Heippa!
Minulla on reilu 1vuotias parsonterrierin narttu, joka on ihan pennusta asti ollut todella vilkas, mutta kuitenkin kiltti. Eli ei ole koskaan ollut vihainen tai äksy.
Nyt kuitenkin viimeisen 1-2kk aikana koirasta on tullut omituinen. Esimerkiksi jos kotona haistaa roskiksessa hyvän hajun, niin vinkuu roskiskaapin takana vaikka kuinka pitkään ja vaikka kuinka komentaisi, niin ei usko tai lopeta, jatkaa vaan. Sitten kun koiraa komentaa ja yrittää ottaa niskasta kiinni, se käy heti käteen kiinni, puree siis.
Koira ei kuitenkaan koskaan missään muissa tilanteissa ole ketään purrut, ainoastaan komentamistilanteissa, jossa yrittää ottaa niskasta kiinni.
Koirasta on myös tullut todella kova räksyttämään, aiemmin ei haukkunut ollenkaan. Nyt ulkona lenkilläkin aina kun tulee koira vastaan, alkaa todella kova haukkuminen. Ja aina kun menee auto ohi, niin koira yrittää hyökkiä autoja päin.
Olen aina ennen pystynyt pitämään koiraa vapaana metsässä ja jäällä lenkkeillessä ja se on kiltisti tullut luokse, mutta nyt viimeksi jäällä lenkkeillessä kävi niin, että kun koira oli vapaana ja n.300m päässä juoksi lenkkeilijä, koira juoksi täysiä sen luo eikä kuunnellut ollenkaan vaikka huusin ja vihelsin.. koira meni lenkkeilijän viereen ja haukkui ja kiesi sitä ympäri, ei kuitenkaan tehnyt lenkkeilijälle mitään, haukkui vain kovasti. Ilmeisesti siis jotenkin pelästyi lenkkeilijää, tms. Ja aiemmin siis vaikka 100m päässä olisi mennyt ihmisiä, koira ei ole mennyt luokse vaan pysynyt lähelläni.
Kuitenkin koirassa on edelleen se kiltti puoli ja kotona ollessa tulee aina sohvalla makaamaan syliin ja on oikea "kultamuru".
Alan olla aivan kypsä ja turhautunut tilanteeseen, kun en ymmärrä kuinka koiran käytös on voinut noin yhtäkkiä muttua noin paljon, kun koiralle ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään erikoista.. esimerkiksi kohdeltu kaltoin, tms.
Onko vinkkejä, mitä pitäisi koiran kanssa tehdä?
Minulla on reilu 1vuotias parsonterrierin narttu, joka on ihan pennusta asti ollut todella vilkas, mutta kuitenkin kiltti. Eli ei ole koskaan ollut vihainen tai äksy.
Nyt kuitenkin viimeisen 1-2kk aikana koirasta on tullut omituinen. Esimerkiksi jos kotona haistaa roskiksessa hyvän hajun, niin vinkuu roskiskaapin takana vaikka kuinka pitkään ja vaikka kuinka komentaisi, niin ei usko tai lopeta, jatkaa vaan. Sitten kun koiraa komentaa ja yrittää ottaa niskasta kiinni, se käy heti käteen kiinni, puree siis.
Koira ei kuitenkaan koskaan missään muissa tilanteissa ole ketään purrut, ainoastaan komentamistilanteissa, jossa yrittää ottaa niskasta kiinni.
Koirasta on myös tullut todella kova räksyttämään, aiemmin ei haukkunut ollenkaan. Nyt ulkona lenkilläkin aina kun tulee koira vastaan, alkaa todella kova haukkuminen. Ja aina kun menee auto ohi, niin koira yrittää hyökkiä autoja päin.
Olen aina ennen pystynyt pitämään koiraa vapaana metsässä ja jäällä lenkkeillessä ja se on kiltisti tullut luokse, mutta nyt viimeksi jäällä lenkkeillessä kävi niin, että kun koira oli vapaana ja n.300m päässä juoksi lenkkeilijä, koira juoksi täysiä sen luo eikä kuunnellut ollenkaan vaikka huusin ja vihelsin.. koira meni lenkkeilijän viereen ja haukkui ja kiesi sitä ympäri, ei kuitenkaan tehnyt lenkkeilijälle mitään, haukkui vain kovasti. Ilmeisesti siis jotenkin pelästyi lenkkeilijää, tms. Ja aiemmin siis vaikka 100m päässä olisi mennyt ihmisiä, koira ei ole mennyt luokse vaan pysynyt lähelläni.
Kuitenkin koirassa on edelleen se kiltti puoli ja kotona ollessa tulee aina sohvalla makaamaan syliin ja on oikea "kultamuru".
Alan olla aivan kypsä ja turhautunut tilanteeseen, kun en ymmärrä kuinka koiran käytös on voinut noin yhtäkkiä muttua noin paljon, kun koiralle ei kuitenkaan ole tapahtunut mitään erikoista.. esimerkiksi kohdeltu kaltoin, tms.
Onko vinkkejä, mitä pitäisi koiran kanssa tehdä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/
Kirjoita tuonne, vaikka varmaan moni tulee tähän kommentoimaan, että pevi-koulutus pilaa koiran. Mulla oli ennen teidän tyylinen koira, mutta ei ole enää. :)
Noin usein käy, kun tekemisen taso, ei vastaa koiran kehitystä (pennusta->aikuiseksi). Nyt ei enää pelkkä ulkoilu riitä. Koira vaatisi nyt jotain touhua, jossa voisi purkaa päivittäin energiaansa, sekä jotain tekemistä, jossa käyttää aistejaan. Tuossa viestissä tulee selkeästi esille tuo tarve tehdä jotain. (liikuntatapamuutos/vaihtelevuutta jne.)
Meillä oli niiiin ihan sama juttu. Olen tänne itse joskus kirjoitellutkin (C.F vastaili silloinkin) tosta autojen (lopulta skaala vaan laajeni - muut koirat, ihmiset, lastenvaunut) perään rääkymisestä, joka alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta - n. 7kk iässä, ekojen juoksujen jälkeen. Mulla virheenä oli se, että pentu- ja arkitottelevaisuus-kurssien vetäjänä toiminut kouluttaja opasti rankaisemaan esim. vesipullolla AINA kun jotain huonoa käytöstä ilmaantuu. Olisi pitänyt tajuta jo aiemmin, kun pari viikkoa oli ruiskutellut, että ei toimi. Koira meni vaan entisestään kierroksille - nämä asiat saivat siis entistä suuremman numeron tuon vesipullotyperyyden myötä. Mutta ihan aluksi koiraan ei saanut kontaktia ollenkaan eli namitkaan eivät toimineet.
Nykyään istutaan käskyn alle ja palkataan hiljaisuudesta. Vieläkin koira kuitenkin säpsii (tässä on reipas 7kk menty kontaktin hakemisella ja palkkaamisella - vieläkin jos epäilyttävä asia tulee liian liki (tod.läheltä) koira reagoi) ja olenkin miettinyt, että mikä on seuraava askel? Siis pitääkö loppuikä aina ottaa koira käskyn alle & istuttaa ja palkata, kun auto esim. tulee vastaan? Vai onko tosiaan niin, että koska pääsi käyttäytymään niin pitkään (vuoden) 'huonosti', kestää tämä 'parantuminenkin' eli uuden käytösmallin selkärankaan meno vähintään yhtä kauan? Hiiirmuisesti siis ollaan edistytty ja yksi on ollut liikunnan & tekemisen lisääminen, mitä täältä silloinkin ehdotettiin. Tätä myötä myös ruokahalu kasvoi.
mutta, juttusi oli kuin suoraan minulta.. narttuterrieri minullakin ja todella terävä ja vilkas, vaikka sisällä varsinainen nahjus ja juurikin "kultamuru". :)
Ongelmana ei todellakaan pitäisi olla tekemisen/liikunnan puute, sillä koira käy säännöllisesti jäljestys harrastuksessa, joka päivä joko pitkä kävelylenkki tai hölkkälenkki tai vähintään tunti vapaana juoksua metsässä/jäällä ja sen lisäksi erilaisia aktiviteettileikkejä kotona ja koirapuistossa käyntejä viikoittain.
Tämä koira on todella perso ruoalle, ja siis ihan pelkät nappulatkin ovat suurinta herkkua, joten niitä sitten käytetään palkitsemiseenkin ja niiden avulla koira tosi hyvin luokse ulkona tuleekin.. Tämä aiemmin sattunut oli ensimmäinen kerta, kun tosiaan juoksi lenkkeilijän perään, eikä kuunnellut ollenkaan, kun juoksi jä räksytti vain! :/
Mutta nytpä koiralla sitten alkoikin juoksut, joten olisiki juoksutkin ehkä voineet vaikuttaa tuohon levottomuuteen/tottelemattomuuteen tolla kerralla?
Nää on koirat toiset juoksut, eikä ensimmäisellä kerralla kyllä tommosta tottelemattomuutta ja levottomattomuutta tullut.
Samoin se on alkanut haittamaan, että kun asutaan rivitalossa ja naapurista seinien läpi tai pihasta kuuluu ääniä, niin aiemmin koira ei reagoinut niihin mitenkään, mutta nyt on alkanut haukkumaan niillekkin!
Nii mitä tulee esim. tohon vesipullo rangaistukseen, niin sitä kokeiltiin pentuna muutamaan kertaan, mutta koiran mielestä se oli vain "hauska leikki" ja yritti aina ottaa vesiruiskua kiinni.. tehotonta siis meidän tapauksessa.
Koira kyllä ymmärtää mitä tarkoittaa ei ja menee selvästi hieman noloksi, mutta sen kummempaa vaikutusta sanalla ei aina tunnu olevan.
Hihnassa nätisti kulkeminen on myös tuntunut hieman unohtuneen tämän kaiken muut kurittomuuden myötä. Tuntuu vain kiskovan sinne tänne ja komenteluista ja pysähtelyistä huolimatta käyttäytyy jollain tavalla välinpitämättömästi ja jatkaa menojaan.
Itselle tuli reilu vuosi sitten akka parsonit 12v. ja 8v. joista jotain mainintaa on täällä ollut. Koirat olivat ns.piikkiuhan alla ja itselläni oli tuolloin mahdollisuus antaa koirille koti. (ja se mahdollisuus)
Päällimmäisenä oli koirien turhautuneisuus ja se energisyys, sekä ehkä tätä kautta purkautuva agressiivisuus toisia koiria kohtaan.
Käsittelyn ja liikunnan kautta tilanne saatiin korjattua aika nopeaksi. Esineen etsintä oli se meidän juttu, sekä mahdollisuus juoksuttaa koiraa pallonperässä noin. 100m vedoin....todella työlästä oli alkuun tuon toteuttaminen, mutta siinä sitten osat vaihtui..Koira palvoi tekemisen kautta sen tuottajaa (minua) ja tätä kautta tuo remmikäytöskin onnistui, koska tuo "yhteys"-> kontakti->hallittavuus syntyi...välillä kyllä kippasi koiralla, mutta harvemmiten.
Koiraa kohtaan olin kyllä todella määrätietoinen ja tiukka urpoilusta, mutta kannustava toivotusta käytöksestä.
Kontakti on tässäkin se avain juttu..ja yleensä paikallaolon opettaminen (rauhoittuminen) ja kontakti erilaisissa tilanteissa...parsonin mielialaan ja sen tuntemiseen täytyy hieman panostaa..Mitkä ärsykkeet aiheuttaa mitäkin reaktioita jne..ja näiden ennakointi jne..määrätietoista ohjausta..