Kuusi vuotta sitten pakkasi kamansa ja lähti suuren rakkautensa matkaan, mitään ei oo kuulunut ennen tätä päivää. On kullemma nyt eronnut ja tahtois tavata. Mitäköhän sille vastais, enää ei kiinnosta mikään sen kanssa, mutta voisihan sitä vaikka vähän näpäyttä.
Ehdotuksia?
Ehdotuksia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sinuna minä en vastaisi mitään. Jos vahingossa vastaisin puheluun, kyselisin
vain että "..kuka...siis kuka...en tunne.." ja klik, puhelin kiinni;)
Kannatan reiluutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa, siksi sinunkin tapauksessasi kertoisin miten asiat on tällä hetkellä; ei enää kiinnosta. En näpäyttäisi koska se kosto eikä pahansuopuus ole koskaan maistunut hyvältä ellei sitten ole aidosti pahansuopa, sellaisiakin on, jotka elää toisten huonosta olosta, epäonnistumisista ja "kostoista". Älä alennu moiseen.
Tutulta kuulostaa,munkin eksä joskus tekstailee,joskus soittaakin ja kehuu vain nykyistä elämää kuinka kaikki on NYT hyvin ja kun hällä on nyt niin hyvä nainen.
Tyhmä,sanon minä.Naureskelen sisäänpäin.sanaakaan ei kysy mitä mulle kuuluu?!
Joo,ei kiinnosta ja parempi kun ei tekstailis tms.Ei kandee ainakaan alkaa lämmitellä entistä,jollei todella halua sotkea uudelleen asioita,en suosittele,mut jokainen tekee oman harkintansa mukaan.
Itse vastaisin, että olet 6 vuotta myöhässä, se siitä.
Mutta vastaa, mitä vastaat, mikä pakko edes vastata, jos ei halua?
Vastaat tietysti siten kuin tunnet, reilusti ilman pelejä.
Yön yli nukuttuani päätin jättää vastaamatta mitään.
Esimmäisen kerran luottaminen oli virhe, toinen olisi jo tyhmyyttä.
"kerran pettää niin aina pettää, kerran petetty ei luota koskaan"
Parempi olisi kun vastaat ja kerrot ettei kiinnosta niin ei tuu lisäviestejä
Ei! Ehdottomasti hyvä päätös ettei vastaa.
Tai jos vastaa niin lyhyesti "kiitos, minulla on toimiva elämä"
Mutta ehkä ei kuitenkaan vastaa mitään. Se kiukuttaa vastapuolta enemmän kuin antaa sille pienintäkään langan päätä.
Kiukuttaa? Onko tarkoitus aiheuttaa kiukkua vai kertoa ettei ole kiinnostunut? Kiukun toivominen kertoo että on tunteita, samoin vastaamatta jättäminen.
ja jo tuo, et löysi muka paremman on ihan tarpeeks loukkaavaa, en olis missään tekemisissä enää..
Minä pistäisin kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja kiittäisin, että olen päässyt eroon tuon kaltaisesta miehestä. Jos kuuden vuoden hiljaisuuden jälkeen tulee viesti, niin minä ainakin olisin hyvin pettynyt, koska huomaisin, ettei hän arvosta minua. Ja jos vastaisin, niin arvostaisi vielä vähemmän. Hän lienee tyhmä. Siksi ole iloinen, kun oot eroon päässyt.
Mitä näpäytyksiin tulee, niin mitäpä sitä kuuden vuoden takaista risukasaa alkaa enää sohimaan. Mennyt on mennyt ja sillä sipuli.
Eli minä en misssssssään nimessä vastaisi mitään. Eliminoidakseni sen, että mahdollisesti tulisi lisää tekstiviestejä, niin vaihtaisin puhelinnumeron salaiseksi.
Mä taas en olisi katkera vaan käyttäytyisin kohteliaasti ja vastaisin, ettei ole aikaa tapaamisiin tai sitten voisin jopa tavatakkin, mutta tuskin romanttisessa mielessä.
"Mä taas en olisi katkera vaan...."
Minulle tuli tunne, että ymmärsit viestistäni, että minä vastaavassa tilanteessa olisin katkera. Vai ymmärsinkö minä puolestani sinun kommentin väärin?
Kirjoitin: "Mitä näpäytyksiin tulee, niin mitäpä sitä kuuden vuoden takaista risukasaa alkaa enää sohimaan. Mennyt on mennyt ja sillä sipuli."
Kukin tekee tietysti niin, kuin parhaaksi näkee. Minä kerroin, mitä minä tekisin.
Minua ei kiinnostaisi tavata vastaavanlaista miestä, joka olisi takinliepeet heiluen lähtenyt toisen naisen matkaan. Hän on siis pettäjä. Mitä hyötyä olisi tavata kyseisen miehen?
:-))) Joo, katkeruus ei ollut sulle tarkoittetua vaan tarkoitin, että mun mielestä vastaamatta jättämisen takana voisi olla katkeruutta.
Omalla kohdallani tapaamisesta olisi ehkä hyötynä se, että osaisin paremmin livessä kertoa, ei oo, ei tuu, ei tipu lämpö, enkä sano juu. Olettaen tietysti, että miehellä olisi halua palata entiseen.
Toisin sanoen tapaamisen järjestely olisi yhtä kuin vanhan lämmittelyä ja kertoisi että eipä ole tuo "elenahelenakaan" päässyt irti vaikka 6 vuotta kulunut. Haloo! Ei kuulu! Klink!
Se tekee sit niin paljon, ku viiskytä prossaa. Vastaamatta jättäminen voi siis tarkottaa, että on katkera tai sitten, että ei ole katkera. Riippuen kuka sitä vastaamista tuumailee.
Tuli mieleen, että Miksi sitä pitäisi ylipäätään toiselle kertoa, ettei ole kiinnostunut, jos kerran ei ole kiinnostunut? Joo joo ja jep, olen tyyppi, joka alkaa saivartelemaan ihan heevetisti :)
Edellisessä kommentissasi kirjoitit, että voisit jopa tavata, mutta tuskin romanttisessa mielessä. Minä ajattelen edelleen, että mitä hyötyä siitä olis, jos ei edes mitään tapahtuisi:) Pyöritteliskö sitä vaan keskustelua menneestä ajasta, jolloin yhdessä oli.
Mulle ainoa syy tapaamiseen voisi (voisin kuvitella) olla nimenomaan se, että jos mies olisi ollut hyvä niissä hommissa (öhöm), niin voishan sitä kerran reissullansa. Silloin löytyisi edes jokin Syy.:) Noh, tokko sentäs alkaisin, kuhan kaivelin jonkun syyn, löytääkseni jonkun syyn.:)
Heheee, niin jos hyvä olisi ollut ja tarvetta moiseen, niin miksi sitä ei voisi hyväksi käyttää.
Edelleen tästä tapaamisesta. Koen itse olevani suullisesti parempi kertomaa mitä ajattelen. Kirjallisessa tekstissä, kun se pilkku voi mennä väärään paikkaan tai jää kokonaan pois, kuten multa usein.
Lämmitettyyn rakkauteen en usko, en ainakaan jos se entinen on joskus pettänyt. Kaveri tosin voisin olla. Ainut mitä multa ei anteeksi saisi, olisi fyysinen väkivalta.
Viis pilkuista, jos asia tulee sanottua, aattelen ma.
Ei täs nyt auta muu, ku tuumata yhteistuumin, että sinä ajattelet ja tekisit niin ja mä ajattelisin ja tekisin näin. Eipä noista kannata ruveta siinä mielessä praattailemaan, että yrittäisi sanoa, että juuri Minun ajatusmallini olisi se kaikkein parhain tai sinun ajatuksesi. Molemmat ovat hyviä, jos istuu oikean henkilön harteille.:)
Luonteeltani olen Niin ehdoton, jos jotakin päätän, niin se on sitte siinä ja pysyy.
Ja mulle ei aloittajan kaltaista tilannetta tulisikaan, koska toki kumppanini olisi yhdessäolon aikana oppinut tuntemaan minun ajatusmaailmani ja mielipiteet ja tietäisi, että on aivan kertakaikkisen turhaa lähetellä minkäänlaisia viestejä. Toinen osapuoli ei ajattelisi vastaamattomuudestani, että olisin katkera tai muuta vastaavaa, vaan hän tietäisi, että en vastaa.
Jos ei ole kuudessa vuodessa rakentanut omaa elämää ja irronnut menneen riippakivestä, on tosi läheisriippuvaista alkaa pitää mitään yhteyttä. Paremminkin se jättäjä ei tunnu päässeen eroon kun ottaa yhteyttä yllättäen.
Miten muuten heillä on toistensa puhelinnumerot? Niin no, numerotiedustelusta?
Mutta aloittajahan jo kertoi viisaudestaan, yli yön nukuttuaan, että päätti jättää vastaamatta. Se on hyvä ratkaisu ja oikeamielinen. Yhteydenotto ei ole edes vaivan arvoinen kun ei heille on jäänyt edes ystävyyden tasoa jos on ollut kuusi vuotta täyttä mykkyyttä.
Bointsit aloittajalle.
Tekstari nykyiseltä... Kyselee mitä kaupasta. Jätänkö vastaamatta?
mä en ainakaan vaihda puhelinnumeroa yhtä usein kun miestä