Poika ei suostu kouluun

Hei. Itselläni on 15v. poika joka lopetti koulunk. n. 1,5v. sitten. Olen puhunut sossun ja
lääkäreiden kanssa, myös silloin kun hän lopetti
koulun ,kuraattorin kanssa, mutta valoa ei vaan näy. Välillä poika lopettaa puhumisen minullekkin
eikä suostu kertomaan syytä koulun lopettamiseen.
Ilmeisesti takana on ainakin koulukiusaamista.
Joskus tuntuu ettei jaksa, mutta aina on päästy
eteenpäin, jonkin ihmeen voimalla. Enää en ole
niinkään huolissani koulun lopettamisesta vaan
poikani syrjäytymisestä. Koulun voi aina myöhemminkin käydä loppuun, sittenkun voimavarat
kiinnostus ja "järki" löytyvät. Ymmärrän huolesi

N.43 kirjoitti:

Hei. Itselläni on 15v. poika joka lopetti koulunk. n. 1,5v. sitten. Olen puhunut sossun ja
lääkäreiden kanssa, myös silloin kun hän lopetti
koulun ,kuraattorin kanssa, mutta valoa ei vaan näy. Välillä poika lopettaa puhumisen minullekkin
eikä suostu kertomaan syytä koulun lopettamiseen.
Ilmeisesti takana on ainakin koulukiusaamista.
Joskus tuntuu ettei jaksa, mutta aina on päästy
eteenpäin, jonkin ihmeen voimalla. Enää en ole
niinkään huolissani koulun lopettamisesta vaan
poikani syrjäytymisestä. Koulun voi aina myöhemminkin käydä loppuun, sittenkun voimavarat
kiinnostus ja "järki" löytyvät. Ymmärrän huolesi

Lue lisää

Kuulostaa siltä, että lapsesi tarvitsee tässä vaiheessa psyykkistä apua, koulun voi käydä myöhemminkin. Koeta saada hänelle apua esim. mielenterveystoimistosta. En ole asiantuntija, enkä pysty neuvomaan (eikä niitä näiltä palstoilta kannatakaan hakea, ties mitä pervoja liikkeellä). Kiusattu syyllistää itsensä ja häntä syyllistetään. Usein kiusattu joutuu hakemaan hoitoa ja kiusaaja vaan jatkaa, uhri vaihtuu välillä. Voisit kysyä neuvoa koulukiusattujen tuki ry:stä. Neuvonta on ilmaista ja asiantuntevaa.

Viimeinen lukukausi ysillä oli vaikea, tietokone ja netti kiinnosti koulunkäyntiä enemmän. Sai ehdotkin jotka kuitenkin suoritti.
Netin käyttöä on sittemmin rajoitettu tuntuvasti.

Sehän tässä ihmetyttää, kun kaveri pääsi linjalle jossa työvälineenä on tietokone. Eli ammattiala on juuri se mitä poika toivoo. Kaveritkin pääsi samalle linjalle.

Asiasta ei ole huudettu, keskustelu ei poikaa kiinnosta.
Ehkä se on vain erityisen hankalaa murrosikää.

Eikä asia jää tähän. Jos omia neuvoja ei löydy niin sitten niitä haetaan muualta.

Juhan kirjoitti:

Viimeinen lukukausi ysillä oli vaikea, tietokone ja netti kiinnosti koulunkäyntiä enemmän. Sai ehdotkin jotka kuitenkin suoritti.
Netin käyttöä on sittemmin rajoitettu tuntuvasti.

Sehän tässä ihmetyttää, kun kaveri pääsi linjalle jossa työvälineenä on tietokone. Eli ammattiala on juuri se mitä poika toivoo. Kaveritkin pääsi samalle linjalle.

Asiasta ei ole huudettu, keskustelu ei poikaa kiinnosta.
Ehkä se on vain erityisen hankalaa murrosikää.

Eikä asia jää tähän. Jos omia neuvoja ei löydy niin sitten niitä haetaan muualta.

Lue lisää

Siskollani on samalainen ongelma, vuosi on tuosta nyt kulunut ja poika on meillä täällä, 500 km kotoaan, aloitti kauppiksen!

Eli yksinhuoltaja-siskoni soitti minulle viime heinäkuussa ja kertoi juuri tuollaisesta pojastaan. Sanoin että tulen käymään, menin ja pyysin poikaa avuksi omakotitaloni remonttiin.

Pitkän maannittelun jälkeen hän tuli, sai oman huoneen ja auotakin käyttää. Syksy meni veneillessä ja kalastellessa, kevätlukukaudeksi meni paikalliseen kansanopistoon ATK-päiväkurssille. Maaliskuussa annoin 3 tutun kaverini puhelinnumerot ja sanoin pojalle, että noissa olisi ATK-töitä tarjolla. Oli kesän töissä ja haki siinä sivussa kauppikseen, pääsi, ja on nyt ollut toista viikkoa koulussa.

Ehkä hän tarvitsi paikkakunnan vaihdosta, irtiottoa äidistään, katsomaan miltä maailma näyttää muiden silmin. Kai aikuista miestäkin tarvitsi, ainakaan ei pahaksene pistä kun otan esille päivittäisiä asioita ja ongelmia.

Pojan äidille tuo on nyt ollut helpotus, samalla kyllä ikävä näkyy, siskoni on vieraillut meillä useammin viimeisen vuoden aikana kuin edellisenä 5 vuotena yhteensä. Poika ei ole kotonaan käynyt kuin jouluna ja pääsiäisenä ja nyt juhannuksena.

Sellainen juttu meillä, on itsellänikin juttu- ja kala- ja sorsastuskaveri, sorsastus alkaa perjantaina ja metästyskortinkin poika suoritti pari viikkoa sitten. Miettikää ratkaisuvaihtoehtoja, itse hän elämästään päättää, eväitä ja opastusta voitte antaa. Ja hakekaa apua, tuosta olotilasta ei nyt ainakaan henkinen pääoma kasva.

Juhan kirjoitti:

Viimeinen lukukausi ysillä oli vaikea, tietokone ja netti kiinnosti koulunkäyntiä enemmän. Sai ehdotkin jotka kuitenkin suoritti.
Netin käyttöä on sittemmin rajoitettu tuntuvasti.

Sehän tässä ihmetyttää, kun kaveri pääsi linjalle jossa työvälineenä on tietokone. Eli ammattiala on juuri se mitä poika toivoo. Kaveritkin pääsi samalle linjalle.

Asiasta ei ole huudettu, keskustelu ei poikaa kiinnosta.
Ehkä se on vain erityisen hankalaa murrosikää.

Eikä asia jää tähän. Jos omia neuvoja ei löydy niin sitten niitä haetaan muualta.

Lue lisää

Samat oli ongelmat täälläkin ysillä, mutta ongelmana olikin koulukiusaus. silloin ei poikaa huvittanut tehdä mitään.

Kyllä meilläkin edellisenä päivänä ilmoitettiin, että en lähde kouluun.

Siskoni jutteli pojan kanssa puhelimessa ja kertoi vaihtoehdot, joita oli tasan yksi. Jos ei käy koulua kotoa käsin, niin sitten käy koulunsa muualta. Niin vain kouluun lähdettiin ja nyt on oikein innostunut ja hyvillään, että meni.
Kiusaaminen kuulemma pelotti kaikista eniten, mutta jo viikossa huomasi, ettei siellä sellaista olekkaan.

Onko poikasi illat kotona, vai liikkuko myöhään ulkona?

äitee kirjoitti:

Samat oli ongelmat täälläkin ysillä, mutta ongelmana olikin koulukiusaus. silloin ei poikaa huvittanut tehdä mitään.

Kyllä meilläkin edellisenä päivänä ilmoitettiin, että en lähde kouluun.

Siskoni jutteli pojan kanssa puhelimessa ja kertoi vaihtoehdot, joita oli tasan yksi. Jos ei käy koulua kotoa käsin, niin sitten käy koulunsa muualta. Niin vain kouluun lähdettiin ja nyt on oikein innostunut ja hyvillään, että meni.
Kiusaaminen kuulemma pelotti kaikista eniten, mutta jo viikossa huomasi, ettei siellä sellaista olekkaan.

Onko poikasi illat kotona, vai liikkuko myöhään ulkona?

Lue lisää

Kyllä poika hyvin huoneessaan viihtyy, yöjuoksut on tosi harvinaisia. Viikonloppuisin pidetään netti pidempään auki, ei malta poika lähteä kaljotteleen...

Noh, tänään oli poika mennyt kouluun. Kotiin tultuaan oli siivonnut koko talon?? Ei ennen..!

Ehkä eilisiltaisen keskustelun tulosta. Parhaiten taisi kolahtaa, kun sanoin ettei tarvitse tietokonetakaan koska lopppui toi koulunkäynti...

Täytyy nyt seurailla tilannetta, toivotaan parasta ja yritetään olla pelkäämättä pahinta..

Juhan kirjoitti:

Kyllä poika hyvin huoneessaan viihtyy, yöjuoksut on tosi harvinaisia. Viikonloppuisin pidetään netti pidempään auki, ei malta poika lähteä kaljotteleen...

Noh, tänään oli poika mennyt kouluun. Kotiin tultuaan oli siivonnut koko talon?? Ei ennen..!

Ehkä eilisiltaisen keskustelun tulosta. Parhaiten taisi kolahtaa, kun sanoin ettei tarvitse tietokonetakaan koska lopppui toi koulunkäynti...

Täytyy nyt seurailla tilannetta, toivotaan parasta ja yritetään olla pelkäämättä pahinta..

Lue lisää

Hyvä kuulla, että asiat sujuu, ilmeisesti elämä ilman tietokonetta olikin pahempi vaihtoehto kuin kouluun meneminen.
Siivoamisella halusi hyvittää käytöstään, eli hieno poika sulla!

Niin kauan kun on elämää on toivoa!
Hyvää jatkoa perheellesi!

mikko kirjoitti:

Siskollani on samalainen ongelma, vuosi on tuosta nyt kulunut ja poika on meillä täällä, 500 km kotoaan, aloitti kauppiksen!

Eli yksinhuoltaja-siskoni soitti minulle viime heinäkuussa ja kertoi juuri tuollaisesta pojastaan. Sanoin että tulen käymään, menin ja pyysin poikaa avuksi omakotitaloni remonttiin.

Pitkän maannittelun jälkeen hän tuli, sai oman huoneen ja auotakin käyttää. Syksy meni veneillessä ja kalastellessa, kevätlukukaudeksi meni paikalliseen kansanopistoon ATK-päiväkurssille. Maaliskuussa annoin 3 tutun kaverini puhelinnumerot ja sanoin pojalle, että noissa olisi ATK-töitä tarjolla. Oli kesän töissä ja haki siinä sivussa kauppikseen, pääsi, ja on nyt ollut toista viikkoa koulussa.

Ehkä hän tarvitsi paikkakunnan vaihdosta, irtiottoa äidistään, katsomaan miltä maailma näyttää muiden silmin. Kai aikuista miestäkin tarvitsi, ainakaan ei pahaksene pistä kun otan esille päivittäisiä asioita ja ongelmia.

Pojan äidille tuo on nyt ollut helpotus, samalla kyllä ikävä näkyy, siskoni on vieraillut meillä useammin viimeisen vuoden aikana kuin edellisenä 5 vuotena yhteensä. Poika ei ole kotonaan käynyt kuin jouluna ja pääsiäisenä ja nyt juhannuksena.

Sellainen juttu meillä, on itsellänikin juttu- ja kala- ja sorsastuskaveri, sorsastus alkaa perjantaina ja metästyskortinkin poika suoritti pari viikkoa sitten. Miettikää ratkaisuvaihtoehtoja, itse hän elämästään päättää, eväitä ja opastusta voitte antaa. Ja hakekaa apua, tuosta olotilasta ei nyt ainakaan henkinen pääoma kasva.

Lue lisää

Hienosti hoidettu homma teillä. Hyvä että löytyy tuon kaltaista välittämistä, hattua täytyy nostaa!

""itse hän elämästään päättää, eväitä ja opastusta voitte antaa""

-Näinhän se on, tosiaan. Pikkupoika on kasvanut nuoreksi mieheksi...täytyy meidänkin muistaa käyttäytyä sen mukaisesti. Hyvä muistutus...

Oletko lahjonut lapsesi käymään koulua?

äitee kirjoitti:

Oletko lahjonut lapsesi käymään koulua?

joo. mun kundit on innostuneita partioon, lätkään, futikseen,skeittailuun, ja moneen muuhun.Ne on aika mehevä hymy huulessa kun saa jonkun euron pikku hommasta. Koulu on juttu mitä en lahjo. Äitee. Mikä hätänä?

ratkaisu kirjoitti:

joo. mun kundit on innostuneita partioon, lätkään, futikseen,skeittailuun, ja moneen muuhun.Ne on aika mehevä hymy huulessa kun saa jonkun euron pikku hommasta. Koulu on juttu mitä en lahjo. Äitee. Mikä hätänä?

Lue lisää

Ei mikään hätänä, tuli vaan mieleen, että jos aina kaikesta tottuu saamaan jotain palkkaa, niin voiko sit mitään tehdä ilman sitä.
Kyllä meilläkin ruohonleikkuusta palkka maksetaan.
Mut koulu käydään kans ilman palkkioita.

Lapsia on hyvin erilaisia. Kun omalle kohdalle ei ole sattunut ongelmalasta, on helppo puhua auktoriteetin puutteesta.
...Enpä viitsi kommentoida tuota enempää.

noin puhuu ilmeiseti lähempänä 60v. kuin. 40v
oleva isä. tai sitten jo lähemmäs 80v. hei.hei.
niinkuin. kys.olev. isä jo sanoi ei kommenttia
MUUTA minultakaan!!!

nykyään kirjoitti:

noin puhuu ilmeiseti lähempänä 60v. kuin. 40v
oleva isä. tai sitten jo lähemmäs 80v. hei.hei.
niinkuin. kys.olev. isä jo sanoi ei kommenttia
MUUTA minultakaan!!!

Lue lisää

alle 3-kymppinen äiti. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jos ei käydä koulua, mennään töihin ja jos ei mennä töihinkään, niin sitten ei syödä. Tietysti eri asia, jos on mielenterveysongelmia tms, jolloin ne hoidetaan ensin, mut jos ei asiasta voi edes keskustella, niin sitten vaihtoehdot ovat tässä.

Ja se on ihan vain kohtuullista, että myös nuoret saavat rajoja. Elämässä ei saa mitään makaamalla.

äiti27 kirjoitti:

alle 3-kymppinen äiti. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jos ei käydä koulua, mennään töihin ja jos ei mennä töihinkään, niin sitten ei syödä. Tietysti eri asia, jos on mielenterveysongelmia tms, jolloin ne hoidetaan ensin, mut jos ei asiasta voi edes keskustella, niin sitten vaihtoehdot ovat tässä.

Ja se on ihan vain kohtuullista, että myös nuoret saavat rajoja. Elämässä ei saa mitään makaamalla.

Lue lisää

Hyvä äiti27! Näytät että kaikki eivät vielä ole välinpitämättömiä tai tahdottomia.

Nimimerkki "nykyään" arvasi hiukka vikaan, ikää on yli neljäkymmentä muttei niin kovin montaa vuotta. Ja periaatteita ei mielestäni ole tarvis muuttaa muodin mukaan. En toimi "niinkuin muutkin nykyään" vaan niinkuin oikeaksi ja lasten kannalta hyväksi näen.

Juhanille todettakoon, ettei ollut tarkoitus piikitellä, mutta se auktoriteetin ja tahdon puute näyttää usein vaan niin kummalta näin sivusta seuraten. Ja kommenttini olikin tarkoitettu enemmän opastukseksi nuorempien lasten vanhemmille, heille on vielä mahdollista valita linjansa. Minulla on toki kokemusta ongelmanuoristakin työn, lasten koulutovereiden ja kaukaisempien sukulaisten kautta, ongelmia ei ole tullut kuin kerran, silloin minulta "paloivat päreet" mikä auktoriteetin kannalta ei ole hyvä.

Avainsana koko hommassa on JOHDONMUKAISUUS. Pitää siis olla selvät periaateet ja niistä pidetään kiinni, aina, silläkin uhalla että leimautuu vanhanaikaiseksi tai 80-vuotiaaksi. Periaatteessa simppeliä mutta käytännössä vaikeaa, monen vanhemman kun tekee mieli ruveta antamaan periksi heti ensimmäisessä kahnauksessa. Mutta juuri silloin periaatteet punnitaan. Kannattaa purra huulta ja pitää linjansa, palkkiona lopussa on kuitenkin rakastavat lapset ja huoleton elämä!

vanhanaikainen isä kirjoitti:

Hyvä äiti27! Näytät että kaikki eivät vielä ole välinpitämättömiä tai tahdottomia.

Nimimerkki "nykyään" arvasi hiukka vikaan, ikää on yli neljäkymmentä muttei niin kovin montaa vuotta. Ja periaatteita ei mielestäni ole tarvis muuttaa muodin mukaan. En toimi "niinkuin muutkin nykyään" vaan niinkuin oikeaksi ja lasten kannalta hyväksi näen.

Juhanille todettakoon, ettei ollut tarkoitus piikitellä, mutta se auktoriteetin ja tahdon puute näyttää usein vaan niin kummalta näin sivusta seuraten. Ja kommenttini olikin tarkoitettu enemmän opastukseksi nuorempien lasten vanhemmille, heille on vielä mahdollista valita linjansa. Minulla on toki kokemusta ongelmanuoristakin työn, lasten koulutovereiden ja kaukaisempien sukulaisten kautta, ongelmia ei ole tullut kuin kerran, silloin minulta "paloivat päreet" mikä auktoriteetin kannalta ei ole hyvä.

Avainsana koko hommassa on JOHDONMUKAISUUS. Pitää siis olla selvät periaateet ja niistä pidetään kiinni, aina, silläkin uhalla että leimautuu vanhanaikaiseksi tai 80-vuotiaaksi. Periaatteessa simppeliä mutta käytännössä vaikeaa, monen vanhemman kun tekee mieli ruveta antamaan periksi heti ensimmäisessä kahnauksessa. Mutta juuri silloin periaatteet punnitaan. Kannattaa purra huulta ja pitää linjansa, palkkiona lopussa on kuitenkin rakastavat lapset ja huoleton elämä!

Lue lisää

"kommenttini olikin tarkoitettu enemmän opastukseksi nuorempien lasten vanhemmille, heille on vielä mahdollista valita linjansa"

Eli tuntematta meidän käyttämiä kasvatustapoja, väität meidän valinneen väärän linjan?!

--hain tuossa kupillisen kahvia ja ajattelin asiaa hieman uudestaan.

Oikeasta asiasta sinä kirjoitit.

Olen äkkipikainen, sanon ensin ja ajattelen myöhemmin. myönnän virheeni, mutta "vahinkoa" se ei kokonaan enään korjaa.
Joissakin asioissa -joskus- on annettu periksi...välinpitämättömäksi en kuitenkaan tunnustaudu.

Vanhanaikaisen isän ajatuksia ja neuvoja on syytä puntaroida. Jokaisen.

äiti27 kirjoitti:

alle 3-kymppinen äiti. Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että jos ei käydä koulua, mennään töihin ja jos ei mennä töihinkään, niin sitten ei syödä. Tietysti eri asia, jos on mielenterveysongelmia tms, jolloin ne hoidetaan ensin, mut jos ei asiasta voi edes keskustella, niin sitten vaihtoehdot ovat tässä.

Ja se on ihan vain kohtuullista, että myös nuoret saavat rajoja. Elämässä ei saa mitään makaamalla.

Lue lisää

Että minkä ikäisen/ikäisten lapsen/lasten äiti olet?

Itse ole 28 ja lapset 7 ja 4. Varsin yllättäen murrosikä ei ole perheessämme ihan vielä alkanut, joten vaikea on antaa ohjeita murrosikäisten vanhemmille.

Päätin minäkin aikanani, että perustelen kaiken minkä sanon lapsille. Vanhin taisi olla vuoden vanha kun huusin pihalla, että sinne autotielle ei vaan mennä koska minä sanon!

Onhan se perustelu sekin...