Live and Let Die

Mistä alkaa kohtuus kirjoitti:

terassi,
kuvitteellinen savuke
ja huulille levinnyt
makeus toivat
helmikuun valon
kauniin valehtelemattomana

sadepisaran
voimakkaana
hehkuen
ruskehtavaa kaulaa
pitkin

jokainen jäätelöä
syönyt
tunteen sen,
halun pyydystää
kielellään

hennon käden
kosketus ja
sen tunto

tunne, joka
aistii sormenpäillään
sielun yksityiskohdat

hehkeän sateen
laukeamisen
kosteaksi kalvoksi
rakkaansa ja maailman
väliin

suun pehmeyden ja
täyteläisyyden
vuotaessa anteliailta
huulilta

vastaavalla tavalla
varjot siirtyvät kun
pimeys laskeutuu
ja peittää pienen
pienet sormenjäljet

tai himo peittyy
vastenmielisyyteen,
läpinäkyvään valheeseen,
jossa
juuri hetken
halun kuumuudessa
loistanut vartalo
kylmenee, kangistuu
ja muuttuu
haaleaksi koskettaa

tunneliksi, jossa
ei näe huomista
eikä askeleitaan,
pelkkiä suljettuja ovia

kuten kova
kipu raapii
myrskyn lailla
ikkunaa

antamalla takiaispensaan
repiä ja
muuttaa viettelijän
saalistajasta
riistaksi, jota
uupumus ja ihonalainen
levottomuus seuraa

erilaisuus,
kahdet kasvot
samassa
ruumiissa

myrkkyä,
sitkeää ja
irrationaalista
pelkoa, joka
viedessään tasapainon

ei pelkästään
satuta vaan
vie kaiken
pois päämäärästä
lähemmäs hiljaisuutta

rikkoo kuvion, jota
suljetussa tilassa
vaalitaan
ymmärtämättä että
tunteeton tila
voisi olla olemassa

siellä missä
halu oli
muuttunut
haluttomuudeksi

ihminenkin
rakastellessaan
voi tuntea
kaksi minää
kaukana omasta
itsestään

ja se halu
ajaa tavoitteleman
sitä toista puoliskoa

sitä jota
lannistumiseksi kutsutaan
lähellä tiedottomuuden
rajaa

sitä jota
työnnetään arjessa
kaiken tärkeämmän
edessä, mutta
ei koskaan
ylitetä

ymmärtämättä
kokonaisuutta,
elämän sattumaa
tai sen syvempiä
merkityksiä

tunkeilijat
hakevat mustelmia,
sykettä
ja toivoivat
että rakkaus hukuttaisi
ja saisi kaiken katoamaan

kuten sisään teljetty
haluaisi päästä
ulos ja hetken
törmäiltyään toivoo
ja käpertyy

uimalla takaisin sisukseen

mielihyvän ja vaaran
seksuaaliseen
reagoimattomuuteen
aivan kuin rasva ei
sekoitu rasvattomaan

lopettaa tärisemästä

seuraa kahden ihmisen
edestä epätoivon
vimmalla polkua,
joka on
vaarallisen liukas
ja hiljainen

niin hiljainen, että
sitä hiljaisuutta
ei todellisuudessa
edes ole

ja minun
on nähtävä kasvoni,
ymmärrettäväni matkani
tarkoitus,
kuultava sydämeni lyönnit
ennekuin ne hautautuvat

etten vapaudessani
näyttäsi kissalta, joka
on syönyt hiiren ja
silti en osaisi lukea

syödä kädestä,
kun joku silittää itsensä
näännyksiin,
vuolee
ja vuolee

eikä juotuaan pullosta
humallu
eikä tunne makua,
johon tarttua iäksi

koska tuntee
leikkisän kuurupiilon
muuttuneen taposta
murhaksi

purevan suun
jättäessä merkkinsä
kaipauksen ohueen
ja tunnottomaan elimeen,
joka on hengetön

kuollut ilo,
avoin mieli,
kasvu,
ahneus
sekä paloiteltu

ja jos silloin
ylittää rajan,
menettää enemmän
kuin ystävän

ihon solidaarisuuden,
uskon toiseen ihmiseen
tekemällä vuoteen
kuolleiden häkkiin

joka on
sumuna venyvä
halvaantuneeseen historiaan

ja ontuu loppu elämänsä
pystyäkseen rakastamaan
vain elämässä kuolleita

siksi kysyn,
olenko kuollut vai
haluaisinko makailla
pilvien päällä ja unohtaa
millaista on elää,
rakastaa ja katsoa
pelkkiä tähtikirkkaita silmiä

http://www.youtube.com/watch?v=6D9vAItORgE

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä