Olen aivan kyllästynyt tähän ainaiseen huoleen. Olen itkuinen kokoajan. Veren vuotoa on polyypin takia kai? Tai sitten keskenmeno. Raskaus oireetkin katos ihan kokonaan,ei ole ollut eilen,eikä tänään. Onko muita kellä samoja kokemuksia???
Huoli kokoajan raskaudesta
ophdcn
2103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Millä viikoilla menet? Valitettavasti se on niin, että raskauteen yleensä kuuluu tietynlainen epävarmuus, koska siihen, että meneekö kaikki hyvin loppuun asti ei itse voi paljoakaan vaikuttaa. Tietenkin nämä normaalit "syö terveellisesti, älä käytä päihteitä", mutta noin muuten täytyy vain toivoa, että kaikki menee hyvin. Sama juttuhan se on sitten lapsen kanssa, huoli lapsesta on jokaisen vanhemman arkipäivää. :)
Onko sinulla siis todettu polyyppi, joka vuotaa? Jos on, niin sitten voit olla tyytyväinen, on vielä paljon stressaavampaa, jos vuodon syytä ei löydy. Oireita voi mennä ja tulla ja varsinkin siinä 12 viikon tienoilla monella oireet häviääkin. Ihan normaalia. Ennen kuin liikkeet sitten alkavat tuntua, tuntuu raskaus usein varsin epätodelliselta. Vain ensimmäinen ultra ja neuvolassa kuunneltavat sydänäänet kertovat, että kyllä siellä joku on.
Eli en osaa antaa sen kummempia neuvoja, kuin ne kliseiset, että koeta murehtia vasta sitten jos on jotain murehdittavaa ja nauttia silloin, kun kaikki on hyvin. Ei kukaan sinulle eikä kenellekään muullekaan voi antaa sataprosenttista varmuutta siitä, että raskaus tulee menemään hyvin loppuun asti. Kunhan sen ensimmäisen kolmanneksen yli pääsee, on keskenmeno kuitenkin jo melko harvinainen juttu. Päivä kerrallaan, hyvää jatkoa sinulle!
Ihan alussa 5 ja jotain. Kyllästyttää vaan kun lääkärit olivat jo alkion siirtäny ja hei olitko tietonen että kohdunsuulla on polyyppi. En ois antanu siirtää jos oisin tienny. Nyt tän polyypin takia on koko odotusajan huoli ja tää ois voitu hoitaa enne koko raskauden suunnittelua. Koska luultavasti tää vuotaa. Olen tasan tarkkaan tietoinen että huolta kyllä riittää muutenkin raskausainan ja lapsen synnyttyä,mutta tän ois voinu välttää ja nyt kärsin tästä ihan älyttömästi,en pysty yhtään iloitsemaan asiasta. Olen yhden keskenmenon saanu ja se oli todella rankka kokemus. Kaiken kaadan miehen niskaan sitten. Ja hän on vaan tyynen rauhallinen,tuntuu ettei välitä vaikka sanoo välittäväsä.