Tarhaan totuttelu

Ei sitä oikein voi harjoitella. Kuuluu iänmukaiseen kehitykseen tuo kinntyminen vanhempiin ja eroahdistus. Olisiko mitenkään mahdollista lykätä noin puolella vuodella hoidon aloitusta? Sitten olisi pahin eroahdistuvaihe jo ohi.

AP täällä.
Jos olisi mahdollista lykätä, niin se olisi varmaankin se juttu mitä tehtäis.
Tänään oli ollut vähän parempi päivä ja poika oli yhdessä vaiheessa tarttunut jopa johonkin leluun. Ehkä se siitä vielä. Hitaasti mutta hitaasti.

Välillä kotonakin tuo ripustautuu niin ettei meinaa edes vessaan päästä. Olisikohan se hyvä harjoittelu, että jättää pojan vessan ulkopuolelle siksi hetkeksi, vaikka se vähän itkettäisi... Ehkä se menisi sitten jakeluun, että ei se maailma siihen kaadu jos isä/äiti on vähän aikaa poissa näkyvistä.

Muista tarjota hoitopäivän jälkeen hurjan paljon syliä ja läheisyyttä pienelle pojallesi. Sitä hän tarvitsee. Ja se ehkä auttaa parhaiten.

Tuo tosiaan kuuluu kehitysvaiheeseen. Jotkut lapset reagoivat voimakkaammin, toiset vähemmän näkyvästi.
Usein on helpompaa, jos pienellä on sisarus mukana. Ainoalle lapselle hoidon aloittaminen on suuri mullistus: KAIKKI muuttuu.. Hoitajat, ympäristö sekä tapahtumat. Päiväkodin rytmi poikkeaa täysin kotihoidosta.

Itse olen hoitanut useita vasta ryhmiksessä aloittaneita pieniä ja kaikki lapset ovat reagoineet eri tavoin. Yksi itki koko ajan (= huusi, itki ja karjui 6h) äidin perään kaksi viikkoa ja sitten loppui kuin seinään. Toinen niiskutti koti-ikävää silloin tällöin, ja tätä jatkui noin 1,5kk ajan.
Kotona olivat molemmat kovasti vanhempien perään.
Sisarusten kanssa aloittaneilla on ollut paljon vähemmän "käyntiinlähtövaikeuksia".

Onko hoitomuoto täysin lukkoonlyöty? Olisiko mahdollista saada aluksi hoitajaa kotiin (tai perhepäivähoitajaa tms.)? HERKÄLLE lapselle koituu vähemmän stressiä, jos muuttuvien tekijöiden määrä minimoidaan..Ensin muuttuu hoitaja ja vaikka syksyllä hoitopaikka, jne.

Tiedän, että on raastavaa jättää itkevä lapsi hoitoon. Ja vielä pahemmalta tuntuu hakea lapsi hoidosta, jos tämän silmissä on "miksi olet jättänyt minut tänne"-katse.
Toivottavasti löydätte ratkaisun tilanteeseenne!

ps. Omat lapseni ovat tällä hetkellä kotihoidossa (siskoni hoitaa heitä meidän kotona) :)

tuo on normaalia!

Olisiko lapsella mitään turvajuttua, minkä hän voisi ottaa hoitoon mukaan? Meidän pienellä suuren helpotuksen toivat omat rattaat, jotka otettiin hoidossa sisälle. Totuttelu meni paljon helpommin omassa turvapaikassa katsellen. Alkuun hän nukkui päiväunetkin rattaissa, kunnes siirtyi sitten pinnikseen. Nyt on nelisen kuukautta oltu hoidossa ja itkut on jo historiaa. Tosin hänellä kaverina on myös isosisko, joka tietysti tuo turvaa pienelle.

Minua kiinostaisi tietä, että missä päin maata harrastetaan näin pitkää "totutteluvaihetta" hoitopaikkaan? Oma lapseni meni päiväkotiin vuoden vanhana ja kävimme siellä 2 kertaa ennenkun hän jäi sinne yksin koko päiväksi. Tämän päiväkodin hoitajien mielestä jo parempi jättää lapsi yksin mahd.nopeasti. En tiedä onko menetelmällä/ajalla väliä, mutta meidän lapsi sopeutui hoitoon heti.
Milloin olet saanut tiedon hoitopaikasta? Onko tämä totutteluaika myös maksullista hoitoaikaa? Täällä meidän kunnassa hoitopaikkapäätös tulee vasta n.2-3vk ennen hoidon tarpeen aloitusta, joten montaakaan kertaa ei välttämättä ole edes mahdollista käydä tutustumassa.