat itsenäisiä ettekä kumpikaan ole toisistanne riippuvaisia. Se terapiaan meno voi myös auttaa, mutta se on todella pitkä ja raskas prosessi. Kannattaa miettiä sopiiko se elämäntilanteeseesi, sillä se on todella sitovaa. Lomatkin menevät terapeutin lomien mukaan. Jos päätä siihen ryhtyä, valitse huolella itsellesi sopiva terapeutti.