Yli kuusikymppiset ovat taakka työnantajille. Syynä ei ole mielestäni ammattitaidon puute vaan asenteet. Yli kuusikymppinen ei halua uudistua, ja kuittaa luutuneet asenteensa toteamalla: "ei sitä ennenkään tarvinnut", tai sitten: "piti sitä ennenkin"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022616719199_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022616719199_uu.shtml
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei yksin kuusikymppiset ole taakka. Nyt on aika valtion johdon taholta palkata nuoria kokemattomia vaativiin virkoihin johtotehtäviin. On meillä näyttöä maan haallitus. Jos olet tai lähentelet 50 ikävuotta olet auttamatta pois valintatilanteessa kun nuori hieman yli 30v ajaa ohitse jolla tieto-taito on vielä hakuteillä.
Eipä ihmet, että kallista kivihiltä nyt joudumme käyttämään lämmitykseen, ei nuorilla johtajilla riittänyt kapasiteettia nähdä eteenpäin, energian hinta kallistuu koska kivihiili on esim turvetta paljon kalliinpaa. Kuluttajat ovat mokauksien maksajia.
Miksi Vartiainen ei hakeudu pois johtotehtävistä, ikää hänelläkin on jo tarpeeksi, vai onko hän korkeamman tahon aivopesun läpikäynyt henkilö?
Atomivoimalat monia vuosia myöhässä aikataulusta. Suurin osa energiasta menee lämmitykseen, eikä autot ole häkäpönttöjä nykyään
=DW=
Virastobyrokraatin asenne!
Suurempana haittana pidän, ikään katsomatta, pitkään samassa työpaikassa, tai mikä vielä pahempaa, samassa tehtävässä olleita, luutuneita henkilöitä.
Omien havaintojeni mukaan kriittinen raja on jossakin 10 - 15v välillä.
Tämä koskee suuryritysten palveluksessa olleita.
Julkishallinnon "tuotos" saattaa olla vielä epäedullisempi mutta siitä minulla ei ole havaintoja.
Ratkaisevaa ei ole ikä vaan työhistoria.
Vartiainen itse on oiva esimerkki virastomuumiosta.
"kisakone"
"ei sitä ennenkään.....jne."
Erittäin yleisiä lausahduksia tälläkin palstalla.
Semmostahan se oli enenvanhaan.. ;-)
Jos uusia ideoita tälle maalle etsitään, tämä palsta taitaa olla viimeinen, mistä niitä kannattaa etsiä...
Niin tai näin, kiinnitti huomioni et pappa toista pappaa moittii. Ainakin on muistanut olla ruoka-aikoina paikalla.
Eläkeläisen KELA-kortti oli hakusessa.
Huh huh! Kauan sen saaminen kesti, 63 vuotta...raakaa duunii.
Pitää olla kiitollinen firmalle, että tajusivat ajoissa minun ansaitsevan sen, eivätkä pitäneet kiinni kynsin hampain raadostaan.
H.
Vartiainen taisi tuossa sanoa, että työnantajat myös ehkä syyttä itse järjestävät yli kuusikymppisten työt vähemmän tuottaviksi.
Hänenä keskittyisin ihan vain omien hommiensa hoitamiseen, enkä sailastelisi, olemmehan jo vuosikymmenet tottuneet parempaan emmekä tuollaiseen sanon ja kohta taas selitän tyyliin.
Harvat ovat ne ammatit, joissa kuusikymppiset eivät periaatteessa pärjäisi ihan siinä tai usein jopa paremmin kuin nuoremmat.
Oikein pienipalkkaisissa ammateissa toimivat suorittavaa työtä tekevä ikääntyneett usein kyllä mielellään jättäytyvät sairauslomille, etenkin silloin kun puoliso on jo jäänyt eläkkeelle.
Henkisiltä kyvyiltään ja vireydeltään, työn osaamisessa, uuden oppimisessa, innostuneisuudessa yms. ei yli kuusikymppinen häviä nuoremmilleen. Hehän usein nuoremmille hommat opettavat.
Fyysiset sairaudet tietenkin lisääntyvät (tosin yleensä vasta huomattavasti myöhemmin), ja palkassakin on täydet ikälisät tai vain ovat tässä taloudellisessa tilanteessa aivan liian korkeat (ja olleet oikeastaan alunperinkin) tästähän todellisuudessa on kysymys.
Ei mitään stereotypioita, asiat ovat yksilöllisiä. Työssäni minun piti päivittää tietojani koko ajan ja maksoin esim. itse paljon kursseja, mitä moni nuorempi kollegani ei tehnyt.
Luulin minäkin nuorena että 60 ihmiset ovat aivan kääkkiä, taisi olla 50 ja 40 ihmisetkin. Vaan nyt on enemmän elämänkokemusta ja tiedän paljon enemmän kuin luulen. Monessa työssä on hyvä että ikäjakauma on laaja, silloin on useampaa näkökantaa tarjolla työn tekemiseen ja saatetaan löytää mainio kompromissi uuden ja vanhan kesken.
Tosiasiahan tuo on.
Asiaa korostaa iäkkäitten ylisuuret palkat. Työura ihan gaussinkäyrä, alussa pieni palkka ja vähän kokemusta, keskiuralla osaaminen ja palkka kohdillaan, lopussa osaaminen pientä ja palkka liian iso. Näkyy nimenomaan tehossa, elikkäs tuloksessa.
Ei firmat mitään hyväntekeväisyyslaitoksia ole.
=DW=
"feofeefee..."
Hyvä on kuitenkin tuo pieni ja hento ote, jos se on inhimillinen:
"Eläkeläisen KELA-kortti oli hakusessa.
Huh huh! Kauan sen saaminen kesti, 63 vuotta...raakaa duunii.
Pitää olla kiitollinen firmalle, että tajusivat ajoissa minun ansaitsevan sen, eivätkä pitäneet kiinni kynsin hampain raadostaan."
H.
Täh?
Millä mekanismilla se osaaminen pienenee? Jos on työelämässä mukana, niin pakostahan siinä osaaminen kasvaa koko ajan. Työhaluisten osaaminen ja tehot eivät pienene, tai tehot ainoastaan fyysisesti hyvin vaativissa ammateissa, eikä sekään mikään itsestäänselvyys ole.
Työhaluttomat työpaikoissaan kiinni roikkuvat se varsinainen ongelma on. Sairauslomien välillä käydään sen verran kääntymässä työpaikalla, ettei tarvitse ruveta työkyvyttömyyseläkepolkua kulkemaan, koska tietää itsekin aivan hyvin että se on lyhyt umpikuja, terveitä kun ollaan.
Jokaiselle 60 työntekijälle oikeus esim. kuukauden palkattomaan lomaan kerran vuodessa, ja kaikenlaisia muitakin ihan uusia ratkaisuja pitäisi ruveta kehittelemään. Periaatteena se, että jokainen maksaa lomailunsa itse, ei työnantaja, ei yhteiskunta.
Pätevyysvaatimukset tieukkenevat jatkuvasti. Moniko kuvittelisi pääsevänsä nykyiseen työpaikkaansa yleisessä haussa? Etenkään nykyisellä, ylisuurella palkallaan. Ja poissaolothan on jatkuva ongelma, aiheuttavat pätkätöitä ja vaikeuttavat töitten järjestelyä, ei ole ilmaista hommata sijaista joksikin kuukaudeksi vuodessa. Älytön ongelma on osapäiväeläkeläiset.
=DW=
Tiedän erittäin hyvin, että millainen ongelma sijaisten hankkiminen ja saaminen on.
Nyt kuitenkin ylimääräiset lomat tulevat työnantajalle yllättäen (odotettavissa toki, ja aina samoilta työntekijöiltä), esim. tekstiviestinä vähän ennen työpäivän alkua tai jopa vasta sen alettua.
Jos työntekijällä olisi mahdollisuus selittelemättä pitää ylimääräistä lomaa palkattomana, omalla kustannuksellaan niin tietysti siinä pitäisi olla selvät säännöt. Ja tämä siis vain yhtenä ehdotuksena, ajatus siis on vähentää työnantajan/veronmaksajan piikkiin lomailemista ottamalla turhia sairauslomia.
Tavallaan sama mahdollisuus vakituisille kuin tarvittaessa töihin kutsuttaville ja samalla tarvittaessa töihin kutsuttaville enemmän töitä.
Miten ajattelet tuon, että poissaolot AIHEUTTAVAT pätkätöitä? No kuinka vain, kun pätkiä on tarjolla tarpeeksi niin eihän siitä niitä tekevälle haittaakaan ole.
Joskus kun oli vielä perhe, otin ylimääräisiä palkattomia lomia tai vapaita tarvittaessa. Tarpeethan yleensä tietää etukäteen, tyyliin sukulaisen merkkipäivä Australiassa jne..
Osa-aikaeläkkeelle ei kai pääse ellei se sovi omalle työnantajalle? Oma ratkaisuni, ellen haluaisi kokoaikaista työtä tehdä, olisi esim. tuntityö tai sitten kokonaan eläkkeelle kun aika on.
;))turha sille on selittää mitään...katsoo tää jäbä kaikkea vaan omasta snadista näkökulmastaan aina... ei hiffaa vaikka kuinka laitat faktaa tiskiin.. Ei älyä poju vielä että, ammatteja on erilaisia myös niitä joissa vain pitkä kokemus on valttia;))) (tietäen ko. Hunkszin... oikean ammatin siitä kun joskus, ollut täällä puhetta)))...
Tsau:Friidu
Miun mielestä kisälli malli pitäisi palauttaa nykypäivään sovellettuna, eli ne/me vanhat opastaisimme nuoret, siis ammattiin valmiitkin, työpaikan työkulttuuriin, tietysti he joilla on työmoraali kohdallaan, kaikilla vanhoilla ei enää ole.
Uudistua pitää, ei saa kangistua kaavoihin, mutta monet vanhat taidot ovat tarpeellisia vielä nytkin.
Minne on kadonnut sen kuppikunnan sanansaattajat jotka puhuivat siitä hiljaisesta tiedosta, joka katoaa kun poistutaan eläkkeelle.
"hiljainen tieto"
Että osaa olla lapsellinen kommentti 60 .
Vajaat viisi vuotta ennen täys-tuhoa, laitettiin minulle 31 vuotias työpari looshiini.
Koska olin täys-päinen, tajusin heti mitenkä kenkä puristaa.
Ja sulkeuduin suosiooni, en kertonut hänelle mitään.
Niin sitten jatkui työ-urani vielä vajaat viisi vuotta, kartuttaen eläkettäni.
Löysä-päisempien pitäisi heidänkin yrittää ymmärtää, milloin lähtö-laskenta on alkanut.
Muuten pystyy työn-antaja keräämään hiljaisen tiedon liian helposti.
Jo vuosia, ovat työn-antajat tieneet, miten hiljaisuudesta imetään arvokkuus irti.
H.
Puhut täyttä asiaa. Näin se menee nyt ja on aina mennyt.
Tsau:Friidu
Ala-arvoista on tiedon panttaaminen töissä.
Se jos joku on merkki surkeasta omanarvontunnosta ja toisten työn vaikeuttamisesta.
Miksi se sinua olisi hiertänyt että työpaikallasi osataan tehdä työt lähtösikin jälkeen?
Kuka toisaalta luulee olevansa niin arvokas, etteivät muut tajua sitä minkä on itse opinut vuosien saatossa?
Olen niitä työntekijöitä jotka joutuvat opastamaan nuorempia ja samanikäisiäkin muuttuvassa työelämässä.En missään tapauksessa ala hankaloittamaan kenenkään elämää panttaamalla tietoa, vaan mieluummin satsaan yhteiseen hyvään henkeen ja tiimityöhön.
Tiedon jakamiseen.
Olen huomannut että se on itsellekin helpompaa, kun ei tarvitse itse tehdä aina kaikkea.
En voi kuin ihmetellä asennettasi.
Käytöksesi on ollut halveksittavaa, - olet juuri niitä tyyppejä joita inhosin työpaikoilla..
Usein kuuskymppisillä on lapsenlapsia, ja ei vaan halua elää vaan työlle, sillä lapset on suuri ilo elämässä.
Siksi ei aina jaksa panostaa täysillä enää työssäkään, ja minulle sopii hyvin, etteivät palkkaa enää.
Kyllä Vartianen on oikeassa.
Kuusikymppisellä on palkka korkeimmillaan, parhaat edut lomien ja muun muodossa, eniten sairaslomia, työkyvyn alenemaa, ei pysy mukana tietoyhteiskunnassa jne.
Omalla työpaikallani on kuusikymppinen mies joka alkaa olla pahasti dementoitunut, alkoholin ansiosta.Nyt selvä, mutta pää ei enää pelaa.
Vasta on tullut suuret muutokset tietokone-ohjelmiin ja pappa ei enää pysy ajan tasalla.Joka aamu alkaa sama kyselykierros ja jokaisen osoitelapun teko on tuskaa.
Sen lisäks välttelee ja valikoi töitä, ei pysty enää fyysiseen suoritukseen.
Jos olisin työnantaja, kysyisin että mistä sille miehelle oikein maksetaan, jatkuva valitus päällä, kaikesta.Temppuilua, kiukuttelua, kiroilua.
Kyllä se totta on, ettei läheskään kaikista 60 v saa enää ulos täyttä työsuoritetta.
Omakin järki hakkaa rajoitinta vasten ajoittain
Virkamiesmäistä yleistystä! "6-kymppisellä on palkka korkeimmillaan, parhaat edut lomien ja muun muodossa"!?
On kenellä on mutta koskee kuitenkin pienempää porukkaa. Virastomuumioita?
Kun kerran otit yhden esimerkin niin kerron oman kehitykseni.
Palkkani oli korkeimmillaan 46 ja 54 vuotisena.
Lomaedut olivat periaatteessa yksityisen sektorin yleisten sopimusten mukaiset mutta työnantajan vaihtojen yhteydessä neuvottelin ieman ylimääräistä.
Tuona 54 - 57v kautena minulla ei ollut korvattuja lomia lainkaan. Ainoastaan omia lomia = työttömyysjaksoja.
Surkeimmillaan palkkani oli 55-vuotisena. Alle puolet parhaan tasosta!
Olen aina ollut töissä joissa ei tunneta mitään "ikäkerrointa" vaan kaikki ovat samalla viivalla ikään katsomatta.
Viimeistään 54-vuotisena katosi vähäinenkin joustovara edes tekemisen tehokkuuden vaihtelun suhteen.
Edustan ehkä raaempaa laitaa tuossa suhteessa mutta sinun näkemyksesi perustuu vain julkishallinnon suojatyöpaikkojen toimintaperiaatteisiin.
Kuvaamasi kaltaisiin tilanteisiin olen törmännyt useimmiten paikallisessa verotoimistossa mutta kyllä lääninhallituskin on kantanut kortensa kekoon.
Ja työkkäri, ja kaupungin virastot.
Loppuhenkonen. Eläkkeeni perustuu 27:ään työvuoteen ja laskennassa ovat mukana kaikki, ne surkeimmatkin. Tiesin tämän ennalta jo aikaisin.
Ps. Tämä 69-vuotinen vanhus lähtee 1,5:n tunnin kuluttua joka-arkiselle salikeikalle.
Tänään on ohjelmassa rinnallevedot, etukyykyt pohjaan ja erilaiset vatsat. Pitkää lankkua varvaspuolilla syville lihaksilla. 15kg käsissä kulmaistunnassa sivukiertoja ja riipuksissa suorien jalkojen nostoja nilkat ranteisiin mutta tänään ilman nilkkapainoja.
Viimeinen, runsaan vuoden takainen, vatsan repiminen haittaa vielä tekemistä.