Syvälle

Noinhan se tuppaa menemään. Omalla kohdallani huomannut ettei toisia ihmisiä kiinnosta kuunnella toisen suruja ja murheita, joten enpä niistä puhu kellekään. Mitä sillä on väliä mitä tunnen tai ajattelen, jos tarkkoja ollaan, niin eipä mun olemassaolollakaan ole kellekään mitään väliä. Kaipa sitä jokainen on ansainnut kaiken mitä kohdalle on elämän aikana tullut ja kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisit. Toisille on annettu onnea ja toisille taas epäonnea ja surua ja siihen on tyytyminen. Mulle sattui vaan muita huonommat eväät reppuun tälle matkalle, jota elämäksi sanotaan. Mutta mitäs tuosta, sehän on vaan pelkästään mun oma ongelma ja vika, mitäs synniyn tähän maailmaan.

Suruun ei saa jäädä kiinni. Liian negatiiviset ajatukset kertovat piilevästä masennuksesta ja sille pitää tehdä jotain. Minulla on toisinaan hyvinkin surullisia ajatuksia, mutta yksin ei saa jäädä niitä vatvomaan, vaan mennä ihmisten ilmoille, tehdä jotain, ihan mitä tahansa, että suru unohtuu.

Niin syvälle; Kahlil .....rakkaudelle riittää rakkaus.

elvyttää. Eläköön rakkaus.