Mieltäni on pitkään vaivannut täälläkin yleinen voivottelu dopingista ja norjan ylivoimasta, ilmeisesti suomalainen ei osaa saada selkäänsä eikä hävitä. Emme osaa kääntää päätä menneestä tulevaan, olemme jonkinlaisessa psykoosissa.
Surettaa lukea ruotsalaisia ja norjalaisia kommentteja suomalaisista, viimeisen vuoden aikana ne ovat muuttuneet säälin ja osaaottavan suuntaisiksi. Viimeksi sunnuntaina arvostettu ruotsalainen kommentaattori puki sanoiksi omankin mielipiteeni sanomalla "katso eteenpäin, suomi".
Jotenkin me edelleen häpeämme Lahden käryjä ja toistamme samaa virttä "ei norjakaan ilman dopingia noin hyvin pärjäisi". Mitä jos lopettaisimme itsesäälissä rypemisen ja alkaisimme miettimään tulevaisuutta?
Surettaa lukea ruotsalaisia ja norjalaisia kommentteja suomalaisista, viimeisen vuoden aikana ne ovat muuttuneet säälin ja osaaottavan suuntaisiksi. Viimeksi sunnuntaina arvostettu ruotsalainen kommentaattori puki sanoiksi omankin mielipiteeni sanomalla "katso eteenpäin, suomi".
Jotenkin me edelleen häpeämme Lahden käryjä ja toistamme samaa virttä "ei norjakaan ilman dopingia noin hyvin pärjäisi". Mitä jos lopettaisimme itsesäälissä rypemisen ja alkaisimme miettimään tulevaisuutta?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Minäkin olen lukenut samat artikkelit (esim http://www.sweski.com/borja-se-framaat-finland.5130574-185074.html) ja kyllä, samaa mieltä olen, olemme kuin halvaantuneet emmekä osaa kuin urputtaa Norjan ja Ruotsin menestyksestä, omaa tilaamme emme osaa/emme uskalla arvioida, saati kehittää.
Suomalaiset ovat maailman parhaita kaivelemaan ryvettävää menneisyyttä se pulpahtaa kun ongen koho pintaan säännöllisesti varsinkin median taholta!
Suomalaisen median tarvis järjestää maailmanmestaruuskisat tässä yhden lajin menneisyydessä tarpomisessa KULTA TULISI SUOMEEN YLIVOIMAISESTI !!!
Lapsellisuuksia. Suomessa keskustellaan doping-ongelmasta. Norjalaiset ja ruotsalaisetkin haluavat keskustella doping-ongelmasta. Mutta vain Suomen doping- ongelmasta. Omista ongelmistaan he eivät halua keskustella. Viimeaikoina he ovat ottaneet ylemmyydentuntoisen asenteen suomalaisesta dopingista puhuttaessa. Ovatpa saaneet muutamia ajattelemaan kykenemättömiä suomalaisia joo-miehekseen, kuten ylläolevista voi lukea.
Ihan vaan muistin virkistämiseksi Kuopiossa hiihdon mm-cupin kilpailussa testattiin aikoinaan 15 parhaan hiihtäjän verenkuva. 9:llä se oli epänormaali. 15 parhaan joukossa oli 7 norjalaista. Avautuuko edes hivenen?
Jos nyt meneillään olevien MM- kisojen veritestit olisivat ajan tasalla, norjalaiset suljettaisiin kilpailuista. Björgen ei starttilupaa saisi mm-cupin lähtöönkään, anabolistensteroidien, astmalääkkeen väärinkäytön, ja verimanipulaation takia.
Jos jalkapallon veritestit olisivat ajan tasalla, Suomi voittaisi Espanjan 10-0.
Mutta eiväthän ne ole ajan tasalla, koska jesuiitat, illuminaatit, Espanjan kuningas ja FIFA ovat yhteistyössä, ja haluavat etelän kierojen katolilaisten aina voittavan pohjoisen rehelliset protestantit.
JOs jos jos...
Pravdab on edelleen kiinni menneessä. Mitä ihmettä meitä auttaa tuo vertailu verenkuvasta? Ei pökäleenkään vertaa. Edistystä ja eteenpäin menoa olisi jos meillä olisi lääkärit jotka myös osaisivat manipuloida veriarvoja niin, ettei kiinni jäätäisi.
Ei kukaan, en minäkään, kiistä lääketieteen osuutta urheilusaavutuksissa. Mutta sen sijaan että edelleen jaksaisimme ruikuttaa muiden veriarvoista kateellisina siitä, että omamme narahtivat, jospa alkaisimme itse miettiä porukalla, mikä veisi suomen hiihtourheilua eteenpäin. Siihen kuuluu osana lääketieteen kehittäminen, siihenkin olisi varattava voimavaroja valmennuksen ja olosuhteiden parantamisen lisäksi.
Nykyinen ylipuhdas urheilu ei tuota tuloksia, sehän on nähty. Menestymättömyys saa vain tyytymättömän yleisön ja urheilijatkin voivottelemaan muiden joukkueiden aineiden käyttöä ja kadehtimaan heidän osaamistaan. Mitäs jos mekin satsaisimme vähän kilpa-urheiluun kilpaurheilussa yleisesti käytössä olevilla metodeilla. Lahteen asti asiat olivat edes liikkeessä eteenpäin, tosin harrastelija-valmentajien toimesta. Mutta jospa kehitetään ihan asiantuntijatiimi, joka työntää asioita laajalla rintamalla eteenpäin, ettei jää vain puuhasteluksi, josta taas tulee käry.
Jos et näe eroa suomalalaisen ja espanjalaisen pallonkäsittelyssä, et jalkapallostakaan mitään käsitä. Hiihtämisestä puhumattakaan…
Doping on äärimmäisen vakavaongelma jalkapallosakin. Argentiinalainen Matias Almeyda kertoo kirjassaan koko joukkueen doping-tiputuksesta. Aine oli niin stydiä kamaa, että se sai hyppimään kattoon. Useat kuolemantapaukset pallokentillä kertovat karua kieltään vähänkään ajattelemaan kykenevälle.
Tätä doping-kilpajuoksua kehiteltiin yhdessä venäläisten kanssa. Lahti oli terve pysäyttäjä ihmisten terveydellä leikkimiseen. Selittämättömät kuolemantapaukset yleistyvät urheilijoiden keskuudessa. Doping-valvonnan ja lääketieteen tehtävä on poistaa epäterve kilpailu ja ihmisten hengellä leikkiminen. Ei entistä näkymättömämpien aineiden kehittely. Selviääköhän björkka maaliin vai laukeeko pumppu?
Nyt päästään asiaan. Eli haluavatko suomalaiset voittaa kilpailuja, saada mainetta ja mammonaa? Jos ei niin pidetään edelleen kiinni (mielestäni valheellisesta) puhtausihanteista. Toinenkin tie on olemassa.
Lopetetaan kuitenkin toisten urheilijoiden mollaaminen ja veriarvo-, ym ulosteen jauhaminen sekä jossittelu. Määrätietoisesti ja kokonaisvaltaisesti valmentautuneet ja turhan ruikutuksen jättäneet pärjäävät ja putsaavat pöydän. Moraali-ongelmaiset tulevat maaliin sitten auringonlaskun aikaan.
Niin. Haluavatko kilpaurheilijat uhrata terveytensä maallisen mammonan ja penkkiurheilijoiden iloksi. Se on hyvä kysymys. Ei ole kuin yksi tie doping-valvonnan tehostaminen. Mutantti-urheilijoita ei tule sallia.
Norjalaisten tulisi todellakin lopettaa suomalaisurheilijoiden mollaaminen. Uusin kauhistelu saatiin aikaan palkkaamalla, (NRK) Halonen niminen juopporeppana. Hän teki ohjelman dopingista Suomessa. Norjassahan dopingia ei ole, joten ainoa mahdollisuus oli Suomi. Dählien ja norjalaisten käsittämättömiä veriarvoja avaa kuitenkin tänään ruotsintelevision dokumentti.
Meidän on katsottava myös taaksepäin ja otettava oppia virheistä. On vältettävä toistamasta niitä. Ei tule mennä mukaan Norjalais-DDR kuplaan, joka väistämättä puhkeaa jonain päivänä urheilun parhaaksi
Suomen nuoret ovat aina pärjänneet kansainvälisissä tekniikkakisoissa. Ja suomalaisia lahjakkaita junnuja on ollut pivinpimein, mutta kun täytetään 20v, kaikki menee alas. Miksi?
Kaikki käyttää, mutta harva jää kiinni, lahjontaa, kiristystä, uhkailua. Tämä on kovaa peliä. Sossu-suomi on liian kiltti ja demokraattinen, nyt kukaan ei uskalla käyttää eikä tuloksiakaan tule. Arvokeskustelun paikka?
Koska suomessa opimme havaitsemaan varhaisijässä lahjakkaat hiihtoon soveltuvat luontaisesti lahjakkaat nuoret " varallisuudesta / suhteista välittämättä " jotka pesee ikäisensä kilpahiihtäjän täysin!
Kuka piittaa enää koko hiihdosta? Narsistien omahyväistä itsensä rääkkäämistä. EN ole kolmeen vuoteen katsonut yhtään hiihtokilpailua, vaikka aiempina vuosina tuli kierrettyä kotimaan kisoja ihan asianakin, jopa maakuntaviestin kävin kolmesti katsomassa paikan päällä.
Hiihtoon on pesiytynyt niin paljon hyväkaveri- ja omaetu-ajatuksia, että siinä ei lahjakkuuksia kunnioiteta, vaan rampautetaan vääriä ajatuksia omaavat lahjakkuudet sekä fyysisesti että henkisesti.
Yhteiskunnan olisi lopetettava rahan syytäminen hiihto-urheiluun ja tuettava sen sijaan vaikka lumisotakisoja. Kun laji jää omilleen, "kuppaajat" kyllä katoavat ja laji lähtee aidon harrastamisen pohjalta uuteen nousuun terveenä ilman poppaukkoja.
Hiihto on suurta sirkushuvia. Se on usealle vähä-osaiselle ainoa tapa päästä köyhyyden suosta. Hiihto on helppo ja halpa harrastus. Hiihto on harrastetasolla terveellistä. Hiihto korvaa puuttuvan älykkyyden ja hiihtämällä voi saada toimeentulon loppuiäksi, se tuo myös nimeä sen verran, että voi alkaa vaikka poliitikoksi.
Hiihto on junttisuomen lempilapsi. Lapsi sairastui pahasti Lahdessa kymmenkunta vuotta sitten. Tällä hetkellä kiistellään hoitomuodoista ja lapsi riutuu tuskissaan. Antaisivat edes jotain lääkettä sille...
Toivottavasti kirjoitit ton "Hiihto korvaa puuttuvan älykkyyden " pilke simkulmassa?
Kyllä, kuten koko tekstin. Täällä on niin älyttömiä kirjoituksia hiihdosta ja niin lapsellisia väittämiä, että se suorastaan vaati vastaamista. Kierona miehenä tosin puin sen muotoon joka vaatii näiltä puutaheinää-kirjoittajilta vähän miettimistä, ehkä jollain edes syttyy lamppu vinttiin.
Hiihtourheilua harrastavan ei tule lukea viestiäni liian tiukka pipo päässä.
No olipa hyvä, että sinä viisas älykkö huomasit kirjoittaa:) Ihan heti tuli Pekka Himanen tai joku toinen tohtori mieleen. Jatkahan säkenöintiäsi, suorastaan henkeä pidätellen odotellaan mitä vielä seuraa:)
Keino menestykseen on hyvin yksinkertainen, eli hiihdon harrastajia puolet lisää, ehkä jopa triplamäärä nykyiseen verrattuna. Sitten aletaan olla Norjan tasolla ja saadaan lahjakkuusmassaa, josta huippuvalmennuksen piiriin otetaan riittävä määrä ja sillä mennään arvokisoihin menestymään. Tässä eivät nyt auta urheilun muutostyöryhmät sun muut, tarvitaan vain lisää urheilijoita, mutta kun uudet tuulet puhaltavat suomalaisessa urheilukulttuurissa ja uusia lajeja on tullut niin paljon, niin perinteisemmät urheilulajit jäävät harrastamäärissä niiden jälkeen yhä enenevässä määrin. Pitäisi ensin saada jääkiekolta ja salibandyltä, lumilautailulta sekä monilta muilta lajeilta uusia yrittäjiä hiihtoon, mutta se on mahdottomuus.
Tämä tilanne pitää vain hyväksyä, tämä on vain nykytodellisuutta jonka sanelee täysin harrastajamäärien puute. Norjassa on hiihto, Keniassa kestävyysjuoksu, Jamaikalla pikajuoksu, Espanjassa jalkapallo ym. ym. Kaikissa maailman maanosissa ja valtioissa on omat perinteensä, ja ne perinteet muuttuvat ajan mukana jos ovat muuttuakseen.
Sanotaan että menestys ruokkii menestystä, mutta se tapahtuu vain silloin kun on terveellä pohjalla kaikki lajin ympärillä tapahtuva tekeminen. Miksi Suomi menestyi niin hyvin Liberecin MM-hiihdoissa 2009, mutta sitten melkeinpä romahti seuraavana vuonna olympialaisissa? On kerrottu vaikka mitä teorioita tuon selitykseksi, mutta uskon että syy on siinä että kun kapealla rintamalla saadaan kaikki onnistumaan yksissä kisoissa, niin aletaan kuvitella että nyt koko maa on hiihdon suurmaa ja menestys senkun jatkuu ilman mitään. Ei se jatku on ei ole tarpeeksi paljon huippuja, jotka pystyvät tarvittaessa paikkaamaan toisia huippuja, kuten Norjassa on aina ollut. Suomessa on ollut yksittäisiä menestyjia kuten Matti Heikkinen, mutta sitten kun hänellä on se huono päivä niin ei ole ketään paikkaamassa hänen epäonnistumistaan. Olisi saatava suunnilleen Heikkisen kanssa tasavertaisia, jopa parempia hiihtäjiä pari kolme lisää, niin voitaisiin puhua mitaliodotuksista kisassa kuin kisassa. Mutta mistä heitä taikomaankaan, kun ei ole harrastajia joista seuloa uusia Heikkisiä esiin riittävän aikaisessa vaiheessa. Aina ei Matillakaan satu olemaan se "pöljä päivä", joka on suomennettuna huippulahjakkaan urheilijan huippuonnistuminen yhtenä tiettynä päivänä. Siinä ei ole mitään taikuutta, se on vain onnistuneen juniorityön ja aikuisena hyvin tehdyn työn summa, josta palkintona arvokisavoitto tai mitali.
Urheilun muutostyöryhmän työ olisi pitänyt alun perin lähteä siitä ajatuksesta liikkeelle, että nyt täytyy keinolla millä hyvänsä saada perinteisiin lajeihin lisää harrastajia. Se on se ylivoimaisesti vaikein tehtävä; mistä saada yhtäkkiä uusia lapsia ja nuoria jotka ottavat sydämen asiakseen menestymisen urheilussa? Toki tärkeää on myös saada kaikki faciliteetit kuntoon ja luoda huippuluokan harjoitusolosuhteet, mutta paljon sitä tärkeämpää on ensin saada niille käyttäjiä eli itse urheilijat. Ja mikä tärkeintä niin riittävän aikaisessa vaiheessa, jotta voidaan nähdä kenellä on potentiaalia ja halua yrittää huipulle. Heikkisen nuoruusajan harjoittelu poikkeaa monen muun huippuhiihtäjän harjoittelusta, eli valtavasti tehoa kautta linjan. Moni suomalainen potentiaalinen menestyjä on pilannut tuollaisella tehorääkillä menestyksensä aikuisten sarjoissa, mutta itse uskon että pääsyy on vain siinä että lahjat ovat loppuneet junioritasolle, ikäänkuin kaikki olisi jo ulosmitattu hyvin aikaisessa vaiheessa ja kone ei ota mitään vastaan aikuisiällä. Toinen mahdollinen selitys on pitkäjänteisyyden puute, eli pitäisi saada kaikki heti eikä 5-10 vuoden päästä, eli ei yksinkertaisesti olla valmiita siihen vuosien rääkkiin. Moni maailman huippuhiihtäjä on alkanut menestyä vasta päälle 25-vuotiaana, osa jopa kolmikymppisenä. Suomalaisilla on jostain syystä se kuvitelma että huippulahjakkuuden on ihan pakko menestyä heti myös aikuisten sarjoissa. Iivo Niskasessa on se potentiaali, ja toivottavasti on myös resurssit vähintään 5 vuodeksi eteenpäin jotta saadaan hänestä maailman huippu.
Lyhyt tiivistys eli siis lisää harrastajia, uutta lahjakkuusmassaa jota voi "muokata" mielin määrin ja jopa tuhlatakin. Urheilu on vain elämää eikä sen pidä olla liian vakavaa, ja monista huipulle pääsemättömistäkin tulee kunnon kansalaisia aikanaan. Suomessa otetaan kaikki irti rajallisen potentiaalin omaavasta porukasta, ja jätetään sitten uran jälkeen tuuliajolle ikään kuin rangaistuksena siitä kun ei menestynytkään tarpeeksi hyvin. Kun on seulottavana tarpeeksi kovan luokan lahjakkuuksia kuten Norjassa, niin varmistetaan ainakin se että voidaan antaa heille uran aikana täysi työrauha, ja jo kilpauralla pohjustaa heille uraa työelämään kunnes kilpaileminen huipulla aikanaan loppuu. Kiteytettynä siis panostaa vain ja ainoastaan todellisiin lahkakkuuksiin, koska he ovat niitä joilta on lupa odottaa mitaleita, ja jotka tulevat esille suuresta harrastajamassasta.
Tuskin tässä missään norjan tasolla halutaan ollakaan. Kun olisimme edes totutulla omalla tasolla tai vaikkapa ruotsin tasolla niin sekin olisi riittävä suoritus. Taso meillä on vaan juuri nyt aika järkky näissä pohjoismaisissa hiihtolajeissa, yhdistetty, mäkihyppy, miestenhiihto jne, ainoa valopilkku naishiihto ajoittain.
Harrastaja määrä ei välttämättä mielestäni korreloi suoraan siihen miten maa menestyy. Veikkaan että esimerkisi venäjällä on harrastajia enemmän kun norjassa samoin lahjakuuksia ja missäs on venäjän kultamitalit? Ja niitä lahjakuuksia on varmasti muista hiihtomaista yhteensä reilusti enempi kun norjasta mutta eivät menesty. Itseasiassa mikään muu maa ei menesty kuin norja. Muiden paikka tulee vain jos norjalainen kokee haverin.
Tässä on mietinnän paikka mistä johtuu.
Norjalaisilla on kuksikalusto aina kunnossa oli keli mikä hyvänsä!
Miesten vapaan kymppi näytti karun totuuden.
Hjerdale vanhoilla atomigeillä pallille!
"Norjassa on hiihto, Keniassa kestävyysjuoksu, Jamaikalla pikajuoksu, Espanjassa jalkapallo ym. ym"
Kuka uskoo että nuo mahtimenestykset usealla rintamalla onnistuu ilman järjestelmällistä dopingia. Ei kukaan. Jopa Espanjan jalkapallojoukkueen dopingin käytöstä vihjailtiin.
Nämä uudet paljastukset eivät tuoneet mitään uutta Suomalaisille (kuten tämäkin vanha kirjoitus osoittaa: http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2010/10/hiihdon-likaisen-ajan-testamentti-katse.html). Sen sijaan Norjalaisille kyseessä taitaa olla mekoinen järkytys. Samalla Suomalaisten maine ikään kuin puhdistuu; tai ainakin asettuu järkevään suhteeseen muihin nähden. Minusta tämä on hyvä.
Mitä tulee menestymiseen tulevaisuudessa, niin avaintekijänä olisi kilpahiihtokharrastajien määrän lisääminen. Laji vain vaatii niin harrastajaltaa kuin vanhemmiltakin niin paljon, ettei tämä ole kovin todennäköistä. Vaikka kyseessä onkin hienoin mahdollinen urheiluharrastus.
Onneksi Suomalainen ei osaa saada selkäänsä. Suomalaisten ei pidä eikä kenenkään muunkaan maanlaisen osata hävitä kenellekkään doupparille. Suomikin on kemiallisessa valmennuksessa Norjaa perässä.
Tulevaisuuden kuva ja katse eteenpäin pitää olla se että Suomi on samalla viivalla samoine menetelmineen muiden kanssa. On turha nöyristellen tyytyä perässähiihtäjä-ynnämuihin sijoituksiin.
Emme koskaan ennenkuin saamme järjellisen selityksen Norjan ylivoimalle.
No älkää nyt viitsikö aikuiset ihmiset.
Fakta: mitaleille ei nouse tänäänkään yhtään hdopongista täysin kieltäytynyttä mieshiihtäjää viestimitaleja jaettaessa. Sinällään se on sama mitkä joukkueet siellä on, samantekevää. Samassa veneessä ovat pohjoismaat, venäjä saksa, italia yms.
Ettekö te hiihtoniilot näe tätä tosiasiaa? Aivan höpöhöpöämpuhua testien luotettavuudesta...no testauksen pelko toki vähän aiheuttaa laskelmointia aineiden annostelussa ja ajankohdissa.
Kattokaapa vaikka pyöräilyä, joka on kestävyyslajina vähän hiihtoon verrattavissa. Sieltä saa osviittaa kuinka rehellisiä yksilöurheilijat ovat. Kovin naivia ajatella että hiihdossa kaikki ois toisin....kun ei ole.
J 75 Oulu, olen kanssasi samoilla linjoilla. Fokus ja toiminta on painottunut liiaksi ylätasolle, jonne kenttä ei ole pitkään aikaan kyennyt tuottamaaan tarpeellista määrää lajakkaita urheilijoita.
Muutamat olosuhdemitallit ja yksittäiset onnistujat ovat peittäneet vaanivan romahduksen varsinkin talvilajeissa. Liittojen johto on vasta nyt heräämässä harakan nauruun.
MIelenkiintoinen ketju. Ja tämänkin ketjun kirjoittajista osa sortuu sivuun asiasta. Eli siitä että
- lopetetaan vollotus ja kadehtiminen, se ei auta suomen hiihtoa piirun vertaa.
- Aloitetaan oma doping-aineiden kehittäminen, nyt norjalaisilla on 3 vuoden etumatka
- Uudet miehet johtamaan suomen hiihto-toimintaa, vanhoista miehistä tai lähinnä heidän ajatuksistaan on aika ajanut ohitse.
Enää ei auta eteenpäin menossa vittuilu norjalaisille (ja niiden ruskeakielisille nuolijoille eli ruotsalaisille), vaan on unohdettava menneet ja sovittava myös samaan ruokapöytään hotellissa.
Olen itse istunut ruotsalaisten hiihdon taustavaikuttajien kanssa samassa pöydässä ja kyllä aloittajan havainnot "säälistä ja osaaottavuudesta" ovat juuri oikeita sanoja kuvaamaan suomen hiihtoa muiden silmissä.
Eli tämän palstan tapaisten urputtajien on annettava räksyttää, he toistavat sitä osin isänmaallista mantraa, jolla torjutaan häpeän tunnetta kärähdyksestä. Huipputasolla on otettava asioihin jämäkkä ja ohjaava ote ja vietävä halukkaita urheilijoita määrätietoisesti kaikin keinoin kohti menestystä.
Julkisesti on toki, kun lainsäädäntö ja moraali-kukkahattutätien kerhot vaativat puhdasta urheilua, toistettava tuota samaa kuin muutkin huippumaat, olkoon todellisuus mitä on.
Tässä mielessä kunnioitan myös KP Kyröä, oli edes jotain suuntaa tässäkin asiassa. Tosin hänen taustajoukkonsa katosivat käryn yhteydessä, osa petti lupauksetkin ja mies katkeroitui ja nykyään räksyttää omaa tarinaansa, tosin kukaan ei edes uskalla ottaa häntä vakavasti, hänestä on tehty julkinen narri, vaikka jotkut asiat ovat ihan tärkeitä mitä hän sanoo.
He he, taidat olla norskien nuolija itse. Ne huijaa, suomipoika ei. Käydänä ylpeänä kisoissa ja ollaan tyytyväisiä suorituksiin. Tiedämme ketkä douppaavat, joten epäviralliset mitalit jaetaan muiden kesken.